Ce's Southmaya   "Maikki"

Saavutukset:
KRJ-I -palkittu joulukuun 2020 tilaisuudessa (6,5+43+25+20+15 = 109,5 p.)

ei. Laproigh on upea, musta esteori. Ori on juuri lopettanut kilpauransa ja siirtynyt pelkästään jalostuskäyttöön. Aiemmin Laproigh kilpaili kansainvälisen tason esteradoilla useasti sijoittuen. Rataesteiden lisäksi ori on aikanaan näyttänyt taitojaan myös maastoesteillä ja kenttäratsastuskilpailuissa. Saksassa Laproigh'lla on jo useita jälkeläisiä, ja Saksan lisäksi ori on saanut hiljattain astutusluvat myös Alankomaihin ja Belgiaan. Orilla on jo näyttöä jälkeläistensä laadusta: monet ovat menestyneet estekentillä (hypäten parhaimmillaan 160 cm kansainvälisiä luokkia), ja lisäksi kaksi Laproighin orijälkeläistä on hyväksytty kantakirjaan.

eii. Lasaretto II oli komea, mustanruunikko ori. Lasaretto II tulee hienosta suvusta (e. Mimina on kantakirjattu I-palkinnolla Saksassa ja i. Landset palkittu mm. AB-palkinnolla) ja jo varsana oriissa nähtiin huomattavaa potentiaalia. Lasaretto II:lla onkin oikein hieno ja ihanteellinen rakenne, ja ori palkittiin I-palkinnolla jo 3-vuotiaana, jolloin se sai myös väliaikaisen astutusluvan. Maijan isä Laproigh onkin saanut alkunsa Lasaretto II:n ensimmäisellä astutuskaudella ja lukeutuu oriin ensimmäisiin varsoihin. Kilpakentillä ori ei ole kynsiään koskaan näyttänyt, pelkkä hieno suku ja rakenne ovat tehneet siitä menestyksekkään jalostusoriin useine jälkeläisineen.

eie. Kassidy oli kaunis, jo edesmennyt estetamma. Kassidy teki 13-vuotiaaksi asti kansainvälistä kilpauraa luotettavana estetammana ja siirtyi sen jälkeen puhtaasti jalostuskäyttöön. Saksalainen siittola osti Kassidyn, joka oli osoittanut kilpailunäytöillään arvokkuutensa. Tamman suku on vaatimaton ja hieman harvinaisempi, mutta rakenteeltaan Kassidy oli siro ja kaunis. Kantakirjassa se sai II-palkinnon. Maijan isä Laproigh on Kassidyn neljäs ja viimeinen varsa.

ee. Isolde on pienikokoinen, kaunis mustanruunikko tamma. Toisin kuin Maijan estepainotteinen isänpuoleinen suku, emä Isolde onkin taitava koulutamma. Isolde on kilpaillut kouluratsastuksessa Intermediaire II-tasolla asti, menestyen kohtalaisesti. Isolden liikkeet ovat erityisen hyvät: lennokkaat, matkaavoittavat ja täydellisen helpot ja mukavat istua. Maija onkin perinyt emänsä liikkeet sekä voimakastahtoisen luonteen. Maija on Isolden ainoa varsa, missään varsinaisessa jalostuskäytössä tamma ei ole ollut.

eei. T-Rex oli mustanruunikko, komea ori. Ori kilpaili pääasiallisesti kenttäratsastuksessa, mutta vanhoilla päivillään enenevässä määrin pelkässä kouluratsastuksessa. Ori oli varsinainen teräspappa ja kierteli kilpakenttiä 20-vuotiaaksi asti. T-Rex on kantakirjattu II-palkinnolla 10-vuotiaana, jolloin se vasta otettiin jalostuskäyttöön. Ori on astunut pääasiassa harrastetammoja ja ollut siitoskäytössä suhteellisen pienimuotoisesti.

eee. Nasty oli siro, ruunikko tamma. Nasty toimi harrastehevosena kilpaillen vähän joka lajissa, painottuen kuitenkin kouluratsastukseen. Suloinen tamma oli luonteeltaan hieman arka ja ratsastettaessa haastava. Liikkeet olivat erinomaiset, ja hyppykapasiteettiakin olisi riittänyt enemmän kuin tammalla oli rohkeutta. Varsoja Nastylla on teetetty kolme ja yhdessä elämänvaiheessaan se toimi jopa ratsastuskoulun opetushevosena. Nastyn luonne ei kuitenkaan siihen täysin sopinut, joten se myytiin edelleen harrastekäyttöön.

Koulutustaso: KO. Vaativa A    RE. 120 cm    ME. 100 cm

6.8.2018, Höntsäilevä kouluvalmennus

Viivi harjasi Maikkia uneliaan näköisenä. Tytön kädet hinkkasivat yhtä ja samaa kohtaa, jolloin Cecilia menetti lopultakin kärsivällisyytensä.
"Viivi! Ollaanko me menossa vai ei? Sanni on jo varustettu", blondi ilmoitti tyttärelleen.
Viivi hätkähti haaveistaan (eittämättä mielessä oli viimeaikaiset seikkailut kartanolla), ja loi sitten äitiinsä kiukkuisen ja hyvin intensiivisen katseen.
"Of course. Vaikka oltaisiin kyllä voitu hypätä."

