hevoset      kasvatus      esittely      muuta

Valiant Ignatius   "Nalle"

ERJ-I

Rotu, skp Suomalainen puoliverinen, ori Kasvattaja Valiant Warmbloods  
Väri, sk Mustankimo (Ee/aa/Gg) 166 cm Omistaja Cee Blankley VRL-01288
Ikä, syntynyt 16-vuotias, 01.07.2014   Kotitalli Domenica Estate  
Rekisterinumero VH14-031-0895 Painotus Esteratsastus (re. 160 cm)

Ostin Nallen orin ollessa 16-vuotias. Nalle oli minulle jo ennestään tuttu, sillä omistan orista tammavarsa Mallan. Luonteeltaan Nalle, entisesessä kodissaan Atte, on sopiva yhdistelmä nallekarhumaisuutta ja miehistä itseluottamusta. Ori on kohtelias hoidettava, sellainen kaikinpuolin rento ja luottavainen ihmisiä kohtaan. Perustoimenpiteet sujuvat käytävällä nuokkuen ja pesusta tämä kimo onneksi nauttii. Harjatessa ja varustaessa Nalle on niin kiltti, että lapsetkin voivat sitä hoitaa. Taluttaessa ori kuitenkin herää miehisyyteensä ja on huomattavasti valppaampi ja pörheämpi. Jo tarhausmatkoilla huomaa, että harmaan karvapeitteen alla nuokkuu sittenkin ori. Lastaamisen ja kuljettamisen suhteen Nalle on konkari, sillä sitä on nuoresta asti kuljetettu jos jonkinmoisiin kilpailuihin ja kissanristiäisiin. Nalle tarhataan aina yksin ja taluttaessa käytetään ketjunarua (kodin ulkopuolella suitsia).

Ratsuna Nalle on reipas ja reaktiivinen, mutta ori ei kuitenkaan työskentele täysin ilmaiseksi. Tylsyyksissään Nalle alkaa kyttäämään omia mörköjään tai vaihtoehtoisesti esittelee lemmentanssit tammoille. Ori kyllä osaa kulkea ja keskittyä, kunhan siltä vain vaaditaan sitä heti alusta asti. Etenkin uusia ratsastajia herra testaa helposti, eikä se juurikaan siedä vahvaa alapohjetta. Nalle on myös suustaan kohtuullisen herkkä ja sitä tulisi ratsastaa hyvin istuntapainotteisesti. Hyppääjänä ori on äärimmäisen taitava. Takaosa on vahva, minkä lisäksi Nalle on ketterä ja kuuntelee kauniisti painoapuja. Laukassa on paljon muuntovaraa ja tasapaino on hyvä. Kilpailutilanteessa kimo kuitenkin kuumuu ja muuttuu astetta haastavammaksi niin selästä kuin maastakin käsiteltynä. Tuolloin ratsastajan täytyy osata kääntää orin menohalut vahvuudeksi.


Saavutukset

ERJ-I -palkittu huhtikuussa 2018 (7+40+22+18+15 = 102 p.)


Rate My Pony arvostelu
1051/1900 pistettä (katso koko arvio)


Sukutiedot

Isälinja (1): Imperial
Emälinja (1): June Alive

i. Imperial
fwb, rnkm, 172 cm
KTK-II, ERJ-I
ii. Damn Those Mudcrabs, EVM
fwb, rtkm, 173 cm
iii. Mudslider
fwb, mkm, 172 cm
iie. Damn You
fwb, prt, 169 cm
ie. Leonie Who, EVM
fwb, prn, 166 cm
iei. Mister Who
fwb, m, 165 cm
iee. Leanna
fwb, prn, 167 cm
e. June Alive
hann, prt, 160 cm
ei. WR Mr. Bodacious, EVM
hann, tprt, 163 cm
eii. Lee's King
hann, m, 165 cm
eie. Marietta Whirlwind
hann, prt, 160 cm
ee. Princess Patricia, EVM
hann, prt, 161 cm
eei. Royal Breeze
hann, prt, 167 cm
eee. Bird Herrell
hann, rn, 159 cm


