Tigera of Jadessa   "Tikru"

EV-II -palkittu Estevarsojen laatuarvostelun tammikuun 2013 tilaisuudessa (90-110 cm: 5+8+8+9+6 = 36p.)
ERJ-I -palkittu heinäkuun 2015 tilaisuudessa (5,25+43+20+20+15 = 103,25p.)

iii. Betelgeuse oli upea, estepainotteinen hannoverinhevonen, jolta löytyi kapasiteettia korkeisiin luokkiin. Betelgeuse jätti jälkeensä suuren määrän hienoja jälkeläisiä. Ori syntyi Saksassa pieneen puoliverisiittolaan kasvattajanaan Mary Böttcher. Betelgeuse kuitenkin myytiin yksityiselle harrastajalle kilpa- ja jalostuskäyttöön jo parivuotiaana. Ori omasi tulisen luonteen, mutta hyppäsi jopa 160cm rataesteitä, kahmien kisoista mukaansa lukuisia voittoja ja muita sijoituksia. Oriilla oli erityisen hyvä ja puhdas hyppytyyli. Betelgeuse oli väritykseltään tummanruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi vajaat 170cm. Hyvärakenteinen ori palkittiin myös näyttelyissä ja siten se kantakirjattiin, tuloksena toinen palkinto. Jälkeläisiä Betelgeuse jätti jälkeensä toistakymmentä kappaletta. Suurinosa jälkikasvusta pääsi isänsä tavoin kilpailemaan suuria esteluokkia hyvin menestyen. Ori laukkasi vihreimmille laitumille hieman yli 20-vuotiaana.

iie. Pantera omasi todella ihastuttavan luonteen. Tamma oli hoidettaessa aina hyvin maltillinen ja kiltti, mutta selkään istuttaessa se vaati ratsastajaltaan paljon, eikä antanut mitään ilmaiseksi. Pantera eli koko ikänsä kasvattajansa hoivissa Gestüt Championissa, ensin kilpahevosena ja myöhemmin kisaeläkkeelle päästyään siitostammana. Pantera omasi erittäin hyvän rakenteen ja oli väritykseltään kaunis punarautias. Tamma menestyikin erityisen hyvin näyttelykehissä ja kantakirjattiin toisella palkinnolla. Hyvän hyppytekniikan omaava Pantera kiersi näyttelyiden ohella estekenttiä, ja hyppäsi nuorempana jopa 150cm luokkia kansallisella tasolla. Tamma kilpaili kasvattajansa kanssa ja menestyikin kohtuullisen hyvin. Pantera oli siitokäytössä vain viiden jälkeläisen verran, joista vain Tikrun ii. Panther ja tämän täysiveli Lepard pääsivät näyttämään taitonsa kilparadoilla. Pantera lopettiin vanhuudenvaivojen takia sen ollessa 24-vuotias.

iei. Unknown Warrior oli Sveitsissä syntynyt pikimusta hannoverori, joka oli säkäkorkeudeltaan jopa 172 cm. Unknown Warrior aloitti kilpailemisensa neljän vuoden iässä, edeten tavoitteellisesti tasolta toiselle. Ori pysyi kuitenkin pitkään vain kansallisen tason nimenä Sveitsissä, kunnes se kahdeksan vuoden iässä ponkaisi itsensä maailmankartalle menestymällä esteratsastuksen MM-kisoissa. Ori onkin tehnyt oikein mittavan ja meriittejä täynnä olevan uran kansainvälisillä kilpakentillä. 160 cm luokkia hypännyt ori on sittemmin menestynyt jalostupuolella. Ori palkittiin hannoverkantakirjassa I-palkinnolla, erityisesti kilpailunäyttöjensä ansiosta. Luonteeltaan ori oli yllättävän miellyttävä ja helppo käsiteltävä, vaikka sen suuri koko ja energinen olemus voisikin muuta viestiä.