Cee antoi Viivin estemätkätysten valua toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään: nyt oltiin matkalla yhteiseen kouluvalmennukseen ja sillä sipuli. Nainen pyyhki tuskaisena hikeentyneitä kasvojaan, sillä kesästä oli vihdoinkin tullut helteinen. Valmennus olisi kerta kaikkiaan pakko pitää maneesissa, muuten hevoset ratsastajineen tuupertuisivat pahanpäiväisesti.

"No, joko jo?" Cee hoputti, tuhahti ja pujotti sitten ohjat Sannin kaulalta. "Ihan sama. Menen jo edeltä! Älä anna Suskin odottaa liikoja jooko!"
Viivi lallatti muutamat kiroukset italiaksi, mutta oli kuitenkin laittanut vauhtivaihteen päälle. Maikin kengät kopisivat betonilla vain minuutteja rautiaan jälkeen.
"Ciaaaao!" Viivi huikkasi tutulle valmentajalle. "Me tultiin nyt!"
"Mmmmmhh, huomaan", Suski huokaili, ja loi sitten merkitsevän katseen pomoonsa Ceciliaan, joka tyytyi vain pudistamaan päätänsä. Oli ollut ehkä hullu idea pyytää Susanna valmentamaan kahta näin eritasoista ratsukkoa, mutta Cee halusi samalla pitää tytärtään silmällä. Sitä paitsi, Maikki oli kiltti ratsu, joka saattaisi viedä tummatukkaista Viiviä oikeasti ratsastustasollaan eteenpäin.

Suski oli valmennuksessaan varsin lempeä. Teemaksi valikoitui ravityöskentely, jota tosin sovitettiin äidin ja tyttären ratsastustasoille sopiviksi. Viivi sai harjoitella Maikin kanssa koottua ja lisättyä ravia sekä avotaivutusta (kuulemma helppoa). Tyttö kuitenkin tykästyi etenkin lisättyyn – tietenkin, sillä siinä oli vauhdin tuntua ja Maikki venytti askeliaan oikein lennokkaasti. "Oli ihan kivaa mutta silti boring, koska hypätään??"

Cecilia otti Sannin kanssa rennosti, mutta helpomman treenailun päätteeksi tehtiin vielä piaffe-passage -siirtymiä, joita Viivikin olisi tahtonut kokeilla (eihän se edes näyttänyt vaikealta).
”Kultapieni, harjoittele se kokoaminen ensiksi. Katsotaan vaativampia juttuja sitten, kun voltit sujuvat kauniisti."

7.10.2018, Suskin kouluvalmennus

Suski piti minulle ja Tomille kouluvalmennusta, "tummien tammojen valmennusta", jonka Tom ja Suski olivat tahoillaan jo mananneet toivottomaksi, lähinnä Tomin tämänpäiväisen asenteen vuoksi. Serkkuni olisi mielummin halunnut hypätä tai vaihtoehtoisesti ratsastella sileällä itsekseen (mikä todennäköisesti muistuttaisi enemmän esteverryttelyä kuin kouluratsastusta), mutta myöntyi kuitenkin. Ratsastin itse Maikilla, jonka kanssa olimme starttaileet vaativia koululuokkia, kun taas Tom meni kenttäpainotteisella Almalla. Almakin pärjäsi hyvin vaativa B -tasolle asti ihan oikeiden kouluhevosten seassa, tosin, kuten sanottua: tämänpäiväinen ratsastajansa oli erittäin vahvasti esteisiin menevä (jo jalustinten pituus sai aikaiseksi kaverillisen väittelyn Suskin ja Tomin välille).

Verryttelimme molemmat itsenäisesti; minä Maikin kanssa hiljalleen tammaa herätellen ja moottoria etsien, Tom Alman kanssa vauhdikkaasti ja jarruja testaillen. Suski mutisi silloin tällöin jotakin (kuten "puolipidäte" tai "jalka rennoksi"). Teimme hieman väistöjä ja avoja ja kävimme kaikki askellajit lävitse. Suski päätti, että tänään keskityttäisiin laukkatyöskentelyyn (Tom: "Yes!"). Maikin kanssa se tarkoitti vahvaa ulkopohjetta ja höyhenenkevyttä sisäohjaa, Alman kanssa rauhassa alas istuvaa Tomia (Suski: "Ei estelaukkaa, ei esteistuntaa, ei etunojaa minun valmennuksessani.")

