Armif Zeni "Armi"

KERJ-I

† Lopetettu 11.5.2020. Lepää rauhassa <3

Rotu, skp	Budjonnynhevostamma	Kasvattaja	Siittola Zeni
Väri, säkä	Rautias (ee/aa), 162 cm	Omistaja	Cee Blankley VRL-01288
Ikä, syntynyt	27-vuotias (k. 2020), 14.03.2013	Kotitalli	Domenica Estate
Rekisterinumero	VH13-039-0056	Painotus	Kenttäratsastus, CIC2

Seurailen jatkuvasti budjonnyjen myyntimarkkinoita ja oli aivan pakko toimia, kun näin Siittola Zenin ilmoituksen myytävistä nuorukaisista. Venäläisrotujen keskuudessa legendaarisen tallin asemassa oleva Zeni on ollut pitkään ihailujeni kohde. Siittolalta löytyy pitkiä ja suhteellisen vanhoja omia jalostuslinjoja. Siitos- ja kilpailukäyttö tähtäimessäni päädyin Zeniin koeratsastamaan kolmea budjonnyitammaa. Armi oli heistä kauneimman värinen (pinnallinen kriteeri, kenties, mutta kriteeri muiden joukossa), siro rakenteeltaan (pidän siroista, kuivajalkaisista kenttähevosista) sekä ratsastettavuudeltaan kevyt ja energinen. Tamma hyppäsi hienosti ja oli todella herkkä kaikille avuille. Toisaalta Armi oli varsin sähäkkä, ja siitä huomasi heti, että tammalta löytyy ripaus tulista luonnetta. Estelahjojen lisäksi Armi taitaa kouluratsastuksen ja on rohkea sekä varmajalkainen. Mikään helppo ratsastettava Armi ei ole – se tuli heti selväksi. Olin kuitenkin niin ihastunut sekä tamman sukuun että sen ilmiselvään kilpailupotentiaaliin (vaikkei tuloksia helposti tulisikaan), että tein heti kaupat kasvattajan kanssa. Niinpä Armi muutti Domenicaan marraskuussa 2013, tamman ollessa 5-vuotias.

Luonteeltaan

Hoidettaessa Armi on kärsivällinen, lempeä ja utelias. Siinä on silti ripaus prinsessaa tai vähintäänkin jonkin sortin hienoneitiä, joten toisinaan Armi vetää jostakin (yleensä täysin arvaamattomasta) asiasta sen kuuluisan herneen sieraimeen. Tamma on myös joskus historiassaan saanut vetopaniikin, joten kiinni sidottaessa riimunnarujen jatkeeksi huolehditaan ehdottomasti helposti katkeavat paalinarut. Taluttaessakin tamma saattaa joskus säikähtää ja loikata melko dramaattisesti, mutta yleensä se on tyyni ja hötkyilemätön. Vapaapäivät kuitenkin näkyvät käytöksessä, ja kiimat varsinkin. Kiimojen aikaan Armi on hurjan herkkähipiäinen, eikä takaosaa saisi harjata oikeastaan ollenkaan. Ratsastaessakin kiukkuisuus näkyy tuolloin, eikä pukittaminen, potkiminen tai päänviskely ole silloin tavatonta.

Ratsuna Armi on varsin samantyyppinen isänsä kanssa. Tammassa on sitä tiettyä temperamenttia sekä satunnaista säikkymistä, mutta toisaalta tamma on väsymätön ja sillä on hyvä työmoraali. Kun Armin saa keskittymään, se antaa ratsastajalle kaikkensa. Pohjimmiltaan Armi tykkää miellyttää, ja se toimii parhaiten, kun ratsastaja tekee määrätietoisesti selväksi, ketä täytyy oikein kuunnella. Kouluratsastuksessa se on teknisesti taitava ja liikkeiltään puhdas, mutta muiden tammojen suhteen johtavassa asemassa laumassaan oleva Armi pälyilee myös ratsastaessa herkästi ympäristöään. Ratsastajan täytyy saada se rennoksi ja luottamaan, vasta sitten Armi mukautuu jännittämättömään peräänantoon sekä rentouttaa selkänsä. Sama tapahtuu esteillä: tarkasti hyppäävä ja hyvin takajalkansa nostava Armi jännittyy helposti. Jos sen antaa mennä vain – Armi kyllä hyppää ja suorittaa jännittyneenäkin – voi käydä helposti niin, että ratsastaja ei pystykään enää vaikuttamaan tammaan silloin kuin pitäisi esimerkiksi valita parempi tie tai ponnistuspaikka. Liian jännittyneenä tamma pitää päänsä korkealla ja on tuntuman yläpuolella. Maastossakin rentous ja luottamus ratsastajaan ovat avainasemassa. Maastoesteet tamma kyllä hyppää varsin rohkeasti ja se on ratsuna kestävä, mutta ympäristöään se voi säikkyä ja tuntuma saattaa kadota. Ratsastaja joutuukin jumppaamaan tamman huolellisesti ennen treeniä tai kilpailuja, jotta saumaton yhteistyö todella toteutuisi ja ratsastus olisi kaunista ja hallittavaa katsottavaa.

