Ce's Mandarincat   "Mandi"

Mandilla on yhteensä 15 sijoitusta, joista 2 voittoja.
Koulutustaso: Ko: Helppo A, Re: 140 cm, Me: 130 cm, Ke: CIC1

Mandin päiväkirja

La 24.01.15, Yllättävä maastoretki tallilla

Olemme olleet Viivin kanssa lievästi kiireisiä tässä vuodenvaihteen ja erityisesti alkuvuoden kohdalla, ja tulimmekin tänä aamuna pitkästä aikaa oikein kunnolla tallille. Aamu alkoi itse asiassa varsin hämmentävällä keskustelulla, sillä mibula kysyi että kai mekin ollaan tulossa - johon Viivi tomerana vastasi: "tottakai, äiti on ilmoittanut meidät". Yritin luoda Viiviin murhaavaa katsetta, mutta ovela tyttö vältteli tarkasti vilkaisemastakaan minua. Muutaman nanosekunnin pohdin nauravani ja kysyväni mistä on kyse, mutta ei – jotenkin kummasti kieroutunut mieleni hyppäsi Viivin puolelle. Niinpä minä yritin pokkana esittää, että mukamas tietäisin mistä tapahtumasta on kyse (pliis älä ole estekisat, Viivi ei selviä hengissä..)! Mibula siirtyi puunaamaan Jareaan ja me pääsimme toistaiseksi pälkähästä. Tiuskin Viiville ottamaan mallia mibulasta ja pitämään suunsa supussa, kunnes saisin jotenkin ohimennen kysyttyä asiasta Melinalta.

No, me sitten harjasimme omat hevosemme oikein huolella (koska mibulakin tuntui käyttävän tähän paljon aikaa). Kävin säännöllisesti muka hakemassa jotakin satulahuoneesta, jotta sain vakoiltua mibulan touhuja. Helpotuksesta huokaisten totesin, että ainakaan mikään letitystä vaativa tapahtuma tämä ei ollut. Melina tulikin minua vastaan, hän oli menossa Viggon luo. Nainen näytti erittäin hämmästyneeltä (myönnetään, meitä ei ole turhan usein viime aikoina näkynyt) ja olin jo varma narahduksesta. (Hitsi miten noloa olisi jäädä kiinni tällaisesta esittämisestä). Melina kuitenkin kysyi vain, että ”ai te tulette sittenkin! Kivaa!”
Ja tokihan minä tyydyin vain hymyilemään. Tosin vain hetkeksi, sillä käytävällä Junnua harjaileva Viivi alkoi yhtäkkiä lallatella: ”äiti ei tiedä mihin me mennään! Äiti ei tiedä mihin me mennään!”

Apua sitä nolostumisen määrää! Melina tai mibula ei kuitenkaan ymmärtänyt tässä olevan mitään outoa. ”Ei siitä varmaan ollutkaan vielä puhetta, mutta ajattelin että ratsastettaisiin järvelle asti. Sopiiko?” Melina kysyi hymyillen. Kaikki myötäilivät ja minä olin riemukas: siis maastoretki! Huh! Melina katsoi minua hieman kummeksuen, mikä todennäköisesti tarkoitti, että kasvoilleni oli levinnyt epäluonnollisen leveä hymy, kuin idiootilla joka juuri keksi jotain itsestään selvää. Huomattavasti stressittömämpänä menin varustamaan uljaan Mandariinini. Vielä ennen maastoon lähtöä tein Viiville riimunnarusta kauhukahvan Junnun kaulan ympärille, jos pikkuherra päättäisi taas riehaantua. Kaikki sujui kuitenkin paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan: Viivi ei toisin sanoen pudonnut kertaakaan (eikä kyllä kukaan muukaan). Oli ihanan rentouttavaa päästä ratsastamaan kauniisiin, lumisiin maisemiin, eikä pakkastakaan ollut liikaa. Juuri tällaisia siedettävän ihania ja kauniita talvipäiviä pitäisi olla enemmän!

