Herytie de Vallée   "Hera"

Saavutukset:

KERJ-I -palkittu huhtikuun 2020 tilaisuudessa (7+41+22+20+15 = 105 p.)

Koulutustaso: KO. Vaativa B    RE. 130 cm    ME. 120 cm    KE. CIC3

11.8.2016, Menestynyt mummuheppa

Hera on nyt mummutamma! Minulla on tapana varsottaa tammat kerran nuorena, jotta kilpauran jälkeenkin jälkeläisiä olisi vielä mahdollista saada hieman helpommin. Hera varsoi Helmin neljävuotiaana ja Helmi Vilan neljävuotiaana, joten tässä sitä ollaan – nuorehkosta, tai vähintäänkin parasta ikäänsä elävästä tammasta on tullut mummu. Hera on yhä reaktiivinen ja sähäkkä, sen terävyys ratsastaessa ei ole kulunut mihinkään. Oikeastaan suorituksemme ovat koko ajan parantuneet, ja olemme hiljalleen nousseet yhä korkeampiin luokkatasoihin. Yhteistyö on alkanut toimia saumattomammin, alan itse ymmärtää Heran aivoituksia sekä ennakoimaan sen reaktioita. Hyvin sujuneen treenitalven päätteeksi saimme kenties parhaan palkintomme tehdystä työstä: Nappasimme tänä keväänä ensimmäisen arvosijoituksemme KERJ Cupista, eikä miltä tahansa tasolta vaan CIC3-luokasta! Kolmoseen nouseminen ei ole tullut itsestään, joten sijoituksella on hurjan paljon arvoa ja merkitystä.

- Kirjoittanut omistaja Cee

28.3.2020, Laatuarvostelupalaveri

On todella, todella outoa huomata laatuarvostelutilaisuuksien taas koittavan. Meidän hevosemme vierailevat tilaisuuksissa verrattain harvoin, vaan silti tuntuu, että taas. Osa haikeudesta tulee tietenkin siitä, että samalla 'taas' tarkoittaa väistämättä hevosteni vanhenemista ja menneitä saavutuksia kilpailukentillä. Mihin vuodet ovat menneet?

Kannoin mukanani isoa termoskannullista kahvia; yöunet olivat jälleen jääneet vähiin, eikä tallin kahvinkeittimen rikkoutuneen pannun tilalle ollut ostettu uutta. Huikkasin Tomille, Päiville ja Suskille terveiset, ja Päivi rapisteli toimiston kiikkerälle pöydälle pussillisen dooris-keksejä ahtautuessamme perinteeksi muodostuneeseen perjantaipalaveriin.

"Okei, anteeksi, että olin taas viimeinen", puuskahdin irtohiuksia kasvoiltani huiskien, ja ryhdyin kaatamaan kaikille kahvia Päivin asettelemiin kuppeihin.
"Eli kenttä- ja estehevoset nyt, kouluratsut toivottavasti kuun puolivälissä myös?" Suski kyseli, eikä peittänyt nyrpistystään. Valmentajaa eivät hyppääjät kiinnostaneet.
"Kyllä. Dali ja Feeni konkareina ERJ-laatikseen, Nella mukaan myös."
"Ah, taas budjonnyvetoista", Päivi hymähti, ja kohauttelin olkiani.
"Heissä taitaa olla eniten näitä konkareita. Eetun haluan KRJ-laatikseen. Budjonnyistä Vito ja Armi kenttään, Vitolla onkin kaikki näytöt valmiina. Armia voisi valmistella, samoin Heraa – se lähtee kolmantena mukaan. Alma sitten seuraavaan tilaisuuteen. Ehkä joku hannoverkin."
"Eli tehostettua harjaamista, ehkä pesu, harjan leikkaaminen, jumppaava ratsastus ja varustehuoltoa, Päivi voisi ottaa hommista koppia, minä autan? Suski liikuttaa GP-ratsut ja Tom hyppääjät. Pitää katsoa ilmoittautumiset kuntoon myös Hannabyhyn", huokailin ja revin jo henkisesti hiuksiani. Ruuhkavuodet olivat tehneet loven luontaiseen järjestelmällisyyteeni. Työntekijät nyökkäilivät ja keskustelu niksahti arkipäiväisen juoruilun puolelle. Vasta kun kahvit oli juotu ja keksit huvenneet, väki hajautui talliin.