ii. Damn Those Mudcrabs on suurikokoinen ja komea puoliveriori, joka on tullut tunnetuksi vasta vähän myöhemmällä iällä. Nuorempana ori ei tosiaankaan ollut keskinkertaista parempi painotuslajissaan esteratsastuksessa, vaan oli jopa alisuorittaja. Vanhemmiten ori on kuitenkin petrannut todella paljon, ja nykyään se onkin hyvin ihailtu tapaus. Kisauraansa ori suoritti hyvin pitkälti aluetasolla, esteet ylittyivät siltä siististi aina 150cm asti. Timoksi kotoisasti kutsuttu ori periyttää jälkeläisilleen hyvin vahvasti kimoa väriään ja hidasta lämpenemistä kisauralla. Ori asustelee tätä nykyä kotitallillaan Etelä-Suomessa, jossa se toimii enää siitoshevosena. Tähän mennessä se on saanut vasta muutaman jälkeläisen, mutta tulee varmasti saamaan vielä useita lisää.

ie. Leonie Who on oikein hellyyttävä ja upea puoliveritamma, joka on kisannut nuoruudessaan esteitä kansallisella tasolla. Loukkaantuminen eräällä kisamatkalla sattuneessa kolarissa koitui tamman kisauran lopuksi, sillä onnettomuudessa pahasti revähtänyt jalka ei koskaan parantunut kokonaan. Tamma viettää nykyään leppoisia eläkepäiviä eräällä pientilalla, jossa se on varsonut kaksi kertaa. Vanha vamma kiukuttelee jalassa vielä silloin tällöin, mutta muuten Leonie saa viettää oikeita kissanpäiviä. Molemmille jälkeläisilleen tamma on periyttänyt loistavaa kisakapasiteettia ja miellyttävää luonnettaan.

Sukuselvitys © kasvattaja Taciturn

Jälkeläiset

s. 21.11.2014   fwb-t. Valiant Malibu Bluffs e. Manhattan Beach VAL Om. Cee, VRL-01288
s. 11.02.2015   swb-o. Nouvion Tarragon e. Kanel Ion Om. Zael, VRL-13888
s. 14.02.2015   fwb-o. Valiant Secret Sweetheart e. Kodon Kiss Me Maybe Om. Tuulia T. VRL-00084
s. 27.07.2015   fwb-t. Delicate Clivia e. Nouvion Cranberry Om. Taciturn, VRL-12909


Kilpailumenestys

Koulutustaso: KO. Vaativa B    RE. 160 cm    KE. CIC1

PORRASTETUT (VH-profiili)

Saavuttanut maksimitasonsa

ERJ: 6680.13p (vt. 11)
KERJ: 3146.78p (vt. 7)
KRJ: 3564.57p (vt. 7)

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 3126.23 p.
Nopeus ja kestävyys: 20.55 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 3553.90 p.
Tahti ja irtonaisuus: 10.67 p.
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 p.

Este- ja kenttäratsastuksessa ori saa täydet kilpailupisteet (40 p., sukulaisille 10 p.),
kun taas kouluratsastuksessa 39/40 pistettä ja sukulaisille täydet 10 p. (laskuri)


Nallen päiväkirja

(Entisessä kodissaan kasvattajan luona orin kutsumanimi oli Atte.)