Pidimme retkellä oikeastaan aika hyvän tahdin yllä ja lähes poikkeuksetta niin hevosille kuin ratsastajillekin tuli hiki. Olin ensimmäisenä hoitanut Mandin valmiiksi, joten tarjouduinkin keittämään koko porukalle kaakaot varustehuoneessa. Vielä hieman huonoa omaatuntoa kokien tulin oikein tarjoilemaan kaakaot kädestä pitäen kaikille. Tallilaisten hymy vaihtui kuitenkin heti ensihörppäisyn jälkeen kiroiluksi ja purskautteluksi, joku huudahti että ”mitä helv-?!?”
Viivi kikatti ja räkätti kippurassa (koska paha kaakao on ilmeisen hauska juttu) ja Melina sitten uskalsi avata suunsa. ”Siis onko tähän laitettu kahvinpuruja vai mitä?”
Tämänpäiväinen valehtelu taisi jäädä päälle, sillä kuulin itseni huudahtavan ”oho, en se minä ollut!”. Surkea puolustautumiseni sai vain koko porukan nauramaan, sillä olihan se syyllinen tiedossa. (Ja tekemäni ”kaakao” täysin juomakelvotonta). Että sellainen ”suunniteltu maastoretki” tällä kertaa! Pahoittelut tuppautumisesta mukaan ilmoittautumisen puutteesta huolimatta… Ehkä me osaamme jatkossa lukea ilmoitustaulua hieman tarkemmin.;)

Melinan kommentti: "Olipa hauska saada teidätkin mukaan! Olen ollut itsekin niin saamaton, että tarina jäi tällä kertaa kirjoittamatta... Hups. Syyttävä sormi ei siis osottele (tälläkään kertaa) ketään hajamielistä ;) Käyn liimaamassa kaappisi oveen taas yhden aktiivisuustarran - rivi senkun levenee levenemistään :)"

- Cecilia

Pe 02.01.15, Mandin ja Junnun liikutusta

Cee ja Viivi voittivat ainoina osallistujina joulukuisen paketinmetsästyksen. Palkintona oli hevosten hoito päivän ajan:

Runorannan joululoma alkoi olla ohi, samoin talviset kelit. Taivaalta vihmoi vettä vaakatasossa, mutta olin luvannut huolehtia Mandin ja Junnun liikutuksesta kunnes Cee ja Vivienne palaisivat reissultaan. Varustimme tyttäreni Emilian kanssa ponit allemme ja suuntasimme yhdessä kentälle. Vettäkin tuli onneksi enää tihuttamalla. Seurailin taskukokoisen kaksikon puuhia tarkkaavaisesti, ja vaikka Junnulla näytti olevan pienen kylän verran energiaa, Emilia keinahteli ponin selässä leveä hymy kasvoillaan. Siirryin alkulämmittelyjen jälkeen omaan tahtiini ripeään raviin, ja saimme tehdä Mandin kanssa reilusti voltteja ja suunnanvaihdoksia, jotta pienemmällekin ratsukolle jäi tilaa touhuta. Emilia ja Junnukin näyttivät löytäneen yhteisen sävelen, eikä ponin meno ollut enää samanlaista päätöntä kaahailua kuin parilla ensimmäisellä kerralla. Kun poneilta oli kolmevarttisen aikana saatu ratsastettua suurimmat energiat pois, lähdimme vielä kävelemään pienet loppuverryttelyt lähimaastoon. Ilma oli ankea, ja taisimme näyttää kaikki aika surkeilta, kun saavuimme viimein vettä valuvina takaisin Runorannan pihaan. Kuivasimme ponit ja jätimme ne sisälle syömään päiväheiniään. Emilia säntäsi innokkaana kirjoittamaan Viivin tarroin ja glitterein kuorruttamaan Junnun päiväkirjaan, ja kaikesta päätellen hänellä taisi olla ponista paljon hyvää kerrottavaa.