iee. Jagerbaby GER on eteläisessä Saksassa, tarkemmin sanottuna Baijerin maakunnassa, syntynyt ruunikko hannovertamma. Rakenteeltaan Jagerbaby oli melko jykevä ja epäsopusuhtainen, mutta hienoisesta romuluisuudestaan huolimatta tamma osoittautui reippaaksi ja yritteliääksi esteratsuksi. Jagerbaby kilpaili nimittäin menestyksekkäästi kansallisella tasolla 130 cm luokissa ja aluetasolla jopa 150 cm luokissa. Mikään maailmanluokan esteratsu tamma ei ollut, mutta keskivertoa lahjakkaampi harrasteratsu kuitenkin. Tamma varsoi muutamia kertoja, ja jokainen varsa on ollut toistaan menestyneempi. Luonteeltaan Jagerbaby oli kuuleman mukaan lempeä ja tasapainoinen, mutta sopivan energinen. Tamma ei myöskään ole jättänyt omaa rakennettaan varsoilleen, vaan ne ovat olleet huomattavasti sporttisempia kuin emänsä.

eii. Servus Servorum oli komea, tummanruunikko hannoverori, jonka varalle oli jo varsasta asti suuret suunnitelmat. Servusta koulutettiin saksalaisten huippuvalmentajien voimin ja ori olikin selvästi ikäisiään kehittyneempi esteratsu jo neljävuotiaana. Servuksen uran alku sujui juuri niin hyvin kuin odotettiinkin, ja kuusivuotiaana se kilpaili jo kansallisella tasolla 140 cm luokkia. Valitettavasti orin kisahermot pettivät ja ura tyssäsi Servuksen täyttäessä seitsemän vuotta. Edes Servuksen komea rakenne ei taannut menestystä jalostuspuolella ja virallisia jälkeläisiä onkin vain parisenkymmentä kappaletta. Ori on kuitenkin hyväksytty sekä hannoverien ja että oldenburgien kantakirjaan.

eie. Aftermath oli musta, 166 cm korkea hannovertamma. Nuorena Aftermath kilpaili metrin esteluokissa junioriratsastajan kanssa, kunnes myytiin saksalaisen hra Waltzin omistukseen. Tamma oli Waltzin kultakimpale, jota pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Aftermath varsoi neljä kertaa. Tammaa on kuvailtu luonteeltaan lempeäksi ja yhteistyöhaluiseksi ratsuksi.

eei. Mercury VII polveutuu tunnetusta ja paljon arvostusta saaneesta hannoverlinjasta. Mustanruunikon orin syntyessä se nimettiin kuuluisan esi-isänsä Mercuryn mukaan, jonka toivottiin ilmeisesti tuovan varsalle onnea. Valitettavasti Mercury VII:stä kehittyi kuitenkin arvaamaton, suurikokoinen ori, jota kaikki pelkäsivät - niin orin hoitajat, omistaja kuin ratsastajakin. Mercury oli sentään taitava esteratsu, joskin sen aggressiivinen luonne vaikutti jonkin verran myös kilpailumenestykseen. Oriin parhaimpiin tuloksiin voidaan lukea Saksan kansallisten kisojen mestaruudet vuosilta 2002 ja 2003. Jalostuspuolella Mercurya ei kovin laajamittaisesti uskallettu käyttää, sillä luonne arvelutti. Vähäisistä jälkeläisistä suuri osa - kuten Tikrun ee. Luperca - on kuitenkin menestynyt esteratsastuksessa erittäin hyvin. Varsat ovat olleet myös kohtuullisen selväjärkisiä, sillä Mercuryn astumat tammat valittiin viisaasti ja tarkoin.

eee. Eglantine oli kaunis, hyvärakenteinen punaruunikko siitostamma. Luonteeltaan tamma oli hätäinen ja herkkä, eikä se oikeastaan soveltunut kilpahevoseksi. Muutaman epäonnistuneen kilpailuyrityksen jälkeen Eglantinen suhteen luovutettiin täysin. Suoritukset johtivat aina hylkäämisiin, joten tamma päätettiin ottaa puhtaasti jalostuskäyttöön. Rakenteeltaan sulavalinjainen "Ellie" menestyi kuitenkin näyttelykehissä ja se on mm. valittu vuoden tammaksi ja saanut useita kertoja näyttelyiden parhaan hevosen tittelin. 166 cm korkealla tammalla on viisi jälkeläistä.

Tikrulla on yhteensä 100 sijoitusta, joista 12 voittoja.
Koulutustasoltaan tamma on: Ko: Vaativa B, Re: 150 cm, Me: 120 cm, Ke: CIC3

Sunnuntai 20.1.13, Estevarsojen laatuarvostelu!

