Nzarina ox

ii. Pascha Nikolai peri isältään komean rakenteen ja olemuksen. Tummanruunikko piirtopää oli 159 senttiä korkea, mutta ryhdikkyytensä ansiosta se vaikutti sitäkin suuremmalta. Ori aloitti kilpailu-uransa laukkakilpailuista. Se pärjäsi ihan hyvin, mutta oriilla ei kuitenkaan ollut aineksia kovan luokan laukkahevoseksi. Luonteeltaan orimainen ja karismaattinen ori myytiin ratsuksi parin kauden laukkaamisen jälkeen. Nikolai kilpaili jonkin verran esteitä ja matkaratsastusta. Se pääsi astumaan muutamia tammoja ja jättikin useita hyviä laukkahevosia huolimatta omasta epäonnistumisestaan laukkaradoilla.

iii. Matweylla oli ulkonäköä muttei juuri lahjoja laukkahevosen uraa varten. Se juoksi muutaman kauden ja ylsi rahasijoille vain muutaman kerran. Lopulta Matwey sitten myytiinkin Puolaan, jossa se koulutettiin ratsuksi. Ori osoittautui erinomaiseksi kenttähevoseksi ja se pärjäsi hyvin Puolan kansallisissa kenttäluokissa. Aivan mestaruustasolle eivät oriin rahkeet riittäneet, mutta kahden tähden kilpailuista se vielä napsi sijoituksia ja voittoja. Puolassa oritta käytettiin jalostuksessa paljonkin, mutta muutaman mutkan kautta se päätyi silti takaisin Venäjälle, jossa se vaikutti laukkasukunsa takia jonkin verran laukka-arabijalostuksessa.

iie. Polina muistutti ulkonäöltään kovasti isäänsä. Tamma oli väriltään tummanrautias, sillä oli päässään iso tähti ja molemmissa takajaloissa korkeat sukat kuten isälläänkin. Lisäksi tammalla tosin oli sukat myös etujaloissaan. Polina oli luonteeltaan hieman herkkä ja varovainen, mutta oikeudenmukaisesti käsiteltynä se oli kiltti ja ystävällinen hevonen. Laukkaradalla Polina menestyi hyvin. Se loisti erityisesti pitkillä matkoilla, mutta pärjäsi kohtalaisesti myös lyhyemmillä. Laukkauran jälkeen Polina siirtyi siitostammaksi. Yksikään sen varsoista ei yltänyt laukkakilpailuissa emänsä tasolle.

Isän puoleinen sukuselvitys © Nintsu

ie. Clavrila oli punaruunikko, piirtopäinen tamma, jolla oli 157 senttiä säkäkorkeutta. Tamma oli luonteeltaan varsin itsepäinen tapaus, mutta se oli nopea ja kestävä laukkahevonen ja menestyi hyvin laukkakilpailuissa. Isänsä menestykseen ei tamma yltänyt, mutta se voitti kolmivuotiaana nuorten tammojen arvostetuimman arvokilpailun. Clavrila pärjäsi muutenkin varsin hyvin ikäluokkakilpailuissa. Ruunikko jäi kilpailueläkkeelle jalkavaivojen takia 6-vuotiaana. Sillä teetetettiin kuusi varsaa ja viimeiset vuotensa tamma vietti harrastehevosena lännenratsun tapoja opetellen.

iei. Covitz on ehkä tänäkin päivänä yksi parhaimmista venäjänarabeista koskaan. Oriissa oli kaikki kohdallaan: luonne, rakenne, nopeus ja kestävyys. Laukkaurallaan Covitz voitti oikeastaan kaiken mitä Venäjällä vain on mahdollista voittaa. Ori oli monilahjakkuus, sillä se menestyi niin pitkillä kuin lyhyilläkin matkoilla. Eipä ihme, että Covitzista tuli todella suosittu siitosori. Sen astutusmaksut olivat todella korkeat, mikä ei silti lainkaan vähentänyt tammanomistajien kiinnostusta. Oriin jälkeläisiä on Venäjän lisäksi paljon Puolassa ja Unkarissa, missä Covitzia näkee usein unkarinratsuhevosen sukutauluissa.

iee. Polka Pinya oli luonteeltaan emänsä tapaan hyvin oikukas ja hankala. Pinya kilpaili muutaman vuoden laukkakilpailuissa, mutta se ei menestynyt kovin hyvin. Tamma juoksi vain silloin kun sitä sattui moinen touhu kiinnostamaan eikä siinä paljoa jockeyn käskyt auttaneet jos tamma päätti juurtua lähtökarsinaan. Tamman omistaja kuitenkin uskoi tamman lahjoihin ja siirsi sen siitostammaksi. Pinya varsoi kahdeksan varsaa, mutta jälkeläisten menestys osoittautui varsin vaihtelevaksi. Lopulta vaaleanruunikko tamma lopetettiin tarpeettomana 17 vuoden iässä.