hevoset      kasvatus      esittely      muuta

Valiant Sabine   "Sanni"

KV-II


Rotu, skpHannoverinhevostamma KasvattajaValiant Warmbloods  
Väri, säkäPunarautias (ee/Aa), 168 cm OmistajaCee Blankley, VRL-01288
Ikä, syntynyt8-vuotias, 04.09.2015 KotitalliDomenica Estate  
RekisterinumeroVH15-011-0435 PainotusKouluratsastus, Grand Prix

Valiant Sabine eksyi omistukseeni Valiantin syksyn 2015 kasvattimyynnin yhteydessä. Ajattelin viattomasti käydä tervehtimässä Taciturnia, kysellä hieman omien kasvattiemme Ce's Roswithan ja Ce's Armygreenin kuulumisia, sekä kertoilla vastovuoroisesti omistamani Valiant Malibu Bluffsin kilpamenestyksestä kenttäratsastuksessa. Tietysti eksyin kurkistamaan nuorikkoja, joita Tacin tallityöntekijät kentällä esittelivät. Kasvatit olivat noin vuotiaita ja minähän iskin (tietenkin) silmäni kauniiseen raudikkoon. Ajattelin, että suurella todennäköisyydellä tamma olisi joko sukua hevosilleni tai "väärän kantakirjan" edustaja, mutta ei, Taci kertoi tamman olevan tuoreesta tuontihannover-verestä polveutuva neito. Vastustelin vielä hieman toteamalla Taciturnille, että minulla oli este- ja kenttähevosia aivan riittämiin, kun nainen sitten ällistyksekseni kertoi tamman olevan koulusukuinen. Ei ihmekään, että vasta vuotiaan tamman liikkeet olivat niin näyttävät! Pakkohan se sitten oli tutkailla tapausta lähempää, ja hetken käsittelyn jälkeen totesin Sabinen olevan kaiken kukkuraksi hirmuisen hyväluonteinen, reipas ja rohkea nuorikko. Hitsit! Ja vielä kasvattajalta, jonka varsojen laatuun voi luottaa. Ei auttanut muuta kuin tehdä kauppakirjat ja hakea tämä hienous seuraavana päivänä trailerin kanssa pois. Siispä Sanni-Sabine matkusti meille uuteen loppuiän kotiinsa loppuvuodesta 2015.

Luonteeltaan Sanni on ihanan selväpäinen ja ystävällinen. Tamma nauttii huomiosta, rapsuttelusta ja kaikesta hoitamisesta. Pesemisestä Sanni nauttii, eivätkä kengitykset tai madotukset tuota juurikaan ongelmia. Taluttaessa Sanni on reipas ja kunnioittaa ihmistä, toisten hevosten kanssa se tulee hyvin toimeen. Oikeastaan kaikesta neidon käytöksestä huomaa, että sitä on kohdeltu koko ikänsä hyvin. Vaikka tilanne olisi uusi tai muuten jännittävä, Sanni luottaa ihmiseen johtajanaan ja on ihailtavan rohkea. Kuitenkin lähes kaikkeen on oltava poikkeuksensa, ja niinpä Sannillakin on heikko kohtansa. Tamma ei nimittäin pidä kuljettamisesta lainkaan ja onkin sanomatta selvää, että lastaaminen on siksi hankalaa. Sannille ei ole koskaan käynyt mitään lastauksen aikana (tai kuljetuksenkaan, ainakaan niin että me siitä tietäisimme), joten ehkäpä neidolle tulee huono olo matkan aikana – tai sitten siinä on jotain muuta todella inhottavaa. Joka tapauksessa, lastaukseen saa varata huomattavasti aikaa. Yksin Sannia ei saa koppiin millään, joten joku kaveriheppa täytyy lastata ensin. Toisinaan Sanni kävelee kaverin perässä – epävarmasti, mutta kuitenkin – toisinaan saa rakentaa kujan lastaussillan molemmille puolille ja avittaa neitoa askelissaan edestä ja takaa. Sanni ei onneksi potki, hypi tai muuten riehu, ainoastaan kieltäytyy liikkumasta ja yrittää peruuttaa. Useamman ihmisen voimin Sanni saadaankin aina lastattua, mutta aikaa ja vaivaa se yleensä vaatii.

Ratsuna Sanni on miellyttävä ja osaava. Tamma liikkuu itsestään reippaasti eteen, mutta muuttuu väsyessään tai hermostuessaan raskaaksi edestä. Sannilla on myös melko isot ja ilmavat askeleet, joten kunnollinen alkuverryttely on yleensä taipumisen kannalta tarpeen. Sanni käyttää luonnostaan takapäätään hyvin ja laukka on sille vahvin askellaji. Neidon kokoamis- ja lisäämisaste on erittäin hyvä, kunhan se on ensin kunnolla vertynyt. Erityisesti lisäykset ovat Sannin bravuuri, toisena vahvuutena laukanvaihdot ja laukkapiruetit. Ravissa neiti tarvitsee hieman enemmän ratsastajan tukea, jotta tahti ja irtonaisuus säilyvät hyvänä. Sannia koulutetaan pikku hiljaa kohti kaikkein vaativimpia liikkeitä, tavoitteena kansainväliset Grand Prix -luokat. Näyttävien liikkeidensä ja yhteistyöhalukkuutensa ansiosta en näe tavoitteelle mitään estettä, joskaan mikään kiire sinne asti ei ole. Todennäköisesti Sannilla pidetään välissä pieni kilpailutauko varsottamisen muodossa, ja treeniin lisätään neidon lempipuuhaa: maastoilua! Sanni on ihanan luotettava ja innokas maastohevonen, joten mikäs siinä sitten metsissä mennessä. Kouluratsun arvokkaat jalat suojataan toki aina asianmukaisesti suojilla.