Kävimme tänään Tikrun sekä Mimmi -tammani kanssa pyörähtämässä estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa. Tai pyörähtämässä ja pyörähtämässä - valmistelut alkoivat jo eilen illalla varusteiden perusteellisella puhdistuksella ja jatkuivat luvattoman varhain tänä aamuna tammojen puunaamisella. Tikru osallistui kaksivuotiaiden luokkaan. Tilaisuus alkoi varsojen rakennearvostelulla ja kuten tiedossa oli, mitään parhaita pisteitä tammuskani ei kerännyt. Tikru sai rakenteestaan 5/10p. Irtohypytys meni sen sijaan aivan nappiin, Tikru hyppäsi hienosti hyvällä tekniikalla, ja keräsi pisteitä peräti 9/10. Askellajeistaan neiti sai 6 ja käytöksestään 8p. Tuomarit olivat arvioineet myös jokaisen osallistujan suvun, siitä Tikru sai hyvät 8/10p. Rakenne oli siis heikoin lenkkimme, kokonaisuudessaan arvostelu meni ihan hyvin. Yhteispisteitä Tikru keräsi 36 ja ne oikeuttivat kakkospalkintoon. Tikrun meriittilista pääseekin loistavaan alkuun EV-II -palkinnolla. Jes!

Kirjoittanut omistaja Cee

13.6.2014, Kuulumisia

Tikrun kilpailut ovat oikein hyvällä mallilla. Tamma on saanut alkuvuodesta esteratsastusuransa päätökseen ja nyt keskitytään sitten enemmän kenttään. Onkin hyvä, että homma meni näin päin – esteratsastuksen kautta Tikru on saanut paljon hyvää kilpailukokemusta, eikä tamma esimerkiksi jännitä kilpailupaikoilla juuri laisinkaan. Maastoesteet sujuvat huomattavasti paremmin kuin ennen (kohellus on jäänyt taakse) ja kouluratsastusta, neitokaisen heikkoutta, on saatu treenattua eteenpäin. Toki rataesteet ovat edelleen Tikrun vahvuus kenttäkilpailuissa, mutta nyt muutkin osa-alueet ovat kiitettävästi hanskassa ja tamma pärjää jopa CIC3-tasolla. Toinen hyvä puoli aktiivisen esteuran lopettamisessa on se, että nyt tammalla ehtii teettää varsoja, sillä kenttää emme kilpaile aivan niin tavoitteellisesti.

Tikrun aiemmat varsat, tamma Ce’s Caracal ja ori Ce’s Smilodon ehtivät itse asiassa jo kerran palautua meille takaisin, kun ostajat eivät pystyneetkään näitä enää pitämään. Molemmat saivat kuitenkin hyvät kodit Cannabialta, joka lupasi viedä nämä potentiaaliset nuoret tosissaan estekentille. Jälkeläisiä olisi tarkoitus kerryttää vielä muutama, ja tällä hetkellä Tikru onkin kantavana omalle orillemme Ce’s Grindelwaldille. Varsa menee oletettavasti myyntiin ja sitä odotetaan syntyväksi ensi kuussa. Pidemmällekin olen jo ehtinyt haaveilla ja todennäköisesti etsin Tikrulle uuden orin tallin ulkopuolelta ensivuodeksi. Yksi suomenpuoliverivarsakaan ei olisi pahitteeksi, sillä Tikrun suku on hannoverpiireissä jokseenkin yleinen, ja sitä voisi mieluummin hyödyntää fwb-jalostuksessa. Mutta mutta, nämä ovat vasta suunnitelmia – Tikrulla on toisinaan ollut vaikeuksia tiinehtyä, joten ollaan iloisia edes tästä tämän hetken pienokaisesti Tikrun masussa, ja toivotaan että varsominen sujuu hyvin!

