Alegre's Alysia  - Lyyli

ERJ-II -palkittu maaliskuun 2017 tilaisuudessa (6 + 42 + 10 + 22 + 15 = 95 p.)

maanantaina 28.4.2014 / kirjoittanut omistaja Iina

Papun syntymä

Minulla on ollut pienen elämäni aikana jo muutamia omia hevosia, muttei vielä yhtäkään varsaa. Niinpä olen ollut hyvinkin jännittynyt siitä asti, kun päätin Lyylin astuttaa. Jo orivalinta oli vaikea, mutta lopulta päädyin mori-morin hienoon englannintäysiverioriin Skeletally Perfectiin. Ajatus angloarabivarsasta kutkutti! Taneksi kutsuttu ori oli lisäksi erittäin lahjakas esteillä, kun Lyyli taas taitaa paremmin koulun - niinpä yhdistelmä tuntui kivalta kenttähevosta ajatellen.

Tänään olikin sitten se päivä, kun tuo suloinen otus, varsa, putkahti maailmaan! Varsa syntyi aamulla ja Lyyli hoiti koko synnytyksen hienosti itse. Varsa on komea musta ori, joka pääsi hyvinkin reippaasti pystyyn ja löysi nisätkin varsin tomerasti. Karvassa on jo nyt näkyvissä valkoista seassa, joten oriherra todennäköisesti kimoutuu isänsä tavoin. Pikkuiselle on nyt keksitty nimikin: Shaking Bad. Kutsumanimenä pikkuisella toimii Papu, jotenka toinen on nyt varsinainen tallin (=Papupolku) maskottiheppa! Onnea Lyylimammalle, joka ei ole enää neiti.<3 Katsotaan, kuinka tämä varsa-arki lähtee tästä pyörimään!! Täytyy vaan sanoa, että onneksi naapurissa on siittola, josta voi kätevästi konsultoida apua ja neuvoja. Vaikka hyvinhän tämä menee, tosin varsa on vähän kaheli ja yyberrohkea - ehkä ihan hyviä piirteitä tulevalle kenttähepalle!

lauantaina 1.3.2014 / kirjoittanut omistaja Iina

Kuulumisia

Jaahas, tänään olikin sitten sellainen päivä, että me Lyyli-neidin kanssa muutetaan. Kalma-vuoreen oli pitkä matka, vaikka muuten siellä viihdyimmekin. Ja toki muuttoon on parempikin syy: minulla on vihdoin oma talli! Olen nimittäin ostanut (tai siis, ottanut pienoisen lainan pankista) ja saanut ystäväni Cecilian turhan tallirakennuksen. Cecilia omistaa ison kartanon, jonka mailla sijaitsee kaksi tallirakennusta. Toinen ei ole ollut vuosikausiin käytössä ja niinpä eräänä päivänä tuli puheeksi, josko minä ryhtyisin yksityistalliyrittäjäksi. Huh, siitä se ajatus ja suunnittelu sitten lähti!

Cecilia, tutummin Cee, on ystäväni pitkältä ajalta. Olen mm. työskennellyt hänen siittolassaan ratsuttajana. Muistot siittola- ja ratsutusajoilta (sekä ajatus ihan omasta tallista!) saivat minut haaveilemaan myös varsasta. Niinpä Lyyli onkin astutettu jo jonkin aikaa sitten, varsamasu alkaa jo näkyä. ;) Nyt onkin arjessa sitten uudet haasteet, katsotaan kuinka saan Papupolun pyörimään!

maanantaina 24.2.2014 / kirjoittanut omistaja Iina

Aamutalli

Saavuin tallille aikaisin aamulla ja tajusin, että päivät ovat vihdoin pidentyneet. Ulkona ei ole enää pilkkopimeää! Talveksi tätä ei voi enää edes sanoa, paksun lumihangen tilalla helmikuista maisemaa koristaa märkä ja paljas maa. Kyllä on kummallinen vuosi...

Säätilaa edelleen pohtien tallustelin ensin kivitalliin. Risteri ja Velmari hörähtelivät kauniisti - ruoka taitaisi maistua. Aloitinkin jakamalla hevosille niiden väkirehut, minkä jälkeen menin keittämään kahvia taukotupaan. Kahvin valuessa lappasin heiniä kottikärryn täydeltä ja aloitin heinien jaon. Vein heinät suoraan hevosten tarhoihin, ja koko hommassa kesti reilu vartti. Seuraavaksi loimitin tarhasin hevoset, aloittaen Kalinasta ja äärettömän suloisesta Pilgrim -varsasta. Oripoika juoksi nätisti emänsä perässä tarhaan, ja on sillä kyllä kauniit liikkeet! Voisin myös väittää, että pikkuisesta Pilgrimistä on hetkessä tullut koko tallin lellikki.