Saavutukset:

KERJ-I -palkittu huhtikuun 2020 tilaisuudessa (5+43+20+20+15 = 103 p.)

Isälinja (3): Armak Zeni - Aksentii Zeni - Apyr
Emälinja (2): Iosif Zeni - Barya Darsh

i. Armak Zeni budj, trn, 165 cm	ii. Aksentii Zeni budj, tprn, 165 cm	iii. Apyr budj, rt, 165 cm
		iie. Leonilla Zeni budj, prn, 160 cm
	ie. Zalomira budj, rt, 165 cm	iei. Zamor (EVM) budj, rt, 167 cm
		iee. Bibi (EVM) budj, rt, 162 cm
e. Iosif Zeni budj, rt, 162 cm	ei. Ierotheos budj, rt, 160 cm VIR MVA Ch, KTK II	eii. Ilefons (EVM) budj, vrn, 161 cm
		eie. Fonzelle (EVM) budj, m, 157 cm
	ee. Barya Darsh budj, trn, 164 cm	eei. Bahadur (EVM) budj, trn, 163 cm
		eee. Zabrina (EVM) budj, m, 160 cm

iei. Zamor on varsinainen monitoimihevonen ja se on ehtinyt moneen mukaan, se on toiminut nuoruudessaan kansainvälisenä kenttähevosena, siirtyi sieltä estehevoseksi kansalliseen sarjaan ja lopuksi vielä kilpaili kenttää erään nuoren ratsuna - ja eläkepäivillään ori kantakirjattiin varsin hyvin pistein ja siirtyi jalostuskäyttöön.

iee. Bibi taasen on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran siitostamman roolissa, Molla on varmasti emältään omaksunut paljon luonnettaan, sillä Bibi oli varsin kipakka tamma myös, mutta jätti erinomaista suorituskykyä ja täten on suosittu nimi suoritushevosten sukutauluissa.

Kolmannen polven hevosista Ilefonsista, Fonzellesta, Bahadurista tai Zabrinasta en ole vielä saanut tietooni kovinkaan paljoa. Epäilemättä nämä budjonnyit - etenkin Ilefons sekä Fonzelle - ovat olleet hienoja vähintäänkin sukunsa puolesta, sillä niiden jälkeläisestä, Armin emänisästä Ierotheoksesta on tullut varsinainen budjonnyilegenda ja hieno jalostusori. Hienon rakenteen omaava, kantakirjattu Ierotheos on vaikuttanut laajalti budjonnyijalostuksessa ja se on periyttänyt useita hienoja jalostus- sekä kilpahevosia.

iie. Leonille Zenin osalta suku jatkuu jopa seitsemänteen polveen asti.
Armin suvusta löytyvät siis vielä hevoset:

iiei. Flourishing Bonanza (suku EVM)
iiee. Laureline SZ
      iieei. Ledik, KTK-II (suku EVM)
      iieee. MVS Moria
            iieeei. Sydänyön Wiizl (iieeeii. Colorado, iieeeie. Miss Magic)
            iieeee. La Traviata (suku EVM)

Jälkeläiset

s. 07.08.2014	#1 budj-t. Almina Dom	i. Singapur Ion	Om. Ionic, VRL-00329 & VRL-02702
s. 01.10.2014	#2 budj-t. Ailika Dom	i. Terentij Ion	Om. Cee, VRL-01288