Kirjoittanut omistaja Cee

Torstai 25.6.2015, Mammat maastoilee

Kesä on ollut ihan kökkö – missä se aurinko ja ihana lämpö oikein viipyy? Itse en tykkää ollenkaan, mutta hevoset sen sijaan vaikuttavat laitumella oikein tyytyväisiltä siihen, että ruoho on vihreää ja kosteaa, eikä paarmoista ole tietoakaan. Hepat ovat olleet täyspäiväisesti laitumella nyt noin kuukauden ja liikutus on ollut varsinkin vanhempien tammamammojen osalta vähäistä. Päätimmekin rennon eli tylsän tallityöpäivän päätteeksi lähteä Päivin kanssa vielä iltamaastoon. Sen verran kuitenkin laiskotti, ettei meitä kiinnostanut liikaa hikoilla tai tuskailla säikkyjen kilparatsujen tai nuorikoiden kanssa. Päädyimmekin valitsemaan ratsuiksi Tikrun ja Etan. Molemmat mammat ovat hyväluonteisia ja varmoja, ja vatsojen koosta päätellen pieni liikutus tässä välissä ei olisi varsinaisesti haitaksi.

Veimme tammat tallikäytävälle puunaukseen – etenkin Etan kohdalla siistimistarve oli huomattava – ja pitkän ja huolellisen harjauksen jälkeen varustimme tammat. Tikru haukotteli makeasti varustuksen aikana, Etta sentään nosti korviaan ujosti höröön. Kunnon tätiratsastus, täältä tullaan.;) Valitsimme maastoreitiksi selkeän, isoa hiekkatietä/-polkua seuraavan reitin, jonka varrella emme joutuisi liiaksi metsään. Näin iltasella hyttyset eivät kiinnostaneet (vaikka toki niitä olisi jonkun verran joka tapauksessa) ja muutenkin oli hieman hämärää runsaasta pilvisyydestä johtuen. Päivi ja Tikru johtivat joukkoa ja minä ja Etta pidimme perää. Tahti oli koko retken ajan melko rauhallinen, mutta selkeästi hevosetkin nauttivat pienestä maisemanmuutoksesta ja työnteosta. Maasto oli vaihtelevaa ja kiipeilyäkin tuli kiitettävästi, saimme sentään tammoille hien aikaiseksi laukkaamalla muutaman loivan mäen. Laukassa vauhti lisääntyikin sopivasti, mutta sen jälkeen ravissa ja käynnissä alkoi askel hieman painaa. Nauroimme Tikrulle ja Etalle sekä itsellemme – tämä oli todellakin oikea tätien ja heppamammojen retki hyvin rauhallisen ja turvallisen etenemisensä tähden. Mutta ei se mitään, olimme kaikki erittäin rentoutuneita retken jälkeen, eikä sitä aina jaksakaan sätkiä. Pesun ja pikaisen harjauksen jälkeen annoimme tammoille iltaruuat tallissa ja palautimme ne sitten laitumelle yöksi.

Kirjoittanut omistaja Cee

Perjantai 10.7.2015, Laatuarvosteluvalmistautumista

Minulla oli pitkästä aikaa edessä vapaaviikonloppu päivätyöstäni, ja ohjelmaakin oli jo keksitty. Olisi aika hurauttaa trailerilla esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun! Tällä kertaa arvosteluun saisi ottaa osaa Tikru-mamma sekä oma kasvattimme Nöppis. Nöppis on itse asiassa kasvateistamme ensimmäinen, joka koskaan osallistuu laatuarvostelutilaisuuteen. Voinkin sanoa, että ”hiukan” jännittää lopputulos, vaikka Nöppiksen molemmat vanhemmat ovatkin palkittuja (ja samaa voi siis odottaa neidoltakin). Toki jännitystä on ilmassa myös Tikrun osalta, mammalla kun alkaa olla jo ikää ja rakenne on painunut melkoisesti kasaan. No, nuoruusvuosien kilpailutulokset puhukoot puolestaan! ;) Aloitin valmistautumisurakan heti aamusta keittämällä itselleni ensiksikin hyvin ison pannullisen hermokahvia satulahuoneessa, kunhan olin ensin vienyt kaikille tallin hevosille aamuruuat. Aloin kärrätä kaikenlaisia hoitotarvikkeita käytän hoitopaikalle, kun kahvit oli nautiskeltu koleaa Suomen kesämaisemaa katsellen. Toin molempien tammojen omat harjat (Tikrulla violetit ja Nöppiksellä viininpunaiset), showshine-suihketta, kamman ja sakset, sekä kaivoin kätköistäni uuden puhtaan pesusienen, jonka vein valmiiksi pesupaikalle.