25.02.2018, Kimo-ostoksia

Huomasin Keskusta-foorumin hevosmarkkinoilla, että kovasti arvostamani kasvattaja Taciturn oli laittamassa hevosiaan myyntiin. Kanta oli kasvanut liian isoksi ja talliin oli tarvetta tehdä tilaa. Kieltämättä olin itsekin ajatellut pienentää ratsumäärääni, mutten silti voinut vastustaa kiusausta ja tarkistaa, millaisia tapauksia naisella oli kaupan. Huomasin myytävien joukosta heti kaksi tuttua oria: Ignatiuksen sekä Lucienin. Omistan molemmista oreista yhden jälkeläisen ja kiinnostuin orien kohtalosta oitis. Hevosmäärääni uhmaten tarjosin molemmille komeille kimoille kotia Domenicasta, sillä itsekkäästi ajatellen en tahtonut orien päätyvän mihin tahansa kotiin. Taciturn hyväksyi summittaisen ja hätäisesti kirjoittamani sähköpostin ja antoi minulle vieläpä lisäaikaa orien majoituksen hoitamiseen. En nimittäin pystynyt hakemaan ostoksiani kotiin heti, sillä karsinamme olivat tupaten täynnä. Tein oreista kaupat joulukuussa 2017, mutta Domenicaan komistukset muuttivat vasta helmikuussa 2018. Onneksi kasvattajalla oli kärsivällisyyttä odottaa tallijärjestelyjäni, sillä näiden orien kauppoja en olisi tosiaan tahtonut peruuttaa.

Herra Valiant Ignatius sai meillä heti uuden lempinimen, sillä tyttäreni Viivi ei pitänyt Atte -nimestä (koska päiväkodin tyhmä poika) ja niin tästä suloisesta, mutta silti melko tavanomaisesta kimosta orista tuli Nalle. Lempinimen tarina liittyy tammaamme Nallaan. Viivi haluaisi kovasti parittaa nämä kaksi ja mikäs olisikaan kymmenvuotiaan mielessä kauniimman kuuloinen yhdistelmä kuin kimot puoliveriset Nalle ja Nalla.

Kirjoittanut omistaja Cee

10.11.2014, Hidasteita matkalla

"Mitenkäs sinä nyt tuolla lailla rupesit?" kuulin Marian ihmettelevän selkäni takana kun kärräsin kottikärryllistä likaisia, vanhoja alusia lantalalle päin. Normaalisti jätin tällaiset hommat jollekin meidän osa-aikaisista tallitytöistämme, ja kuorin kermat päältä kuten jotkut ovat minusta, ilkeästä pomostaan, tallissa huhunneet. Maria on se minun luottohenkilöni hevosten liikutuksissa ja kisaamisessa, ja tokaisin vain tälle kärkkäästi kuinka tämän pitäisi olla liikuttamassa jo Tintti-tammaa. Nainen vain kuitenkin naureskeli ja jäi vielä kärkkymään jotain. Kipattuani kuorman lantalalle pysähdyin ja kysäisin tältä onko joku oikeasti hätänä. "Nääh, ajattelin vaan että jos tota Attee viittisit vilkasta. Ella tuli aamulla tallille ja sanoi orin näyttävän vähän huonovointiselta." Katsoin Mariaa hetken epäuskoisena, sitten säntäsin oripuolelle sysäten kärryt naiselle. Atte oli yksi parhaista nuorukaisistamme, ja olin todellakin huolissani tästä. Ymmärsin kyllä ettei se ollut Marialle niin iso juttu, hänen mielestään ori ei näyttänyt niin huonovointiselta kuin Ellan puheet olivat kuulema antaneet ymmärtää. Ori kuulema näytti vain vähän väsyneeltä, ja se korjaantuisi kuulema parilla lepopäivällä.

Kun sitten itse menin tarkastamaan Aten voinnin, oli tämä tosiaan vähän surkean oloinen. Se vain seisoi karsinan nurkassa korvat luimussa, ja näytti minulle hampaitaan kun yritin mennä sen lähelle. Otin karsinan ovessa olevasta koukusta orin päitset ja ujutin ne varoen sen päähän. Sitten talutin orin pesupaikalle, jotta voisin tarkistaa sen kunnolla. Maria tuli nyt lantalalta auttamaan ja rauhoittelemaan Attea sillä aikaa kun kiersin sen ympäri ja tutkin sen tarkkaan joka puolelta. Onneksi orin käytöksen syy selvisi, sillä oli ilmeisesti satulavyö hiertänyt vatsan alle hyvin kipeän näköisen haavauman. Se oli ollut sillä jo useamman päivän, ja nyt se oli alkanut mätimään. Eläinlääkäriäkään ei tarvittu selvittämään että Atte tarvitsisi nyt vähän aikaa lomaa ja mahdollisesti ilman satulaa ratsastelua taikka maastakäsittelyä sen aikaa että haava paranisi. Haavan syy jäi vähän mysteeriksi, mutta ilmeisesti kuraisen marraskuun alun takia orilla oli jäänyt mutapaakkuja vatsan alle, jotka oli sitten satulavyön ja ihon välissä alkaneet hiertämään. Atelle pitääkin nyt suunnitella uudestaan seuraavan parin viikon liikutusohjelmat, sillä kun ei voi ratsastaa normaalisti ennen kuin hiertymä saadaan kunnolla paranemaan. No, toivottavasti tästä ei tulisi pitkä prosessi jotta päästäisin mahdollisimman pian jatkamaan Aten jo hyvin alkanutta kisauraa.