14.5.2015, Kuulumisia

Armi on osoittautunut melkoiseksi sähköjänikseksi. Tamma on superherkkä, energinen ja reaktiivinen. Olen tullut selästä alas useampaan kertaan, kun neiti rautias Venäjän paholainen on mennyt pelästymään jotakin. Tuulisella säällä tamman kanssa on ollut kamalaa maastoilla, vaikka edistystäkin on tapahtunut. Olen alkanut tottua Armiin, ja aistia, milloin se säpsyy tosissaan ja milloin vain pelleilee. Toisaalta Armin höpöily on ymmärrettävää, sillä kaksi varsaa peräjälkeen antoivat sille varsin pitkän mammaloman. Armin esikoinen, Ioniciin myyty Almina, syntyi tamman ollessa nelivuotias, enkä voinut vastustaa kiusausta varsakiiman hyödyntämisestä, kun houkutteleva isäori oli niin ikään Ionicista tarjolla. Syntyi meille kotiin jäänyt Ailika, Armin toinen tammavarsa. Vasta Ailin vieroituksen jälkeen Armin kanssa ryhdyttiin työskentelemään tosissaan. Peruskuntoa, varmuutta, hitaasti hyppytreenejäkin. Sillä tiellä olemme edelleen, vaikkakin Armin psyyke tahtoisi jo edetä treeneissä nopeammin. Uskon itse kuitenkin, että hiljaa hyvä tulee. Pohjakunto täytyy saada kuntoon ennen todellista kenttäratsun uraa, jonka aika koittaa kyllä vielä.

- Kirjoittanut omistaja Cee

28.3.2020, Laatuarvostelupalaveri

On todella, todella outoa huomata laatuarvostelutilaisuuksien taas koittavan. Meidän hevosemme vierailevat tilaisuuksissa verrattain harvoin, vaan silti tuntuu, että taas. Osa haikeudesta tulee tietenkin siitä, että samalla 'taas' tarkoittaa väistämättä hevosteni vanhenemista ja menneitä saavutuksia kilpailukentillä. Mihin vuodet ovat menneet?

Kannoin mukanani isoa termoskannullista kahvia; yöunet olivat jälleen jääneet vähiin, eikä tallin kahvinkeittimen rikkoutuneen pannun tilalle ollut ostettu uutta. Huikkasin Tomille, Päiville ja Suskille terveiset, ja Päivi rapisteli toimiston kiikkerälle pöydälle pussillisen dooris-keksejä ahtautuessamme perinteeksi muodostuneeseen perjantaipalaveriin.

"Okei, anteeksi, että olin taas viimeinen", puuskahdin irtohiuksia kasvoiltani huiskien, ja ryhdyin kaatamaan kaikille kahvia Päivin asettelemiin kuppeihin.
"Eli kenttä- ja estehevoset nyt, kouluratsut toivottavasti kuun puolivälissä myös?" Suski kyseli, eikä peittänyt nyrpistystään. Valmentajaa eivät hyppääjät kiinnostaneet.
"Kyllä. Dali ja Feeni konkareina ERJ-laatikseen, Nella mukaan myös."
"Ah, taas budjonnyvetoista", Päivi hymähti, ja kohauttelin olkiani.
"Heissä taitaa olla eniten näitä konkareita. Eetun haluan KRJ-laatikseen. Budjonnyistä Vito ja Armi kenttään, Vitolla onkin kaikki näytöt valmiina. Armia voisi valmistella, samoin Heraa – se lähtee kolmantena mukaan. Alma sitten seuraavaan tilaisuuteen. Ehkä joku hannoverkin."
"Eli tehostettua harjaamista, ehkä pesu, harjan leikkaaminen, jumppaava ratsastus ja varustehuoltoa, Päivi voisi ottaa hommista koppia, minä autan? Suski liikuttaa GP-ratsut ja Tom hyppääjät. Pitää katsoa ilmoittautumiset kuntoon myös Hannabyhyn", huokailin ja revin jo henkisesti hiuksiani. Ruuhkavuodet olivat tehneet loven luontaiseen järjestelmällisyyteeni. Työntekijät nyökkäilivät ja keskustelu niksahti arkipäiväisen juoruilun puolelle. Vasta kun kahvit oli juotu ja keksit huvenneet, väki hajautui talliin.

