Valiant Ignatius   "Nalle"

Koulutustaso: KO. Vaativa B    RE. 160 cm    KE. CIC1

(Entisessä kodissaan kasvattajan luona orin kutsumanimi oli Atte.)

25.02.2018, Kimo-ostoksia

Huomasin Keskusta-foorumin hevosmarkkinoilla, että kovasti arvostamani kasvattaja Taciturn oli laittamassa hevosiaan myyntiin. Kanta oli kasvanut liian isoksi ja talliin oli tarvetta tehdä tilaa. Kieltämättä olin itsekin ajatellut pienentää ratsumäärääni, mutten silti voinut vastustaa kiusausta ja tarkistaa, millaisia tapauksia naisella oli kaupan. Huomasin myytävien joukosta heti kaksi tuttua oria: Ignatiuksen sekä Lucienin. Omistan molemmista oreista yhden jälkeläisen ja kiinnostuin orien kohtalosta oitis. Hevosmäärääni uhmaten tarjosin molemmille komeille kimoille kotia Domenicasta, sillä itsekkäästi ajatellen en tahtonut orien päätyvän mihin tahansa kotiin. Taciturn hyväksyi summittaisen ja hätäisesti kirjoittamani sähköpostin ja antoi minulle vieläpä lisäaikaa orien majoituksen hoitamiseen. En nimittäin pystynyt hakemaan ostoksiani kotiin heti, sillä karsinamme olivat tupaten täynnä. Tein oreista kaupat joulukuussa 2017, mutta Domenicaan komistukset muuttivat vasta helmikuussa 2018. Onneksi kasvattajalla oli kärsivällisyyttä odottaa tallijärjestelyjäni, sillä näiden orien kauppoja en olisi tosiaan tahtonut peruuttaa.

Herra Valiant Ignatius sai meillä heti uuden lempinimen, sillä tyttäreni Viivi ei pitänyt Atte -nimestä (koska päiväkodin tyhmä poika) ja niin tästä suloisesta, mutta silti melko tavanomaisesta kimosta orista tuli Nalle. Lempinimen tarina liittyy tammaamme Nallaan. Viivi haluaisi kovasti parittaa nämä kaksi ja mikäs olisikaan kymmenvuotiaan mielessä kauniimman kuuloinen yhdistelmä kuin kimot puoliveriset Nalle ja Nalla.

Kirjoittanut omistaja Cee

10.11.2014, Hidasteita matkalla

"Mitenkäs sinä nyt tuolla lailla rupesit?" kuulin Marian ihmettelevän selkäni takana kun kärräsin kottikärryllistä likaisia, vanhoja alusia lantalalle päin. Normaalisti jätin tällaiset hommat jollekin meidän osa-aikaisista tallitytöistämme, ja kuorin kermat päältä kuten jotkut ovat minusta, ilkeästä pomostaan, tallissa huhunneet. Maria on se minun luottohenkilöni hevosten liikutuksissa ja kisaamisessa, ja tokaisin vain tälle kärkkäästi kuinka tämän pitäisi olla liikuttamassa jo Tintti-tammaa. Nainen vain kuitenkin naureskeli ja jäi vielä kärkkymään jotain. Kipattuani kuorman lantalalle pysähdyin ja kysäisin tältä onko joku oikeasti hätänä. "Nääh, ajattelin vaan että jos tota Attee viittisit vilkasta. Ella tuli aamulla tallille ja sanoi orin näyttävän vähän huonovointiselta." Katsoin Mariaa hetken epäuskoisena, sitten säntäsin oripuolelle sysäten kärryt naiselle. Atte oli yksi parhaista nuorukaisistamme, ja olin todellakin huolissani tästä. Ymmärsin kyllä ettei se ollut Marialle niin iso juttu, hänen mielestään ori ei näyttänyt niin huonovointiselta kuin Ellan puheet olivat kuulema antaneet ymmärtää. Ori kuulema näytti vain vähän väsyneeltä, ja se korjaantuisi kuulema parilla lepopäivällä.