Saavutukset: KV-II -palkittu nuorten kouluhevosten laatuarvostelun XI tilaisuudessa 20.4.16 (4-vuotiaat: 9+3+2+1+3+3+5+0=26p.)


Sukutiedot

Isälinja (1): Socorro
Emälinja (1): Käthe

i. Socorro
hann, prt, 170 cm
KTK-II, KRJ-II
ii. Stratford, EVM
hann, prt, 171 cm
iii. Seminole, EVM
hann, prt, 169 cm
iie. Vega, EVM
hann, prn, 172 cm
ie. Three Rivers, EVM
hann, m, 168 cm
iei. Teague, EVM
hann, mrn, 168 cm
iee. Mineola, EVM
hann, m, 170 cm
e. Käthe
hann, trt, 169 cm
ei. Kolman, EVM
hann, m, 173 cm
eii. Knut, EVM
hann, prn, 172 cm
eie. Isa, EVM
hann, mrn, 170 cm
ee. Maike, EVM
hann, prt, 167 cm
eei. Marcell, EVM
hann, prn, 166 cm
eee. Renata, EVM
hann, prt, 169 cm


ii. Stratford oli komea ja hyväliikkeinen hannoverilaisori, jolla kulki suvussa lähes puhdas kouluhevosveri. Sen isänisä oli aikanaan menestyksekäs estehevonen, kun taas muu suku toi Stratfordille upeat koululiikkeet. Ori ei osannut oikein edes hypätä, kouluratsastuksessa se kuitenkin ylsi aina Grand Prix -tasolle, ja voittikin useita palkintoja Saksan maakuntasarjassa. Ulkomaille orin rahkeet eivät riittäneet, vaikka omistajalla olisikin ollut kaikki eväät valmiina sitä varten: viimeisessä osakilpailussa ennen maajoukkueesen pääsyä orin hermot pettivät, ja hylkäyksen kautta se putosikin kokonaan pois voittoringistä. Myöhempinä vuosina Stratfordin kanssa ei enää yritettykään mihinkään, sillä vanhemmiten sille alkoi kehkeytyä melko paha luonne, ja sen epäiltiin kärsivän kovista kivuista jotka saivat sen käyttäytymään niin. Ori lopetettiinkin 16-vuotiaana, ruumiinavauksessa selvisi sillä olevan pieni mutta kivulias kasvain selkärangan tuntumassa. Elämänsä aikana Stratford ehti jättää jälkeensä kaksikymmentäkaksi jälkeläistä, joista suurin osa on kouluratsastuksessa hyvin menestyneitä, myöhemmin hyviksi periyttäjiksi todettuja tammoja. Orijälkeläisiä sillä on yhteensä vain kolme kappaletta.

iii. Seminole oli hieno punarautias hannoverilaisori, jonka isälinjassa kulki erittäin menestyksekäs estehevosveri. Ori itse ei kuitenkaan soveltunut esteille huonon hyppyteniikkansa takia, joten se saikin alkaa kulkemaan koulupainotteisen emänsä jalanjäljissä. Koska emä oli kisannut ihan Grand Prix -tasolla, oli Seminolelle periytyneet erittäin näyttävät liikkeet, joiden ansiosta se saikin paljon ihailua osakseen. Orin oma taso oli siinä VaA - Inter I -luokkaa, osasi se toki joitain GP-liikkeitä, mutta sillä ei kuitenkaan riittäneet rahkeet menestykseen vaativimmilla tasoilla. Koska Seminole oli suorittanut oman kisauransa vain kouluratsastuksessa, sai se vain koulupainotteisia jälkeläisiä esteillä menestyneestä isälinjastaan huolimatta. Varsoja ori jätti jälkeensä yhteensä neljäkymmentäkaksi kappaletta, joille se on periyttänyt vahvasti kaunista, punarautiasta väritystään. Ori kuoli sydämen pettäessä 29-vuotiaana.

ie. Three Rivers oli suurikokoinen, musta hannoverilaistamma, joka suoritti lyhyen mutta menestyksekkään kisauran kouluradoilla kotimaassaan Saksassa, kunnes siirtyi jalostuskäyttöön melko nuorella iällä. Se sai ensimmäisen varsansa yhdeksänvuotiaana, ja varsoikin siitä eteenpäin lähes joka kesä mitä upeimpia koululupauksia. Kaksi varsoista kuitenkin kuoli harmillisesti jo ennen syntymäänsä, ja kerran tamma sai samalla kertaa varsakaksoset. Three Rivers olikin todella lempeäluontoinen ja hyvä periyttäjätamma, mutta varsomiset sillä oli useimmiten arpapeliä. Kuudennen varsan jälkeen se siirtyikin eläkkeelle, sillä eläinlääkärin mukaan yksikin uusi varsa olisi voinut olla tammalle kohtalokas. Yleisesti Three Rivers periytti varsoilleen vahvasti lempeää ja hyvää luonnetta.