Kirjoittanut Melina, @

13.12.2014, Tarinaestekilpailut Runorannassa, 120 cm 8/10

Osallistuimmme Mandin kanssa Runorannan jouluaiheisiin estekilpailuihin. Tehtävänanto oli seuraavanlainen: "Tee Paintilla tai muulla kuvanmuokkausohjelmalla joulupipari, jonka voit koristella haluamallasi tavalla. Lisäksi kuvaile pipariasi yhdellä lauseella, jonka kaikkien kirjaimien tulee alkaa samalla kirjaimella. Tuliko piparista kaunis, humoristinen vai paloiko se kenties poroksi?"

Tässä kuva leipomastani piparista Mandille. Kuvailin pipariamme näin: Herkän hienostunut, harsomaisen hauras herkkupipari.

- Cecilia

La 29.11.14, Kouluvalmennus Runorannassa

Pohjatarina:
Olin saapunut Runorantaan pitämään kouluvalmennusta viidelle yksityisratsukolle. Mukana oli ratsastajaa ja ratsua laidasta laitaan, joten minun oli mietittävä tarkasti kaikille sopivat tehtävät. Aloitin tunnin kiertämällä jokaisen ratsukon luona ja pyysin esittelemään itsensä ja ratsunsa muutamalla lauseella - mitä osasi ja missä kaivattiin harjoitusta.

Valmennus aloitettiin verryttelemällä hevoset ravissa. - Kevyttä ravia uraa pitkin, ravista etenevää, mutta kiireetöntä. Ratsastakaa paljon pohkeelta eteen ja ottakaa sisäohjalla puolipidätteitä. Hevosta ei saa jäädä vetämään suusta, mutta tuntuman on oltava napakka ja pidätteiden selkeät. Ei mitään nyppimistä kuitenkaan, se saa hevoset kohoamaan etuosasta, jolloin selkä menee notkolle ja pyöreys katoaa. Silloin liikkeestä tulee töksähtävää eikä teillä ole mitään edellytyksiä saada hevosia toimimaan, selostin tärkeänä.

- Molempiin päätyihin ympyrät, mikäli mahdutte ne tekemään. Ei mitään takaosakäännöksiä vaan reilut, kookkaat ympyrät joilla asetatte sisäänpäin. Silmä ja sierainkulma näkyviin. Pitkille sivuille loiva kiemuraura alkuun ravissa.

Ratsukot lähtivät lämmittelemään kevyen ravin merkeissä ja minä seurasin menoa kentän laidalta. - Viivi ottaa ohjia tuntumalle ja käyttää sisäpohjetta napakasti, Junnu ei saa ravata ympyrällä lapa edellä. Silloin se oikoo eikä työskentele rehellisesti. - Minttu ottaa puolipidätteitä Jarella, tarkoitus ei ole kaahailla tuhatta ja sataa. Puolipidätteitä ja rauhallinen tahti kevennykseen! - Cee, Mandille pohkeita, liikettä pitää tapahtua myös ympyrällä. Vaikka kaari hidastaakin hevosta, sinun tulee sitä eteen samalla tavalla kuin olisitte uralla. Nyt se sentään asettuu hienosti, hyvältä näyttää. - Surku näyttää hyvältä nyt, Lisa. Hiukan voisit omaa kättä nostaa ylemmäs ja huolehtia kulman kyynärpäähän. - Melina antaa Viggolle pohkeita jos se vetää päätä alas. Tarvittaessa pieni näpäytys raipalla. Se testaa sinua nyt, mutta kun olet riittävän napakkana, uskon, että teillä tulee sujumaan ihan kivasti.

Kun jokainen oli saanut aikaiseksi kelvollisen ympyrän, loivan kiemuran sekä tahdin kuntoon, päästin ratsukot laukkatehtävän pariin. Jakaudutaan kahdelle pääty-ympyrälle. C-päätyyn tulevat Mandi, Junnu ja Surku. Loput vastakkaiseen päätyyn. Asetellaan hevosia ensin sisälle ja ulos ravissa.