Kun sitten itse menin tarkastamaan Aten voinnin, oli tämä tosiaan vähän surkean oloinen. Se vain seisoi karsinan nurkassa korvat luimussa, ja näytti minulle hampaitaan kun yritin mennä sen lähelle. Otin karsinan ovessa olevasta koukusta orin päitset ja ujutin ne varoen sen päähän. Sitten talutin orin pesupaikalle, jotta voisin tarkistaa sen kunnolla. Maria tuli nyt lantalalta auttamaan ja rauhoittelemaan Attea sillä aikaa kun kiersin sen ympäri ja tutkin sen tarkkaan joka puolelta. Onneksi orin käytöksen syy selvisi, sillä oli ilmeisesti satulavyö hiertänyt vatsan alle hyvin kipeän näköisen haavauman. Se oli ollut sillä jo useamman päivän, ja nyt se oli alkanut mätimään. Eläinlääkäriäkään ei tarvittu selvittämään että Atte tarvitsisi nyt vähän aikaa lomaa ja mahdollisesti ilman satulaa ratsastelua taikka maastakäsittelyä sen aikaa että haava paranisi. Haavan syy jäi vähän mysteeriksi, mutta ilmeisesti kuraisen marraskuun alun takia orilla oli jäänyt mutapaakkuja vatsan alle, jotka oli sitten satulavyön ja ihon välissä alkaneet hiertämään. Atelle pitääkin nyt suunnitella uudestaan seuraavan parin viikon liikutusohjelmat, sillä kun ei voi ratsastaa normaalisti ennen kuin hiertymä saadaan kunnolla paranemaan. No, toivottavasti tästä ei tulisi pitkä prosessi jotta päästäisin mahdollisimman pian jatkamaan Aten jo hyvin alkanutta kisauraa.

Kirjoittanut kasvattaja Taciturn

15.10.2014, Kevyttä rataharjoittelua

Harjoittelimme tänään Aten kanssa helppoa esterataa, itse en orilla ratsastanut mutta seurasin koko harjoittelun ajan vierestä pohtien miten lähtisimme tästä etenemään. Aten vakioratsastajaksi valittu Ella on vielä vähän aloittelija mitä tulee nuorten hevosten koulutukseen, joten nainen näyttikin saavan oikeaa teho-opetusta koko harjoittelun ajan. Ohjaajana toimi meidän Marikki, joka omaa todella hyvät lähtökohdat opastukseen. Vaikka tämä ei niinkään esteistä perusta, tahdoin tehdä varmaksi että sekä Ella että Atte oppisivat tänään tehokkaasti vaikkei mistään varsinaisesta valmennuksesta ollutkaan kyse. Koska Atte on yksi meidän lupaavimmista syksyllä syntyneistä estevarsoista, (tai no hyvällä omallatunnolla voin kyllä sanoa että kaikkein lupaavin) tahdon välttämättä seurata sen koulutusta ja olla koko ajan perillä missä mennään. Aikaisempien treenien sijaan tällä kertaa Atte osasi jo itse arvioida esteille lähestymisiä, ja hyppäsikin oikein siististi.

Vähän löysän oloisesti ori näytti ponnistavan, ja ajatuksieni läpi kuulinkin kuinka Marikki opasti ratsukkoa tulemaan esteelle paljon napakammin. Marikki tosiaan on hyvä opettaja, onhan naisella jo parinkymmenen vuoden kokemus kilpahevosista. Itse vieläkin vähän keltanokkana katson tätä vähän yläkanttiin, vaikka itse olenkin se paikan pomo. Ratsukon menoa seuratessani ajatukseni lähtivät taas harhailemaan. Atte ja Ella vaikutti niin lupaavalta parivaljakolta, että varmastihan sitä kisamenestystä tulisi olemaan kunhan saataisiin tarpeeksi harjoittelua pohjalle. Kirjasin maneesiin mukaan ottamaani muistilehtiöön Marikin sanellessa, mitä paranneltavaa ratsukolla vielä olisi. Ella tarvitsisi vielä sitä varmuutta hyppäämiseen, ja Atte myös. Orilla pitäisi kuulema tehdä myös paljon kouluharjoittelua, ja rakentaa lihaskuntoa säännöllisillä estetreeneillä. Siihen asti kuin sää vain sallisi, käytäisiin vielä maastossa kiipeilemässä ja ulkoiltaisiin muutenkin paljon. Onneksi Ella on lupautunut Aten vakioratsastajana hoitamaan orin liikutukset, itse lähinnä opastaisin heitä silloin kun Marikki ei ehtisi. Tämän päivän treeni näytti jo niin lupaavalta, että eiköhän tästäkin ratsukosta vielä vuolla mestareita.

Kirjoittanut kasvattaja Taciturn