Selvityksen © Taciturn (kasvattaja)

Jälkeläiset

s. 06.01.2016 hann-t. No Sassenach i. No Control Om. Iina T., VRL-01288
s. 17.11.2016 hann-t. Ce's Sabinelle i. Ramant Unite Om. Romilly, VRL-10105 & VRL-05567


Kilpailumenestys

Koulutustaso: KO. Grand Prix    RE. 90 cm

PORRASTETUT (VH-profiili)

Saavuttanut maksimitasonsa

KRJ: 6921.41 p. (vt. 11)
ERJ: 3130.19 p. (vt. 7)
VVJ: 3130.19 p. (vt. 7)

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00 p.
Nopeus ja kestävyys: 0.00 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 3130.19 p.
Tahti ja irtonaisuus: 3791.22 p.
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 p.

CUP-SIJOITUKSET:

01) 31.05.2016    KRJ-Cup - Hukkapuro - Grand Prix - 10/235
02) 30.06.2016    KRJ-Cup - Aittohaara - Grand Prix - 5/195
03) 30.11.2018    KRJ-Cup - Harmaatuuli - Grand Prix - 9/144

Sannin päiväkirja

 


06.08.18, Höntsäilevä kouluvalmennus

Viivi harjasi Maikkia uneliaan näköisenä. Tytön kädet hinkkasivat yhtä ja samaa kohtaa, jolloin Cecilia menetti lopultakin kärsivällisyytensä.
"Viivi! Ollaanko me menossa vai ei? Sanni on jo varustettu", blondi ilmoitti tyttärelleen.
Viivi hätkähti haaveistaan (eittämättä mielessä oli viimeaikaiset seikkailut kartanolla), ja loi sitten äitiinsä kiukkuisen ja hyvin intensiivisen katseen.
"Of course. Vaikka oltaisiin kyllä voitu hypätä."

Cee antoi Viivin estemätkätysten valua toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään: nyt oltiin matkalla yhteiseen kouluvalmennukseen ja sillä sipuli. Nainen pyyhki tuskaisena hikeentyneitä kasvojaan, sillä kesästä oli vihdoinkin tullut helteinen. Valmennus olisi kerta kaikkiaan pakko pitää maneesissa, muuten hevoset ratsastajineen tuupertuisivat pahanpäiväisesti.

"No, joko jo?" Cee hoputti, tuhahti ja pujotti sitten ohjat Sannin kaulalta. "Ihan sama. Menen jo edeltä! Älä anna Suskin odottaa liikoja jooko!"
Viivi lallatti muutamat kiroukset italiaksi, mutta oli kuitenkin laittanut vauhtivaihteen päälle. Maikin kengät kopisivat betonilla vain minuutteja rautiaan jälkeen.
"Ciaaaao!" Viivi huikkasi tutulle valmentajalle. "Me tultiin nyt!"
"Mmmmmhh, huomaan", Suski huokaili, ja loi sitten merkitsevän katseen pomoonsa Ceciliaan, joka tyytyi vain pudistamaan päätänsä. Oli ollut ehkä hullu idea pyytää Susanna valmentamaan kahta näin eritasoista ratsukkoa, mutta Cee halusi samalla pitää tytärtään silmällä. Sitä paitsi, Maikki oli kiltti ratsu, joka saattaisi viedä tummatukkaista Viiviä oikeasti ratsastustasollaan eteenpäin.

Suski oli valmennuksessaan varsin lempeä. Teemaksi valikoitui ravityöskentely, jota tosin sovitettiin äidin ja tyttären ratsastustasoille sopiviksi. Viivi sai harjoitella Maikin kanssa koottua ja lisättyä ravia sekä avotaivutusta (kuulemma helppoa). Tyttö kuitenkin tykästyi etenkin lisättyyn – tietenkin, sillä siinä oli vauhdin tuntua ja Maikki venytti askeliaan oikein lennokkaasti. "Oli ihan kivaa mutta silti boring, koska hypätään??"

Cecilia otti Sannin kanssa rennosti, mutta helpomman treenailun päätteeksi tehtiin vielä piaffe-passage -siirtymiä, joita Viivikin olisi tahtonut kokeilla (eihän se edes näyttänyt vaikealta).
”Kultapieni, harjoittele se kokoaminen ensiksi. Katsotaan vaativampia juttuja sitten, kun voltit sujuvat kauniisti."

Kirjoittanut omistaja Cee

kuvat © mutkaton.net | tausta © Subtle Patterns | kaikki muu © Domenica | virtuaalihevonen | a sim-game horse