Kirjoittanut kasvattaja Taciturn

15.10.2014, Kevyttä rataharjoittelua

Harjoittelimme tänään Aten kanssa helppoa esterataa, itse en orilla ratsastanut mutta seurasin koko harjoittelun ajan vierestä pohtien miten lähtisimme tästä etenemään. Aten vakioratsastajaksi valittu Ella on vielä vähän aloittelija mitä tulee nuorten hevosten koulutukseen, joten nainen näyttikin saavan oikeaa teho-opetusta koko harjoittelun ajan. Ohjaajana toimi meidän Marikki, joka omaa todella hyvät lähtökohdat opastukseen. Vaikka tämä ei niinkään esteistä perusta, tahdoin tehdä varmaksi että sekä Ella että Atte oppisivat tänään tehokkaasti vaikkei mistään varsinaisesta valmennuksesta ollutkaan kyse. Koska Atte on yksi meidän lupaavimmista syksyllä syntyneistä estevarsoista, (tai no hyvällä omallatunnolla voin kyllä sanoa että kaikkein lupaavin) tahdon välttämättä seurata sen koulutusta ja olla koko ajan perillä missä mennään. Aikaisempien treenien sijaan tällä kertaa Atte osasi jo itse arvioida esteille lähestymisiä, ja hyppäsikin oikein siististi.

Vähän löysän oloisesti ori näytti ponnistavan, ja ajatuksieni läpi kuulinkin kuinka Marikki opasti ratsukkoa tulemaan esteelle paljon napakammin. Marikki tosiaan on hyvä opettaja, onhan naisella jo parinkymmenen vuoden kokemus kilpahevosista. Itse vieläkin vähän keltanokkana katson tätä vähän yläkanttiin, vaikka itse olenkin se paikan pomo. Ratsukon menoa seuratessani ajatukseni lähtivät taas harhailemaan. Atte ja Ella vaikutti niin lupaavalta parivaljakolta, että varmastihan sitä kisamenestystä tulisi olemaan kunhan saataisiin tarpeeksi harjoittelua pohjalle. Kirjasin maneesiin mukaan ottamaani muistilehtiöön Marikin sanellessa, mitä paranneltavaa ratsukolla vielä olisi. Ella tarvitsisi vielä sitä varmuutta hyppäämiseen, ja Atte myös. Orilla pitäisi kuulema tehdä myös paljon kouluharjoittelua, ja rakentaa lihaskuntoa säännöllisillä estetreeneillä. Siihen asti kuin sää vain sallisi, käytäisiin vielä maastossa kiipeilemässä ja ulkoiltaisiin muutenkin paljon. Onneksi Ella on lupautunut Aten vakioratsastajana hoitamaan orin liikutukset, itse lähinnä opastaisin heitä silloin kun Marikki ei ehtisi. Tämän päivän treeni näytti jo niin lupaavalta, että eiköhän tästäkin ratsukosta vielä vuolla mestareita.

Kirjoittanut kasvattaja Taciturn

kuvat © Suomen Hippos/Pirje Paananen | tausta © Subtle Patterns | kaikki muu © Domenica | virtuaalihevonen | a sim-game