Aloitimme kokoamalla pääty-ympyrällä, joka kierroksella aiempaa enemmän, ja lisäämällä pitkällä sivulla. Alma otti lisäyksistä aika paljon kipinää, ja Tom joutui tosissaan laittamaan vatsalihaksensa töihin kootakseen tammaa ajoissa. Tosin, hyvin se meni siltikin: Alman laukassa oli paljon säätövaraa, ja ympyrä helpotti tehtävää. Maikkia taas sai ratsastaa ensin paljon eteen, niin lisäyksessä kuin kokoamisessakin, mutta kierros kierrokselta tamma syttyi ja lämpesi. Välissä otettiin irrottavia raviväistöjä ja hetken huilaustauko käyntiä, sitten tehtävään lisättiin vaihdot. Nyt tarkoitus oli koota aiempaa pienemmällä pääty-ympyrällä, ratsastaa kulman jälkeen keskilaukkaa lävistäjälle ja muutaman askeleen kokoamisen perään siirtyminen käyntiin ja uusi laukka.

Maikin kanssa tämä oli helppoa. Siirtymiset olivat tarkkoja ja tamma totteli pieniä pidätteitä kuuliaisesti. Tomilla ja Almalla oli sen sijaan kummallakin omat henkiset ongelmansa: Alma kuumui vaihdosta ja Tomkin teki ne muutamaan kertaan vanhasta tottumuksesta estetyyliin vauhdikkaasti askeleesta. Siirtyminen ja vaihto oikeasti käynnin kautta vaati tarkkuutta, jota kummallakaan ei ensin meinannut olla. Toistojen jälkeen (tai ehkä ratsastajan korjattua asennevammansa), tehtävä onnistui kuitenkin vaivattomasti. Loppuun venytettiin vielä rentoa ravia eteen-alas, loppukäynneille lähdettiin yhdessä maastoon.

Kirjoittanut omistaja Cee

17.4.2019, Maastossa

Kevät oli vihdoin saapunut Murronmaalle - sillä tavalla oikeasti kunnolla. Auringonpaisteessa lämpötila tuntui lähes helteiseltä, sellaiselta tavalliselta Suomen kesältä, kun juuri tänään ei tuullut. Oli varsin harvinaista, että happamahko Susanna halusi maastoon, mutta tällä kertaa koko maasto oli juuri hänen ideansa. Suski oli ilmoittanut ykskantaan, että tallityöt seis - nyt mennään kun keli on näin hieno.

Tilannetta oli seurannut kurttuotsainen palaveri, kuka ratsastaisi kenelläkin, ehtisikö Viivi koulustaan mukaan (ehti), tarkeniko teepaidalla (Tomin mukaan kyllä) ja kuka ratsastaisi ensimmäisenä. Lopulta päädyttiin siihen, että Viiville annettaisiin joku kiltti tamma, ei ponia, jotta letkan vauhti olisi suunnilleen sama. Suski brändäsi maaston "täysiverimaastoksi", ja valikoi valmentajan yksivaltaisessa ominaisuudessaan itselleen Kikin ja Cecilialle sähäkän Nasran. Päivi puoliksi pakotettiin ottamaan arabeista kiltein Misu ja Viivi sai Maikin, sillä ketään täysiverisistä ei katsottu lapsiturvalliseksi (paitsi Viivin ja Tomin mielestä). Tomille yritettiin puhua Kapua, mutta mies väitti olevansa herralle liian pitkä ja haluavansa mielummin jonkun muun, mutta orin kuitenkin. Lopulta ratsuttajalle annettiin Eetu, koulupainotteinen budjonnyori, jota mies ei ollut ennen ratsastanut (koska koulupainotus).

"Kaikki valmista? Tom, you go first!" Suski kailotti, ja tallipihaan kokoontunut väki nyökkäili.
"Viivi! Takki tai huppari päälle, et ota mallia Tomista!!" Cee komensi, kun huomasi tyttärensä aikeet lähteä pelkässä topissa (kuului "epistä", mutta kerrankin Viivi totteli kiltisti ja ripeästi). Letka lähti Tomin ja hörähteleväisen Eetun johdolla kohti metsää. Viivi ja Maikki pitivät perää, eikä hannovertammalla tuntunut olevan mikään kiire, joten heitä odoteltiin muutamaan otteeseen. Myös Päivi vaikutti tyytyväiseltä Misun rentouteen: arkana ratsastajana tunnettu työntekijä oli pelännyt arabilta pahempaa.

Joukkio pysytteli pitkälti maanteillä ja kärrypoluilla, jotka olivat vihdoin kuivuneet suurimmilta osin. Varjoisissa kohdissa oli paikoin kosteaa ja pettävää, mutta ihanan aurinkoisilla suorilla ei vauhdissa säästelty. Villeimmiksi osoittautuivat Ceen Nasra ja Suskin Kiki, jotka molemmat olisivat halunneet ottaa laukkakilpailun ja ohittaa kaikki. Eetu oli erittäin reipas hänkin, mutta ensimmäisenä kulkevalla ratsukolla ei sentään ollut kilpailuasetelmaa. Loppumatkasta käveltiin pitkään, sillä kenelläkään ei ollut kiirettä tallille tai töiden pariin. Ilma oli niin ihana, ja kerrankin kaikki olivat päässeet lähtemään maastoon samaan aikaan.

- Kirjoittanut omistaja Cee