Koska kello oli vasta kahdeksan aamulla, päädyin vitkastelemaan vielä hetken laittamalla koko tallin hepoille päiväruuat valmiiksi ämpäreihin. Muita hommia ei juuri ollut, sillä kaikki majailevat tällä hetkellä kesälaitumella. Kävinkin välissä talolla pakkaamassa omia tavaroitani laatuarvostelureissua varten ja palasin sitten talliin. Nappasin riimut ja narut mukaani ja hain Tikrun ja Nöppiksen tammalaitumelta. Molemmat näyttivät hieman paksuhkoilta reilun kuukauden laidunnuksen ja heikohkon työnteon jäljiltä. Tammamammat liikkuivatkin kieltämättä vähän vastahakoisesti, kun talutin niitä yhtä aikaa talliin. Laitoin Nöppiksen lähimpään karsinaan ja Tikrun käytävälle kiinni. Aloitin harjaamalla Tikrun, sitten soitin välissä ratsuttajalleni Tomille, että raahaisi takapuolensa tallille. Mies sanoi tulevansa viiden minuutin sisään – mikä ei tietenkään pitänyt paikkansa. Ehdin hyvin harjata myös Nöppiksen ja varustaa molemmat tammat valmiiksi.

Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua unisen näköinen Tom saapui haukotellen talliin. Mies nappasi Nöppiksen, jonka hän tulisi esittämään ratsain huomisessa arvostelutilaisuudessa, kun taas itse otin luotettavamman Tikrun. Kentällä oli yhä esteitä pystyssä eilisen valmennuksen jäljiltä ja päätimmekin hyödyntää niitä. Alkuverryttelyssä selvisi, että molemmat olivat melkoisen pirteitä laidunnuksen jäljiltä, mutta samalla myös aiempaa huonokuntoisempia. Varsinkin Tikrulle tuli melko pienestä hiki, enkä viitsinytkään rasittaa tammaa liikaa (jotta se näyttäisi kyntensä huomenna). Nöppis sen sijaan meinasi olla vähän liiankin raketti lomailun jäljiltä ja Tom sai kerrankin tehdä kunnolla töitä tamman kanssa. Hyppäsimme muutaman esteen ja kommentoimme toistemme suorituksia – Tikrukin heräsi hyvällä tavalla esteille, liikkeeseen tuli ihan uutta energiaa. Nöppis esitteli valtavia loikkia, esteet olivat sen mielestä selkeästi liian pienet. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös huomenna! Emme halunneet rasittaa tammoja liikaa, vaan muutaman onnistuneen ja innokkaan hypyn jälkeen teimme huolelliset loppuverryttelyt ja lähdimme vielä noin vartiksi yhdessä maastoon kävelemään.

Ratsastuksen jälkeen varotoimenpiteenä kylmäsin Tikrun jalat, sillä tamma ei ole enää niin nuori. Pesin samalla hiet pois, puunasin hännän shampoolla ja laitoin jalkoihin linimenttiä sekä pintelit. Tom pesi jälkeeni koko Nöppiksen, sillä lopulta tammalle oli tullut vielä Tikruakin pahempi hiki, niin kierroksilla neito kävi. Käsittelin ensin Tikrun jouhet showshinella ja leikkasin harjan ja hännän siistiksi, sitten tein saman Nöppikselle. Siistin ohessa myös vuohisia ja hinkkasin Nöppiksen pepussa ollutta pissa-kakka-länttiä kimokivellä. Lettejä en vaivautunut vielä tekemään, sillä heräisin mieluummin aikaisin huomenaamulla viimeistelemään kaiken. En halunnut tehdä turhaa työtä, jos vaikka neidot piehtaroivat yöllä. Molemmat saisivat jäädä täksi yöksi talliin. Kun tammojen osalta kaikki tämänpäiväinen oli tehty, söin pikaisen lounaan Tomin kanssa ja siirryin sitten satulahuoneen puolelle hinkkaamaan neitojen varusteita paraatikuntoon. Etsin kätköistäni puhtaat valkoiset huovat ja pakkasin kaiken tarvittavan huolellisesti traileriin. Nyt ei sitten muuta kuin peukut pystyyn huomista arvostelutilaisuutta varten!

Kirjoittanut omistaja Cee