| Rotu, skp | Selle français -tamma | Kasvattaja | Prime Sporthorses  |
| Väri, säkä | Musta (Ee/aa), 161 cm | Omistaja | Cee Blankley, VRL-01288 |
| Ikä, syntynyt | 27-vuotias, 07.01.2015 |
Kotitalli | Domenica Estate |
| Rekisterinumero | VH15-121-0010 | Painotus | Kenttäratsastus, CIC4 |
Alma saapui minulle hyvän tuurin ja houkutusten kautta. Olin jo pidemmän aikaa haaveillut "ei-saksalaisesta" kenttähevosesta tallin puoliverikannan täyttyessä lähinnä hannoverinhevosista. Ranskanpuoliverinen oli minulle tuttu rotu entuudestaan, sillä olen nuoruudessani jopa asunut noin vuoden verran Ranskassa ja omistanutkin yhden selletamman ja -oriin. Ranskan kielikin taittuu sinnepäin: ei missään nimessä hyvin, mutta alkeet hallitsen. Niinpä kun näin Kadotettujen Suomenhevosten kasvattimarkkinat ja ilmoituksen myytävistä hevosista, en kovinkaan kauaa harkinnut. Ilmoitinkin heti halukkuuteni tulla katsomaan myytävien joukossa ollutta nuorta selle français -tammaa. Tamma oli juuri sellainen, millaiseksi miellän ranskalaiset neidot noin muutenkin: kaunis, siro ja elegantti. Varsan vanhemmat olivat jo menestyneet kenttäratsastuksen lisäksi esteillä, koulussa ja maastoesteillä, joten potentiaalia luulisi olevan monipuoliseen käyttöön. Lyhyehkön näytön ja ihasteluhetken jälkeen kaupat olikin jo sinetöity, vaikka hinta oli tietenkin suvun edellytysten ja varsan kauniin rakenteen sekä liikkeiden mukainen. Alma tuotiin Ranskasta Suomeen ja Domenicaan yksivuotiaana 2015.
Alma on juuri niin haastava kuin on kauniskin. Käsittely on tehtävä silkkihansikkain, tai tämä ranskalaisprinsessa ottaa muuten nokkiinsa. Herkän hipiänsä lisäksi neito on energinen, vauhdikas sekä valitettavan taipuisa säikkymään. Almaa täytyykin aina käsitellä ja taluttaa mahdollisimman valppaasti, jotta neito ei pääse yllättämään. Ihmisiä tamma kuitenkin kunnioittaa, eikä se muutenkaan ole tahallaan mikään ilkimys. Prinsessalle on toki ostettu arvonsa mukaiset hoitovälineet, ja tamman hoitolaatikosta löytyykin lähes pelkästään pehmeitä luonnonharjaksisia harjoja. Käytävällä Alma osaa olla fiksusti ja se onkin parasta kiinnittää molemmin puolin, sillä muutoin neitokainen saattaa ryhtyä happamaksi ja pahimmillaan näykkiä. Satulavyö täytyy kiristää asteittain ja peseminen täytyy aina aloittaa hellästi ja hitaasti – kaikki sujuu hyvin, kunhan kiireinen ihminen ei saa Almaa vetämään hernettä nenäänsä. Kuljetuskoppiin prinsessa lastautuu yleensä hyvin, tosin mahdollisesti dramaattisen puhinan saattelemana.
Alma on tammalaumassa johtaja-asemassa ja se tuntuu ottavan vastuunsa muutenkin raskaasti, mm. yrittämällä hyvin usein myös ratsastaessa kuikuilla ulkolaidoille. Hyvä ulko-ohjan tuki onkin tammalla ehdottoman välttämätön. Tehtävää kannattaa keksiä etenkin verryttelyissä sopivasti, eikä alku- tai loppukäynteihin kannata tuudittautua liian mukavasti (tai muuten mahdollinen sivuloikka saattaa yllättää). Alma on hirveän taitava ja energinen ratsastaa, mutta sen huomio täytyy saavuttaa ja avut saada lävitse mielellään jo alkuratsastuksesta. Laukka on tamman ehdottomasti vahvin askellaji, ja siinä on paljon säätövaraa. Laukkatyöskentelyä kannattaakin yleensä tehdä jo melko alkuvaiheessa ratsastusta, jotta ravikin kulkee laadukkaammin.