Otin itse hoitaakseni Armin, Päivi aloitti Herasta. Heralla oli itsekseen ihan hyvä päivä, mutta jo harjaamisen alkuvaiheessa sitä alkoi silti vähän ärsyttää. Päivi koetti itse olla kärsivällinen ja puunasi tammaa hellin ottein. Harja ja häntä selvitettiin pitkästä aikaa show shinella (vaikka Hera huitoikin hännällään ja luimisteli selkeästi mielipiteensä kauneudenhoidosta ilmaisten) ja tulin itse vielä leikkaamaan ruunikon harjan sekä siistimään vuohis- ja vatsakarvat. Jopa ranskalaisemme oli talven aikana kasvattanut ihmeellisiä tupsuja sinne sun tänne karvaansa, vaikka hevosemme kulkivatkin loimet niskassaan. Samaan aikaan Päivi tervasi Heran kaviot sekä pyyhki tamman kauttaaltaan kostealla pyyhkeellä. Kumisuan pöllytyksistä ei jäänyt jälkeäkään. Tamma saisi suunnilleen saman käsittelyn vielä juuri ennen tilaisuutta. Tänään sillä olisi ratsastuksesta vapaapäivä.

- Kirjoittanut omistaja Cee

3.4.2020, Kevätmaasto

Miten ihanaa, että kevät oli täällä. Leskenlehtiä saattoi jo havaita teiden reunassa, pajunkissat sulostuttivat söpöydellään, aurinko paistoi useimpina päivinä ja kaupungissa asfalttitiet oli lakaistu hiekoitushiekasta. Maalla, kuten Domenicassa, aurinkoinen kevät näyttäytyi kuivina hiekkateinä ja täydellisenä maastoilusäänä. Tallilaiset olivatkin käyneet maastossa tuhottoman usein, ja Cee, Tom ja Päivi olivat jälleen lähdössä yhdessä, kun tavallisesti siitepölyallergiaansa pärskinyt Suski tuntui saaneen oireensa hallintaan ja huuteli intoaan tulla mukaan.

Nelikko teki yhdessä tallityöt ja mietti sitten, ketkä kaikki napattaisiin maastoon. Oli nopeasti selvää, että tammoja vain, ja siitäkin oli tullut jokin hassu tapa, että usein lähdettiin samanrotuisten kesken. Mitään järkevää syytä siihen ei ollut, mutta nytkin kävi niin: rautias Armi ja ruunikko Nella olivat Ceen ja Tomin valinnat ja edustivat budjonnyvahvuutta; Päivi taas valitsi Alman, jolloin Suskinkin ”täytyi” ottaa ranskalainen. Ihan mielellään valmentaja kyllä päätyi Heraan, sillä vaikka selleri olikin kenttätamma, oli se myös hurjan lahjakas Suskin päälajissa kouluratsastuksessa.

Kun kaikki hevoset oli harjattu ja varustettu kuka missäkin päin käytävää, kaikki kerääntyivät tallipihaan. Tom lähti johtamaan porukkaa Nellalla, joka vaikutti hirveän energiseltä. Toisena tulivat Päivi ja Alma, joukon kilteimmät; kolmantena kaikkien hevosten omistaja Cee, tällä kertaa Arminsa selässä; ja viimeisenä Suski ja Hera, sillä kukaan ei halunnut Heran takakavioita oman ratsunsa naamaan. Keli oli täydellinen ja polut erittäin hyvässä kunnossa. Tammoilla oli kevättä rinnassa, ja lenkistä muodostuikin hyvin pian varsin vauhdikas. Tom oli hurmaantunut vauhtiin, ja kärjessä ollessaan mies pääsi valitsemaan tahdin. Estetamma Nellaa seurasi kolme kokenutta kenttäratsua, joten reipas vauhti tai maastolenkin pituus ei ollut yhdellekään ongelma. Useiden laukkapätkien, metsässä hengähtämisen ja kahden tunnin ulkoilun jälkeen joukko palasi tallipihaan hoitamaan hikiset ratsunsa takaisin tarhaan. Ihanaa, että oli kevät. <3

- Kirjoittanut omistaja Cee