hevoset      kasvatus      esittely      muuta

Bakerloo Line   "Pallo"


Rotu, skp Ratsuponi (50 %), ruuna Kasvattaja Sunnuntaikartanon ponitalli  
Väri, skp, säkä Ruunikonkimo (Ee/Aa/Gg), 135 cm Omistaja Cee & Viivi Blankley VRL-01288
Ikä, syntynyt 7-vuotias, 02.08.2016   Kotitalli Domenica Estate  
Rekisterinumero VH16-029-0304 PainotusKouluratsastus, Helppo B

Pallo on kauan odotettu varsa. Silmäteräarabini Desi oli menestynyt kivasti kenttä- ja kouluratsastuksessa, ja neidolle oli aika etsiä puoliso. Jostain syystä olin kuitenkin melko kranttu sen suhteen, että millaisella arabilla tamman astuttaisi. Kaikissa oli jotakin "vikaa", väärä verilinja tai turhan paljon samaa perimää. Muutaman orin sitten löysinkin, mutta Desi-tammapa ei tuntunut tiinehtyvän. Useampi varsakesä jäi välistä, kunnes päätin ponitallia perustaessani, että jospa teettäisikin ratsuponivarsan jollakin oikein sitkeällä alkuperäisrotuihin kuuluvalla ponilla. Ori löytyikin melko helposti ja isäksi valikoitui Hervannan oriaseman welsh B -poni Nemo. Kaikki hoidettiin oriasemalla oikein ammattimaisesti ja Desin tiinehtymis- ja varsan luomisongelmat otettiin huomioon normaalia tiheämpien eläinlääkäritarkastusten muodossa. Tällä kertaa kaikki sujuikin hyvin ja elokuun alkupäivinä 2016 maailmaan tupsahti kauan odotetun arabitammavarsan sijaan epämääräisen ruskeanharmaa poniori. Pikkuinen poni kuitenkin hurmasi kaikki tallilaiset nallemaisella olemuksellaan. Pyöreä ja pörrökarvainen poniori sai kutsumanimekseen Pallo. Ruualle perso ja melkoisen egon omaava Pallo pörhenteli jo maitovarsasta asti kuin paraskin show arabi, paitsi että se oli olemukseltaan paljon ponimaisempi (ja pulleampi). Iän myötä herrasta alkoi tulla melkoisen possu ja tammoja rakastava viriili oripoika, ja koska tallissa olivat oripaikat vähissä, niin Pallo päätettiin ruunata reilut kaksivuotiaana. Käytös parani välittömästi ja käsittely muuttui helpommaksi. Muutamat pakasteet saatiin kuitenkin talteen, sikäli mikäli herrasta kuoriutuukin jalostuskäytön arvoinen poni.


 


Sukutiedot

Isälinja (1): Newyddlyn
Emälinja (2): Azadeh al Najya - Azara al Bahieh

i. Newyddlyn
wB, rnkm, 128 cm
ii. Cadwalader (EVM)
wB, tprn, 131 cm
iii. Illwyd (EVM)
wB, trt, 132 cm
iie. Eilidyr (EVM)
wB, rn, 129 cm
ie. Sirons Bethwyn (EVM)
WB, vkkokm, 128 cm
iei. Noadlawn (EVM)
wB, km, 129 cm
iee. Morcant (EVM)
WB, km, 127 cm
e. Azadeh al Najya
ox, rtkm, 148 cm
ei. Al Rafiq
ox, mkm, 152 cm
eii. Al Astoundd (EVM)
ox, mkm, 155 cm
eie. Jazira (EVM)
ox, rt, 150 cm
ee. Azara al Bahieh
ox, rt, 148 cm
eei. Fanouz Al Bahieh (EVM)
ox, rn, 156 cm
eee. Nassiat Al Bahieh (EVM)
ox, rt, 155 cm


eii. Al Astoundd oli komea mustankimo ori, joka kilpaili laukkaradoilla kahdeksanvuotiaaksi asti, jolloin se päätettiin siirtää jalostuskäyttöön. Vanhemmiten ori pääsi esiintymään näyttelykehiin saaden myös useamman ykköspalkinnon. Upearakenteinen Astoundd oli luonteeltaan melkoisen tulinen, mutta rauhoittui iän myötä. Vaikka ori olikin nuorena ollut laukkakäytössä, pystyi sillä ratsastamaan Helppo B -tason liikkeitä onnistuneen ja huolellisen ratsukoulutuksen jälkeen. Orista jäi monia hienoja jälkeläisiä, joista suurin osa on kerännyt menestystä etenkin näyttelykehissä. Säkäkorkeutta orilla oli 155 cm.