Hyppääjänä Alma on kumma kyllä varsin rohkea ja ennakkoluuloton. Sen säpsähtelyt liittyvät yleensä arkisempiin asioihin ja tilanteisiin, jossa ratsastaja on liiankin rento tai omissa maailmoissaan. Esteillä tamma innostuu ja hyppääkin erinomaisella tekniikalla. Erikoisesteet eivät liiemmin hirvitä, samoin kuin eivät maastoesteetkään. Ja jos Almaa onkin hankala saada pesukarsinaan (veden täytyy olla oikean lämpöistä ja painetta ei saa olla liikaa), niin vesiesteisiin tämä musta neitokainen laukkaa täysin ennakkoluulottomasti ja luonnollisesti. Hyppääminen on sen mielestä kivaa, ja mitä kovempaa saa mennä, niin sitä kivempaa. Kenttäratsastuksen osalta suurimmat haasteet liittyvätkin koulurataan ja siihen, että tamman saa sopivaan työskentelymoodiin tiikereiden varalta kyttäämisen sijaan. Liikettä ja kokoamisastetta kyllä riittää, mutta nappulat täytyy niin sanotusti saada kohdalleen. Toki myös esteillä hallinta täytyy olla ratsastajalla, ei vauhtia rakastavalla tammalla. Iän myötä Alma on kyllä jonkin verran rauhoittunut, mutta toisaalta myös kilpailuvuodet ovat jo takanapäin. Virkeä ratsastettava tamma on silti edelleen.
Saavutukset:
KERJ-II -palkittu joulukuun 2020
tilaisuudessa (7+36+20+20+15 = 98 p.)
Isälinja (1): Salto de Myrphé
Emälinja (1): Anémone
| i. Salto de Myrphé
sf, m, 164 cm |
ii. Saturnisme (EVM)
sf, m, 166 cm |
iii. Saturne
sf, mrn, 168 cm |
| iie. Chrysalide
sf, m, 164 cm | ||
| ie. Nymphéria (EVM)
sf, mkm, 163 cm |
iei. Muguet
sf, m, 165 cm | |
| iee. Nymphéa
sf, rnkm, 161 cm | ||
| e. Anémone
sf, trn, 158 cm |
ei. Vikenti (EVM)
sf, trn, 161 cm |
eii. Vincenze
sf, trt, 163 cm |
| eie. Hermandine
sf, mrn, 160 cm | ||
| ee. Armoise (EVM)
sf, rn, 159 cm |
eei. Maribel
sf, tprt, 165 cm | |
| eee. Aalase
sf, rn, 158 cm |
| s. 27.11.2015 | sf-tamma Armelle | i. Kelmer ox | Om. Cee, VRL-01288 |
Koulutustaso: KO. Vaativa B RE. 130 cm ME. 120 cm KE. CIC4
|
Saavuttanut tavoitetasonsa
KERJ: 4055.87 pistettä (vt. 8) ERJ: 3209.7 pistettä (vt. 7) KRJ: 1860.68 pistettä (vt. 5) |
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 2405.98 p. Nopeus ja kestävyys: 1649.89 p. Tahti ja irtonaisuus: 1056.96 p. Kuuliaisuus ja luonne: 803.72 p. |
|
01) 29.02.2016 KERJ-Cup - Satulinna - CIC4 - 6/7402) 30.03.2016 KERJ-Cup - KK Bailador - CIC4 - 3/59
|
7.2.2015, Ranskalaisprinsessa
Alma muutti tänään Domenicaan kasvattajaltaan Pierreltä Kadotetuista Suomenhevosista (jonka puoliveriset muutettiin sittemmin omaan talliinsa, Prime Sporthorses’iin). Neito saapui meille yksivuotiaana ihastuttamaan kauneudellaan ja kauhistuttamaan temperamenttisuudellaan. Alman mielettömän ihana musta väri lumosi minut heti ja toisaalta ranskanpuoliverisistä olen pitänyt aina. Haaveenani on tähdätä entistä useammin kenttäkilpailuihin - toivottavasti joskus Almalla, sekä elvyttää aiemmin harrastamani selle francais -kasvatus. Olen jo löytänyt tammalle kilpakaverin, suunnilleen samanikäisen ranskalaisen kenttätamman Heran. Neidoista tulikin heti parhaat kaverukset, mikä on todella ilostuttava asia. Onpahan ainakin tuttu kilpakaveri matkoille, sillä jos kaikki menee hyvin, näiden kahden ratsutuksessa ja kilpailuttamisessa edetään varmaan aika samaan tahtiin. Kuka ties ensimmäiset varsatkin teetetään samoihin aikoihin, ainakin jos neidot vaan tiinehtyvät!
