Domenican tallipihaa on piristetty valkoisten lankkuaitojen lisäksi englantilaistyylisellä kiviaidalla, jonka ainoa tarkoitus on luoda tunnelmaa. Kaikki tallirakennukset ovat kivisiä ja seinustoilla kasvaa viiniköynnöstä, maneesi taas on punaiseksi maalattua puuta. Tallin ilmeestä voi aistia perheen brittiläiset sukujuuret. Parkkipaikan viereltä löytyy pieni guesthouse, jossa tallityöntekijät tai omistajaperheen ystävät toisinaan yöpyvät. Vierasrakennusta käytetään myös kilpailuiden yhteydessä kahviona sekä lepo- ja seurustelutilana, ja pidempien valmennusviikonloppujen aikana valmennettavat saavat halutessaan majoittua sinne. Tavallisen talliympäristön lisäksi kartanon ja pikkutallin väliin aukeaa ihastuttava puutarha, mutta se on "yksityisaluetta". Heittomerkeissä siksi, että tallitytöt ovat useimmiten tervetulleita kahville, täysi-ikäiset kesäaikaan vaikkapa mansikka margaritoille ja talvella (minttu)kaakaolle. Istutuksia löytyy Domenican ympäristöstä tosin muualtakin kuin puutarhasta, sillä omistaja on jokseenkin höpsähtänyt puutarhanhoitoon.
Ratsastusta varten meillä on suhteellisen iso, eristetty maneesi sekä kaksi kenttää. Toinen kentistä on isompi ja hienompi – valaistu, aidattu, katsomolla, peilillä sekä estekalustolla varusteltu. Pienempi kenttä on pelkkä aitaamaton hiekka-alue, joka on tarkoitettu esimerkiksi rennompaan ratsasteluun tai vaihtelun vuoksi. Eipä sillä sen suurempaa tarkoitusta tai nimeä taida edes olla. Kahdelle kentälle on kuitenkin ollut toisinaan käyttöä, sillä tallin ratsastajat valmentautuvat aktiivisesti.
Kentän viereisten tarhojen välistä lähtee polku maastoon, josta löytyy ylläpitämämme maastoesterata. Kaikki esteet on mahdollista myös kiertää. Vaihtoehtoinen reitti maastoiluun on lähteä komeiden tammien reunustamaa tallitietä pitkin, mitä kautta tallillemme saavutaan autollakin. Tilan maat ulottuvat varsin laajalle, ja maastomme ovat melko monipuoliset ja hyvät. Polut ovat pääosin selkeitä ja helppokulkuisia, eivätkä ratsastuskelpoiset reitit lopu ihan heti kesken. Hiekkateitäkin on lähellä sen verran paljon, että tallin läheisyydessä olisi mahdollista järjestää matkaratsastuskilpailuja.
Meillä on Domenicassa kaksi erillistä tallia, päätalli (jonka "pääkäytävä" näkyy vas. kuvassa) ja pikkutalli. Suuremmasta löytyy 40 tavallista karsinaa sekä 5 varsomiskarsinaa, kun pienemmässä on 20 karsinaa. Tallirakennuksemme ovat täysin uusittuja, sisämateriaaleina on käytetty vaaleita sekä punaisia tiiliä ja tummaa puuta. Tallit ovat joka suunnasta leveitä ja korkeita, riittävällä tilalla on pyritty turvallisuuteen. Sisustuksellisesti on tavoiteltu vanhaa henkeä ja englantilaista maalaisromantiikkaa. Pikkutallissa on karsinoiden lisäksi vain pieni varuste- ja rehukoppi, isommasta tallista löytyy lisäksi kaksi hoitopaikkaa, vesikarsina, rehuvarasto, varustehuone sekä toimisto wc:neen. Kaikki ovat tervetulleita toimistoon hörppimään kahvia tai teetä – ja kenties vaikka neuvottelemaan varsan ostosta!