eie. Jazira oli egyptiläissyntyinen kaunis rautias, joka oli hyväliikkeinen ja jäntevä, soveltuen näin mainiosti kouluratsuksi. Tamman kanssa kilpailtiin Helppo A -tasolla menestyksekkäästi ja myöhemmin se pääsi jalostuskäyttöön kilpaillen vielä tiineyskausien välissä. Jaziralla oli hyvä ja reipas luonne, ja sen kanssa työskentely oli helppoa. Tammalla oli jonkin verran ongelmia jalkojensa kanssa, ja muuten se olisi varmasti päässyt kilpailemaan myös esteille. Jälkeläisiä Jazira sai viisi.

eei. Fanouz Al Bahieh on kotoisin Saharan keitailta Mauritaniasta ja siellä ruunikko asuu vielä tänäkin päivänä. Fanouz on tunnetusti menestynyt näyttelykehissä ja sen suurimpia saavutuksia on Jordan National Gold Champion Yearling Colt ja Middle East Gold Champion Stallion sekä Abu Dhabi Championshipseissä saavutettu paikka viiden parhaan orin joukossa. 156 cm korkea Fanouz on kantakirjattu Egyptissä hyvin pistein. Näyttelyiden lisäksi ori toimii jalostuskäytössä ja sillä on tällä hetkellä kymmenkunta jälkeläistä. Liikuttamisen osalta orilla ratsastetaan kotona Helppo A tason koululiikkeitä, mutta kilpailuihin sillä ei olla menty. Luonteeltaan ruunikko on eloisa ja selväjärkinen, hieman tempperamenttinen tapaus. (© Calla)

eei. Nassiat Al Bahieh on näyttävä hevonen, jolta löytyy kolme laadukasta askellajia. Osaa vaativa B -tason liikkeet ja potentiaalia voisi löytyä vielä heiman ylemmäskin. Ruunikko, 155 cm korkea Nassiat asuu Perisanlahden rannikolla ja sen kanssa käydään kilpailemassa ympäri maata. Erittäin miellyttävä ja kevyt ratsastettava tamma on haalinut useita voittoja ja sen menestyminen jatkuu yhä. Tamma on varsonut vasta kolmesti, mutta lisää jälkeläisiä on suunniteltu tulevaksi viimeistään tamman kilpauran päätyttyä. (© Calla)

Kilpailumenestys

Koulutustaso: KO. Helppo B    RE. 80 cm    ME. 80 cm    KE. Harrasteluokka

PORRASTETUT (VH-profiili)

Saavuttanut maksimitasonsa

KRJ: 1176.56 pistettä (vt. 3)
ERJ: 854.74 pistettä (vt. 2)
KERJ: 616.56 pistettä (vt. 2)

Tahti ja irtonaisuus: 682.70 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 493.86 p.
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 360.88 p.
Nopeus ja kestävyys: 255.68 p.
CUP-SIJOITUKSET

01)  30.10.2016    KERJ-Cup - KK Bailador - Harraste - 2/30
02)  31.01.2019    KERJ-Cup - Kalman sh - Harraste - 7/52
03)  28.02.2019    KERJ-Cup - Auburn Estate - Harraste - 5/49