Kirjoittanut omistaja Cee
7.10.2018, Suskin kouluvalmennus
Suski piti minulle ja Tomille kouluvalmennusta, "tummien tammojen valmennusta", jonka Tom ja Suski olivat tahoillaan jo mananneet toivottomaksi, lähinnä Tomin tämänpäiväisen asenteen vuoksi. Serkkuni olisi mielummin halunnut hypätä tai vaihtoehtoisesti ratsastella sileällä itsekseen (mikä todennäköisesti muistuttaisi enemmän esteverryttelyä kuin kouluratsastusta), mutta myöntyi kuitenkin. Ratsastin itse Maikilla, jonka kanssa olimme starttaileet vaativia koululuokkia, kun taas Tom meni kenttäpainotteisella Almalla. Almakin pärjäsi hyvin vaativa B -tasolle asti ihan oikeiden kouluhevosten seassa, tosin, kuten sanottua: tämänpäiväinen ratsastajansa oli erittäin vahvasti esteisiin menevä (jo jalustinten pituus sai aikaiseksi kaverillisen väittelyn Suskin ja Tomin välille).
Verryttelimme molemmat itsenäisesti; minä Maikin kanssa hiljalleen tammaa herätellen ja moottoria etsien, Tom Alman kanssa vauhdikkaasti ja jarruja testaillen. Suski mutisi silloin tällöin jotakin (kuten "puolipidäte" tai "jalka rennoksi"). Teimme hieman väistöjä ja avoja ja kävimme kaikki askellajit lävitse. Suski päätti, että tänään keskityttäisiin laukkatyöskentelyyn (Tom: "Yes!"). Maikin kanssa se tarkoitti vahvaa ulkopohjetta ja höyhenenkevyttä sisäohjaa, Alman kanssa rauhassa alas istuvaa Tomia (Suski: "Ei estelaukkaa, ei esteistuntaa, ei etunojaa minun valmennuksessani.")
Aloitimme kokoamalla pääty-ympyrällä, joka kierroksella aiempaa enemmän, ja lisäämällä pitkällä sivulla. Alma otti lisäyksistä aika paljon kipinää, ja Tom joutui tosissaan laittamaan vatsalihaksensa töihin kootakseen tammaa ajoissa. Tosin, hyvin se meni siltikin: Alman laukassa oli paljon säätövaraa, ja ympyrä helpotti tehtävää. Maikkia taas sai ratsastaa ensin paljon eteen, niin lisäyksessä kuin kokoamisessakin, mutta kierros kierrokselta tamma syttyi ja lämpesi. Välissä otettiin irrottavia raviväistöjä ja hetken huilaustauko käyntiä, sitten tehtävään lisättiin vaihdot. Nyt tarkoitus oli koota aiempaa pienemmällä pääty-ympyrällä, ratsastaa kulman jälkeen keskilaukkaa lävistäjälle ja muutaman askeleen kokoamisen perään siirtyminen käyntiin ja uusi laukka.