Otin itse hoitaakseni Armin, Päivi aloitti Herasta ja siirtyi sitten Almaan. Aloitin hakemalla Armin sisään, mihin tamma suostuikin leppoisasti. Päiväheiniä ei ollut vielä jaettu, joten ulkona se oli vain seisoskellut. Harjasin tamman käytävällä oikein huolellisesti. Karvaa lähti yllättävän paljon, vaikka muiden urheiluhevostemme tavoin Armia oli loimitettu koko kevät. Pyörittelin kumisualla ja viimeistelin karvan irrottelua metallisella hikiviilalla reilun tunnin, ennen kuin pääsin muun harjaamisen pariin. Täytyisi yrittää irrottaa karvaa nyt jäljellä olevat päivät oikein supertehokkaasti, ja laatuarvostelupäivänä todennäköisesti viimeistellä karva kostealla pyyhkeellä. Pöllytetyn pölyinen lopputulos kun ei ollut järin näyttävä. Armi oli onneksi hyvällä tuulella ja nuokkui käytävällä tyytyväisenä. Satuloin tamman ja lähdin sen kanssa pitkälle maastolenkille ihan yksinäni. Seuraavat pari päivää täytyisi jumpata sitä ihan kunnolla, Armi alkoi olla jo vähän kankea, mutta tänään ei ollut sen aika. Pitkän harjauspuunauksen jälkeen kaipasin raikasta ilmaa ja rentoa maastolenkkiä. Sitä paitsi, mäkisessä reitissä olisi tammalle ihan riittävää jumppaa tälle päivälle.

- Kirjoittanut omistaja Cee

3.4.2020, Kevätmaasto

Miten ihanaa, että kevät oli täällä. Leskenlehtiä saattoi jo havaita teiden reunassa, pajunkissat sulostuttivat söpöydellään, aurinko paistoi useimpina päivinä ja kaupungissa asfalttitiet oli lakaistu hiekoitushiekasta. Maalla, kuten Domenicassa, aurinkoinen kevät näyttäytyi kuivina hiekkateinä ja täydellisenä maastoilusäänä. Tallilaiset olivatkin käyneet maastossa tuhottoman usein, ja Cee, Tom ja Päivi olivat jälleen lähdössä yhdessä, kun tavallisesti siitepölyallergiaansa pärskinyt Suski tuntui saaneen oireensa hallintaan ja huuteli intoaan tulla mukaan.

Nelikko teki yhdessä tallityöt ja mietti sitten, ketkä kaikki napattaisiin maastoon. Oli nopeasti selvää, että tammoja vain, ja siitäkin oli tullut jokin hassu tapa, että usein lähdettiin samanrotuisten kesken. Mitään järkevää syytä siihen ei ollut, mutta nytkin kävi niin: rautias Armi ja ruunikko Nella olivat Ceen ja Tomin valinnat ja edustivat budjonnyvahvuutta; Päivi taas valitsi Alman, jolloin Suskinkin "täytyi" ottaa ranskalainen. Ihan mielellään valmentaja kyllä päätyi Heraan, sillä vaikka selleri olikin kenttätamma, oli se myös hurjan lahjakas Suskin päälajissa kouluratsastuksessa.

Kun kaikki hevoset oli harjattu ja varustettu kuka missäkin päin käytävää, kaikki kerääntyivät tallipihaan. Tom lähti johtamaan porukkaa Nellalla, joka vaikutti hirveän energiseltä. Toisena tulivat Päivi ja Alma, joukon kilteimmät; kolmantena kaikkien hevosten omistaja Cee, tällä kertaa Arminsa selässä; ja viimeisenä Suski ja Hera, sillä kukaan ei halunnut Heran takakavioita oman ratsunsa naamaan. Keli oli täydellinen ja polut erittäin hyvässä kunnossa. Tammoilla oli kevättä rinnassa, ja lenkistä muodostuikin hyvin pian varsin vauhdikas. Tom oli hurmaantunut vauhtiin, ja kärjessä ollessaan mies pääsi valitsemaan tahdin. Estetamma Nellaa seurasi kolme kokenutta kenttäratsua, joten reipas vauhti tai maastolenkin pituus ei ollut yhdellekään ongelma. Useiden laukkapätkien, metsässä hengähtämisen ja kahden tunnin ulkoilun jälkeen joukko palasi tallipihaan hoitamaan hikiset ratsunsa takaisin tarhaan. Ihanaa, että oli kevät. <3

- Kirjoittanut omistaja Cee

Armif Zeni "Armi"

KERJ-I

Luonteeltaan

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

PORRASTETUT (VH-profiili)

CUP-SIJOITUKSET

Armin päiväkirja