VILLIT KILPAILUT

Ratsastajat: Viivi Blankley & Cee Blankley

01)   29.09.2017    Auburn Estate / Kalla CUP: Syysjuhlat - Helppo B (Cee) - 6/8    57,222 %
"Hevonen reagoi hitaasti ratsastajan apuihin, siirtymisissä vaikeuksia."
02)   30.06.2018    Auburn Estate / Kalla CUP: Anniversary - KN Special (Viivi) - 1/5    69,643 %
03)   18.08.2019    Auburn Estate / Kalla CUP: Summer Fling - KN Special (Viivi) - 3/12    70,000 %
04)   26.09.2020    Auburn Estate / Kalla CUP: Syyspäiväntasaus - Helppo B (Viivi) - 24/27    56,427 %
 

Pallon päiväkirja

29.6.2018 - Auburn Anniversary, villit koulukilpailut
Luokka KN Special 1/5, 69,643 % - tarina: "Ruhtinattaret Sokka & Blankley"

Mama kuskasi mut Auburniin, mikä oli vähän nöyryyttävää. Mammalla kun oli ihan tavalliset, vähän jopa kakkaiset tallivaatteet mitkä ei kyllä mitenkään sopineet tänne. Huiskin sen matkoihin mahdollisimman pian ja harmittelin, että mulla ei enää ollut Isabellan tarjoamaa ihan omaa kuljettajaa. Mun hevoset tai no ponit oli tuotu Auburniin jo eilen, joten pärjäsin hienosti ilman mitään hitsin hoitajia. Vaikka toisaalta, oma groomi olisi kyllä cool... Ihan vaan näön vuoksi. Porca miseria! Olikohan liian myöhäistä löytää joku? Mitähän Amanda Sokka ajattelisi, jos taluttaisin ratsuni kisapaikalle itse! Se ei varmana tehnyt mitään likaista omalla tilallaan. Sen saappaat oli aina niin kiiltävät, että meidän koulusta mukamas toiselle puolelle Suomea muuttanut Tero asui ihan varmana piilossa Auburnin satulahuoneessa ja pyyhkäisi neiti Sokan saappaat aina ennen ja jälkeen ratsastuksen.

Hiippailin parkkipaikalta kenttää kohti pienen jännityksen vallassa, ja siellä Se nytkin oli! Käskyttämässä alamaisiaan ihan kuin joku ruhtinatar. Nojasin aitaan ja tutkailin silmät kurtussa noita onnekkaita tyttöjä. Ne oli kyllä mua vanhempia ja harmiksi aika nättejä. Toinen oli mun tähtikilpakumppani Nita, toinen vähän liian amandamainen blondi. Kihistelin kateudesta ja hypistelin omia tummia italiaaaanokutrejani. Toisaalta Amanda Sokka ei ehkä kelpuuttaisi liian rumia kantamaan sen kukkaruukkuja, joten ymmärsin kyllä. Tuskin se noista tytöistä tykkäsi, mutta sen sijaan mulla oli unelmia. Me tultiin toimeen.

"Yks tietty sunnuntai muutti mun elämän. Se oli 25.3. eli maaliskuuta, muistan sen tosi tarkkaan koska päätin muistaa. Mä olin edellisenä päivänä ollu Susi-jotain miehen kouluvalkassa, mikä oli vähän mälsää kun halusin vaan hypätä. Isbe oli Kanadassa – se oli poissa jo kolmatta päivää, eli mä aloin jo höperöityä. Mietin ihan liikaa mun päässä kaikkia juttuja vaikka Markus käviki välillä palvelemassa. Niinpä sunnuntaina 25. maaliskuuta mä rohkaistuin ja menin ihan noin vaan Auburnin halliin tai mikä onkaan – sinne isoon huoneeseen aamiaiselle.

Siellä se oli, varmaan just istunut pöytään höyryävän kahvimukin kanssa. Sen hiukset oli vaaleat ja kimaltavat ja iho täydellisen kuulas niinku Lumikilla. Aamutakki oli ihanku jollain kuninkaallisella. Tuijotin aika kauan, ehkä jopa suu auki. Sitten se katsoi muhun ja ne silmät oli jäiset. Niin hienot! Se oli varmana oikea Frozenin prinsessa, eikä sittenkään Lumikki. Se sanoi jotain, mutten kuullut kunnolla. Mä olin meinaan päättynyt muuttua just tollaseks. Musta tulis tulevaisuudessa Auburnin uusi jääprinsessa ja kartanon valtiatar. Ihan sama vaikka mun pitäis sitten harjoitella kouluratsastusta, mutta mä olin päättänyt voittaa Amandan suosion."