Maikin kanssa tämä oli helppoa. Siirtymiset olivat tarkkoja ja tamma totteli pieniä pidätteitä kuuliaisesti. Tomilla ja Almalla oli sen sijaan kummallakin omat henkiset ongelmansa: Alma kuumui vaihdosta ja Tomkin teki ne muutamaan kertaan vanhasta tottumuksesta estetyyliin vauhdikkaasti askeleesta. Siirtyminen ja vaihto oikeasti käynnin kautta vaati tarkkuutta, jota kummallakaan ei ensin meinannut olla. Toistojen jälkeen (tai ehkä ratsastajan korjattua asennevammansa), tehtävä onnistui kuitenkin vaivattomasti. Loppuun venytettiin vielä rentoa ravia eteen-alas, loppukäynneille lähdettiin yhdessä maastoon.
Kirjoittanut omistaja Cee
3.4.2020, Kevätmaasto
Miten ihanaa, että kevät oli täällä. Leskenlehtiä saattoi jo havaita teiden reunassa, pajunkissat sulostuttivat söpöydellään, aurinko paistoi useimpina päivinä ja kaupungissa asfalttitiet oli lakaistu hiekoitushiekasta. Maalla, kuten Domenicassa, aurinkoinen kevät näyttäytyi kuivina hiekkateinä ja täydellisenä maastoilusäänä. Tallilaiset olivatkin käyneet maastossa tuhottoman usein, ja Cee, Tom ja Päivi olivat jälleen lähdössä yhdessä, kun tavallisesti siitepölyallergiaansa pärskinyt Suski tuntui saaneen oireensa hallintaan ja huuteli intoaan tulla mukaan.
Nelikko teki yhdessä tallityöt ja mietti sitten, ketkä kaikki napattaisiin maastoon. Oli nopeasti selvää, että tammoja vain, ja siitäkin oli tullut jokin hassu tapa, että usein lähdettiin samanrotuisten kesken. Mitään järkevää syytä siihen ei ollut, mutta nytkin kävi niin: rautias Armi ja ruunikko Nella olivat Ceen ja Tomin valinnat ja edustivat budjonnyvahvuutta; Päivi taas valitsi Alman, jolloin Suskinkin ”täytyi” ottaa ranskalainen. Ihan mielellään valmentaja kyllä päätyi Heraan, sillä vaikka selleri olikin kenttätamma, oli se myös hurjan lahjakas Suskin päälajissa kouluratsastuksessa.
Kun kaikki hevoset oli harjattu ja varustettu kuka missäkin päin käytävää, kaikki kerääntyivät tallipihaan. Tom lähti johtamaan porukkaa Nellalla, joka vaikutti hirveän energiseltä. Toisena tulivat Päivi ja Alma, joukon kilteimmät; kolmantena kaikkien hevosten omistaja Cee, tällä kertaa Arminsa selässä; ja viimeisenä Suski ja Hera, sillä kukaan ei halunnut Heran takakavioita oman ratsunsa naamaan. Keli oli täydellinen ja polut erittäin hyvässä kunnossa. Tammoilla oli kevättä rinnassa, ja lenkistä muodostuikin hyvin pian varsin vauhdikas. Tom oli hurmaantunut vauhtiin, ja kärjessä ollessaan mies pääsi valitsemaan tahdin. Estetamma Nellaa seurasi kolme kokenutta kenttäratsua, joten reipas vauhti tai maastolenkin pituus ei ollut yhdellekään ongelma. Useiden laukkapätkien, metsässä hengähtämisen ja kahden tunnin ulkoilun jälkeen joukko palasi tallipihaan hoitamaan hikiset ratsunsa takaisin tarhaan. Ihanaa, että oli kevät. <3
- Kirjoittanut omistaja Cee
kuvat © VRL-13320 | tausta © Subtle Patterns | kaikki muu © Domenica | virtuaalihevonen | a sim-game horse