Lyyli olikin viimeinen, jonka vein tarhaan. Velmari odotti ja mutusteli heiniä jo. Kun hevoset olivat tyytyväisesti ulkoilemassa, kävin hakemassa kipeästi tarvitsemani kupillisen (tai kolme) kahvia. Selailin samalla uusinta Vipposta ja koetin saada itseni heräämään. Tämän pienen lepotauon jälkeen ryhdyin siivoamaan karsinoita, ja huh että tuli hiki! Kesää (tai kunnonkohotusta) odotellessa siis.

Puhdistin vielä Lyylin varusteet ja nappasin likaisen satulahuovan kotiin pestäväksi. Jaoin hevosille päiväruuat tarhaan ja päätin, että Lyyli saisi pitää tänään vapaapäivän. Lähtiessäni ehdin vielä moikata Noraa ja Kikkaa, jotka juuri saapuivat tallille. Tämäkin "lyhyt tervehdystuokio" venyi kylläkin noin vartin hehkutuksesi ja ihasteluksi... Meinaan tietenkin ihanaisen Pilgrimin suhteen.

18.01.2014 / kirjoittanut omistaja Iina

Seppo Rajalan kouluvalmennus

Ohjeistus: Tammikuisena lauantai-iltapäivänä käynnistyy Kalmiksen vuoden 2014 tapahtumakalenteri kouluvalmennuksen muodossa. Valmentajana toimii luottovalmentajamme Seppo Rajala, joka on kilpaillut menestyksekkäästi kansainvälisellä tasolla ja kouluttanut monia ratsujaan varsasta GP-tasolle asti.

Seppo jakaa 18.01. tietoaan meille Kalmislaisille klo 14-15 maneesissa. Valmennukseen sisältyvät lämmittelyt ja loppuverryttelyt, joten älkää turhaan lämmitelkö hevosia etukäteen! Valmennuksessa tehtävät ratsastusliikkeet ovat vaikeustasoltaan noin He B-tasoa, mutta erilaisten liikkeiden sijaan valmennuksessa keskitytään enemmän tarkempaan perusasioiden ratsastukseen ja oikeanlaiseen apujen käyttöön.

Sepon kommentti: "Alkuverryttelyssä keskityimme ratsastajan kanssa saamaan Lyylin rennoksi ja kevyeksi edestä. Lyyliä taivuteltiin volteilla molempiin suuntiin ja nostettiin laukka suurella pääty-ympyrällä. Kun laukka pyöri ja Lyyli kulki maltillisesti höseltämättä eteenpäin, jatkettiin ympyrältä suoralle uralle tehden jokaiseen kulmaan voltin. Toiseen suuntaan Lyyli oli todella hienon näköinen ja kevyt, mutta vasen kierros tuotti sille hieman ongelmia. Ongelma löytyi ratsastajan istunnasta, joka oli hieman vino vasemmalle ja vinoutti näin myös hevosta. Ratsastajan suoristuttua vasenkin kierros sujui hienosti ja pääsimme keskittymään väistöihin. Aloitimme väistöt ratsastamalla käynnissä kokorataleikkaa väistäen loppupuoliskon lävistäjästä. Lyyli suoritti tehtävän kuin vettä vain ja ratsastaja teki tarkkaa ja huoliteltua työtä ratsastaessaan tehtävää läpi. Loppuverryttelyksi ratsastettiin vielä kaikki askellajit läpi suurella keskiympyrällä. Vasemmassa kierroksessa laukatessa Lyyli tuntui hieman puskeva sisäpohkeen läpi, mutta antoi periksi pienen jahkailun jälkeen."