Tuhahtelin turhautuneena muistolle, mutta sain siitä voimaa. Tänään mä ihan totta kisaisin koulussa (vaikka salaa olin ajatellut vasta huomista oikeana kisapäivänä) ja päätin ratsastaa tosi tosissaan. Sillein viileästi ja hitsin hyvässä ryhdissä niinku Amanda. Toivottavasti mun poni vaan ei pysähtyisi ja pukittaisi laukkapohkeista. Täytyisikin puunata Pallo erityisen hienoksi – ulkonäöllä saisi ihan varmana lisäpisteitä kun Amandakin oli niin menestynyt, ja oikeastaan... ehkä mun tartteisi keksiä sille uusi lempinimi ja valehdella että se oli hieno ori eikä mikään pullaruuna. Pallo oli niin epäcool, että tänään kisoissa starttaisi neiti Blankley ja Baker. Hymyilin leveästi ja lähdin talsimaan päättäväisesti talliin puunaamaan ratsuani. Leipoisin meistä voittajia. Amandan olisi pakko tulla onnittelemaan, ja sitten mä pääsisin puhelemaan sille viileästi. Siitä mun perijättären ura alkaisi.

Kirjoittanut omistaja Viivi

29.9.2017, Kalla CUP Syysjuhlat

Onneksi esteosuuden ja kouluosuuden välissä oli tauko. Sain Vinin hoidettua ja Isabella järjesti käyttöömme kaksi karsinaa. Vini ja Wompa saivat koettaa tallin överihienoja puitteita, kun Viivin vastusteluista huolimatta pullukat jäivät pitämään majaa hevosrekkaan. Kävimme kokeilemassa Auburnin kanttiinin antimet ja olin vaikuttunut. Ruoka oli laadukkainta, mitä olin koskaan pikkurahalla saanut. Hymyilin tunnistaessani Isabellan kädenjäljen – pari naisen suosikkiruokaa oli tarjolla. Kummoisiakaan katteita Sokat eivät tarjoiltavistaan varmaan saisi, mutta onneksi naiset eivät kehdanneet seurakilpailuissa rahastaa kävijöitään liiaksi. Isabella mietti tämänkin varmasti pr:nä, ajattelin hymyillen.

Pikaisen tauon jälkeen Iina auttoi minua hakemaan pulleiden ponien rekastamme Pallon. Kimo ratsuponiruuna oli luonteeltaan ihana, mutta ratsuna se oli vielä nuori ja raaka. Puoliksi arabialainen Pallo oli komea, mutta täysin poninnäköinen. Verryttelin ruunan huolellisesti ja rennosti, suurimmat kilpailupaineet olivat omalta osaltani ohi. Pallon kanssa tarkoitus oli vain saada kokemusta. Isabella tuli verryttelyalueen laidalle naureskelemaan vielä edellistäkin pienemmälle ratsulleni. Hitto, täytyisi varmaan tuoda Viivi Auburnin kaltaiseen paikkaan valmentautumaan, niin tyttö voisi siirtyä shetlanninponeista pykälän ylöspäin. Sitten minun ei tarvitsisi nolata itseäni kasvatusponeillamme kilpailemalla. Verryttely sujui jotenkuten, mutta radalla Pallo ei syttynyt lainkaan. Poni reagoi uuteen paikkaan passivoitumalla, eikä meinannut liikkua eteen. Hiki virraten koetin saada suorituksesta edes kohtalaista, mutta eteenratsastukseen keskittyessäni mokasin siirtymiset täysin. Pallo-parkaa jännitti, ja minä olin aivan loppu. Kisadebyyttimme ei ollut kovin vakuuttava.

Kirjoittanut omistaja Cee

kuvat © Viivuska | tausta © Subtle Patterns | kaikki muu © Domenica | virtuaalihevonen | a sim-game horse