- Sitten laukataan. Asettakaa sisälle, tehkää puolipidäte ja antakaa merkki sisäpohkeella. Ulkopohje tukee ja lantio sekä ohja myötäävät nostossa. Pohkeilla ei saa jäädä puristamaan, jotkut hevoset voivat pukittaa siitä.

Laukat nousivat ensi yrittämällä, ainoastaan Mandia sai muutaman kerran hoputtaa eteen. Surkulla ja Lisalla meni mallikkaasti, Jare ja Junnu laukkasivat reipasta laukkaa tahdikkaasti eteen. Viggolla tahti tahtoi hipoa välillä nelitahtista laukkaa, mutta pienellä muistutuksella hevonen polki kivasti takajaloilla.

Otimme laukkaa toiseen suuntaan, jossa Viggolla ja Junnulla oli ongelmia saada myötälaukkaa. Hevoset tarvitsivat reilun asetuksen sisälle ja selkeät avut, sekä napakkuutta ja tarkkuutta ratsastajilta. Lopuksi kaikki ratsukot saatiin myötälaukkaan ja pääsimme lämmittelyistä päivän tehtävien pariin. Koska ratsukkoja oli mukana monelta eri tasolta, päätin ottaa jokaisen valvovan silmän alle yksitellen.

Kommentti Mandille & Ceelle:
Työskentelitte Mandin kanssa alusta asti hyvin yhteen, tamma vaikutti kuuliaiselta ja tyytyväiseltä hevoselta. Huomasin heti valmennuksen alkumetreistä lähtien, että ratsastustyylisi sopii hyvin Mandille ja kemianne natsaavat selvästi yhteen. Mandi oli ravitehtävissä hiukan turhan rennohko, sait ratsastaa tammaa runsaasti pohkeelta eteen ja vaatia napakkaa työskentelyä myös kaarilla, joilla ravin tahti tuppasi hyytymään. Sait lopulta hyvin ratsastettua ravia aktiivisesti eteen, kunhan muistit pitää pohkeet jatkuvasti töissä.

Teidän kanssanne otimme valmennuksen loppuun henkilökohtaisiksi harjoituksiksi takaosakäännökset käynnissä. Sait lähteä hakemaan pienellä kulmavoltilla käyntiä nasevaksi ja puolipidätteiltä hevosta kuulolle. Mandi tahtoi jäädä melko pitkäksi etuosasta, eikä kääntäminen sujunut riittävän tarkasti. Sait kiristää ohjaa usemmalla pykälällä, joka helpottikin hevosen hallintaa ja takaosakäännösten valmistelua. Lähdimme suurentamaan ja pienentämään volttia kevyellä ohjalla ja vahvalla pohkeella sekä painoavuilla. Kun Mandi reagoi pieniinkin kääntäviin apuihin, pystyimme ottamaan hevoselle muutaman takaosakäännöksen alle. Mandi teki tehtävän ihailtavan kuuliaisesti, kunhan muistit itse antaa kaikki avut tehtävän monimutkaisuudesta huolimatta. Hyvin meni ja valmentaja sai olla ylpeä!

Valmentajana B., kiitos!