- Sijaitsemme virtuaalisessa Etelä-Suomessa, Murronmaalla 
- Lähin virtuaalinen paikka on Kalla, jonne on noin 20 minuutin ajomatka
- Talli on perustettu vuonna 2012, omistajana Cee Blankley tyttärensä Viivin kanssa
- Pääasiallinen toimintamuotomme on kasvatus
- Panostamme etenkin budjonnyihin, hannovereihin & suomenpuoliverisiin <3
- Järjestämämme kilpailut näet täältä
Domenica Estate on perustettu vanhalle tilalle, jonka Cee Blankley peri isovanhemmiltaan. Ceen isoisä oli englantilainen, isoäiti suomalainen. Aikanaan Ceen kohtalaisen varakas isoisä osti tuoreelle vaimolleen lahjaksi tilan Suomesta – eräänlaisena rakkaudenosoituksena ilmeisestikin. Hän käski purkaa alkuperäisen päärakennuksen ja rakennutti sen sijaan tontille pienen, englantilaistyylisen kartanon. Isoäiti Sonja ei kuitenkaan ideasta innostunut, vaikka hevosihmisiä olikin. Maailmanmatkaajasieluna häntä ei voinut vähempää kiinnostaa palaaminen koti-Suomeen, kun oli sieltä kerran päässyt pois. Tila jäikin asumatta, mutta myös myymättä. Siitä tuli perheen jonkilainen liian iso kesämökki ja tukikohta Suomeen.
Tila on 1800-luvulta peräisin ja alun perin alueella oli myös navetta sekä toinen tallirakennus. Kartano on ennallaan, 1950-luvun perua, mutta navetta purettiin ja tallirakennuksista vain toinen remontoitiin sisältä täysin. Navetan tilalle rakennettiin maneesi, sekä pihapiiriin kaksi kenttää ja lantala. Tallista tuli siittolana toimiva Domenica Estate. Cee peri tilan (ja mukavan summan rahaa) edesmenneeltä isoäidiltään jo 2008, mutta muutto Suomeen sai ensin muhia pelkkänä villinä ajatuksena. Talvella 2012 muutto kuitenkin tapahtui, ja asteittaisen remontoinnin jälkeen talli alkoi täyttyä kilpa- ja siitoshevosista. Domenican virtuaalinen olemassaolo alkoi myös tuolloin, 2012.
Ennen Suomeen muuttoa Cee asui Englannissa tyttärensä Viivin kanssa. Cee on syntynyt Englannissa ja viettänyt suurimman osan elämästään siellä. Ceen äiti on puoliksi suomalainen ja puoliksi englantilainen (tila on peritty äidin puolelta), isä taas puoliksi suomalainen ja puoliksi skotti. Isoäidit ja äiti pitivät onneksi yllä suomenkielentaitoa, ja kesäisin suunnattiin aina Suomeen "mökille" nykyiseen Domenicaan, jota koetettiin pitää asuttavassa kunnossa. Cee tiesi jo nuorena suuntaavansa hevosalalle ja hän aloittikin ratsuttajan työt ensin Saksassa 17-vuotiaana (missä rakkaus hannoverinhevosiin leimahti!), sitten Englannissa ja Italiassa. Italiassa nainen tapasi miehen, jonka kanssa sai Vivienne tyttären. Myrskyisää ja intohimoista suhdetta seurasi ero, mistä seurasi nöyrä paluu Englantiin, perintö, mietintä ja lopulta Euroopan kisakesän jälkeen tie vei tänne Suomeen. Tallin nimeä miettiessä Italia puski esiin (vaikka suhde eksään on ollut ohi jo vuosia, Italia on säilyttänyt palasensa Ceen sydämessä) ja niinpä tallista tuli Domenica Estate. 'Domenica' ollen italiaa ja tarkoittaen sunnuntaita, 'Estate' englantia tarkoittaen kartanoa/ tilaa, ei siis italian kielen sanaa 'kesä'. Omistajat ovat itsekin perimältään "sekoituksia", joten tallin nimi ei vain voinut olla pelkästään yhdellä kielellä. Tämä paikka on omistajalleen eräänlainen 'sunnuntaikartano', unelmien toteutuma ja paikka, jossa toimitaan rennolla meiningillä ja annetaan aivojen levähtää, nauttien hevosten suurenmoisesta seurasta.