Ma 27.10.14, Muutto Elyseen

Ai että miten nostalginen fiilis kirjoittaa päiväkirjaan otsikolla "Muutto Elyseen". Kuulostaa niin harvinaisen tutulta, vaikka nyt onkin eri neito muuttamassa. Elysehän joutui remonttiin päätallin homevaurion vuoksi, ja silloin Mimmi muutti takaisin syntymätallilleen siittola Domenica Estateen. Silloin päätin jonkin kummallisen päähänpiston seurauksena astuttaa tamman ja Mandi sai alkunsa. Mandi ratsutettiin Domenicassa ja arki rullaili (oikeastaan Mandi eleli samanlaista elämää siitos- ja kilpatammojen kanssa, paitsi ettei se harrastanut niistä hommista kumpaakaan). Lokakuun lopulla 2014 tulikin sitten hieman yllättäen Melinalta soitto, että Elyse olisi taas pystyssä ja yksityistalli täysin uusittu. Seuraavaan hengenvetoon kysyttiinkin jo, josko me tullaan Mimmin ja Ressun kanssa takaisin. Hetken mietittyäni totesin kuitenkin, että ei ei - nyt on aika panostaa seuraavaan sukupolveen. Mimmi voi tehdäkin pari varsaa lisää ja viettää siitostamman elämää vielä muutaman vuoden (ehkä neito palaa eläkevuosikseen Elyseen, kuka tietää), mutta nyt olisi aika hemmotella ja panostaa Mandiin. Tamma on ratsutettu ja leppoisaa kilpauraa olisi tarkoitus aloittaa hiljalleen. Elyse olisi täydellinen ympäristö juuri siihen. Mukaan menoon tuli Viivin Junnu-poni ulkomailta, jossa ori oli liisauksessa useamman vuoden laukkaponin uraa luoden. Junnu taasen on Ressun poika, ja Ressu oli aikanaan Mimmin seurana Elysessä.

Varsinainen muutto sujui Mandin kanssa hyvin. Muutimme maanantaina 27.10.: oikein ankeana ja pimeänä arki-iltapäivänä. Mandi kulki kopissa hienosti, sillä neito on jo tottunut matkustaja. Sen sijaan tavaroita meillä taisi olla matkassa vähän liikaa, Melina kun oli varoittanut etukäteen kaappien poistumisesta. Se ei valitettavasti tätä varusteurheilijaa hetkauttanut, täytyy sitten vain koettaa tunkea eriväriset suojat, satulahuovat ja loimet jonnekin (hups). Melina oli meitä vastassa ja näytti Mandin tulevan karsinan. Veinkin tamman sinne ja päädyin sitten ihastelemaan remontoitua tallia. Aivan ihanan kotoisa! Pieni ja hirmuisen siisti. Tavaratkin saatiin tungettua varustehuoneen hyllyille, joskin paksuimmat toppaloimet päädyin vielä ottamaan takaisin kotiin säilytykseen. Ryhdyimme juuri neuvottelemaan Melinan kanssa tarhausjärjestelyistä (Mandi tahtoisi tarhakaverin, Junnullekin sellainen kelpaa jos sopiva ruuna löytyy), kun pihaan saapuva hevosrekka keskeytti meidät. Paikalle saapui pikkuinen ja sähäkkä Junnu, joka oli matkustanut ensin laivalla Suomeen ja satamasta Elyseen asti. Oria oli tuomassa eräs ystäväni Englannista, joka oli sattumoisin tulossa kisamatkalle Suomeen (sillä perusteella muuttopäiväkin valikoitui).

Junnu peruutti rekasta ulos kamalasti hörhötellen ja pörhistellen, olipa poni komea ja suloinen! Yhdessä naureskelimme ponin mahtipontisille eleille. Päätimme yhdessä tuumin viedä pitkään matkustaneen poniorin tarhaan jaloittelemaan, talliin se ehtisi tutustua myöhemmin. Melkoisen laukkarodeoshow'n näimmekin - oikein harmittelin, ettei Viivi ollut näkemässä hurjaa oriaan. Tytöllä oli jonkin koulukaverin synttärit juuri tänä iltana. Tosin tuskin Junnu-herra tuosta ihan päivässä rauhoittuu, Viivillä on vielä edessään aikamoiset ajat hienon orhinsa kanssa (itsepähän tätä kerjäsi!). Väkertelin vielä heppojen ilta- ja aamuruokia ja kävin kurkkimassa Mandia, jolla tuntui kerta toisensa jälkeen olevan kaikki aivan hyvin. Innostunein mielin jouduin lähtemään Elysestä liian pian pois, sillä Viivi täytyisi noutaa juhlistaan kotiin. Huh, on meillä kyllä aikamoinen poppoo Elysen riesaksi! Onneksi Mandi on sentään fiksu nuori tamma.

- Kirjoittanut omistaja Cee