Ihan mahtavaa, kiitos! Kyllä Lyylistä tulee koko ajan parempi ja parempi ratsastaa, tosin tuota vauhtia kyllä välillä riittää vähän liikaa.. Noh, reeniä reeniä!

keskiviikkona 8.1.2014 / kirjoittanut omistaja Iina

Iltatalli

Y-äk! Tämä pimeys ja kura tekee minut hulluksi. Pääsin töistä viiden jälkeen, ja ulkona olikin sitten jo aivan pimeä. Kalmikseen saavuin puoli kuuden aikaan - olin luvannut tehdä tänään iltatallin. Aloitin siivoamalla Lyylin karsinan sekä tekemällä tamman ruuat. Sitten ryhdyin hakemaan hevosia sisälle - ahh, miten vaikeaa oli tunnistaa niitä! Etenkin suomenhevosten kohdalla olin hiukan hämmentynyt, mutta onneksi keksin tavan erottaa suokit: Saimi oli ainoa tamma, Riesa ori ja Velmari tarhataan oman Lyylini kanssa. Not so hard after all! Ponit erotin niin ikään sukupuolesta, ja Kalina ja Dasti olivat tuttuja ensimmäisestä vierailukerrastani.

Kun kaikki hepat olivat sisällä ja loimet (toivottavasti) oikeilla paikoillaan, aloin ruokkimaan hevosia. Aloitin heinistä ja jaoin sitten väkirehut. Lyylille en antanut vielä mitään. Kun ruokinta oli tehty, ryhdyin puuhailemaan Lyylin kanssa. Harjasin ja varustin Lyylin, ja menin maneesiin ratsastamaan. Emme tehneet mitään kovin ihmeellistä - uusi ympäristö oli tammalle tarpeeksi jännittävää. Humputtelimme vajaan tunnin, muita ratsukoita ei maneesissa näkynyt. Ratsastuksen jälkeen harjasin Lyylin vielä pikaisesti ja annoin tammalle sen iltaruuat. Varusteita talliin viedessäni törmäsin johonkuhun naiseen - mutten yhtään osaa sanoa, minkä hepan omistaja oli kyseessä. Keskusteluakaan ei syntynyt, molemmilla oli kiirettä omissa hommissaan. Enköhän kuitenkin jossain vaiheessa ehdi tutustua talliporukkaankin - tämä oli vasta toinen päivämme Kalmiksessa. Kävin vielä pusuttamassa Lyyliä ja sammutin samalla ulkotallin valot, ennen kuin lähdin ajamaan kotiin.

sunnuntai 5.1.2014 / kirjoittanut omistaja Iina

Muutto Kalma-vuoreen!

Uusi vuosi ja uudet kujeet - eikö se aina niin mene? Tällä kertaa meillä on Lyylin kanssa tiedossa muutto. Aiempi talli, jossa majailimme yksityisenä päätti vuodenvaihteen kunniaksi (monien muiden tavoin) nostaa hintojaan. Lisäksi meikäläisellä vaihtui työpaikka ja samalla koko perheellä kaupunki - monta syytä vaihtaa myöskin Lyylin asumusta. Pienimuotoisen etsinnän ja puskaradion kautta törmäsin Kalma-vuoren talliin. Soitin omistajalle, kävin kurkkaamassa paikkaa yhtenä pimeänä iltana - ja se oli siinä. Tänään minä sitten harjasin Lyylin edustuskuntoon, loimitin, käärin fleecepintelit kinttuihin ja pukkasin tamman kaverilta lainattuun kuljetuskoppiin.

Saavuimme Kalmikseen iltapäivällä - siis yhtä pimeään aikaan, kuin jos yömyöhään olisimme tulleet. Omistajan kanssa olimme sopineet, että Lyyli muuttaisi ulkotalliin (vuokra olisi satasen halvempi, ja huolehtisin itse karsinansiivouksesta). Kuulemma ulkotallissa ei vielä asu ketään, joten saisin valita toisen kahdesta karsinasta. Olin jo kerran käynyt tutustumassa talliin, joten muistin missä ulkotalli sijaitsi. Talutin hiukan levottaman Lyylin talliin, jossa odottikin yksi valmiiksi purutettu karsina (toisessa paistoi lakaistu, paljas laattalattia). Se olisi siis varmasti meille. Poistin Lyyliltä loimen ja pintelit, sekä testasin, että juoma-automaatti toimi. Ryhdyin sitten etsimään heinävarastoa, ja sen löydettyäni vein Lyylille runsaan sylillisen. Seuraava haaste olikin löytää varustehuone - seikkailin jonkin aikaa tallissa, samalla paikkaan hieman tutustuen. Törmäsinkin Kikkaan, kahden kauniin tamman omistajaan, joka lyhyesti neuvoi minua. Tarjouduin auttamaan tallitöissä, ja pääsinkin antamaan hevosille iltaruuat. Sain Lyylin tavarat jota kuinkin purettua (huh, meidän kaappi on jo täynnä).. Ja sitten lähdin hipsimään kotiin. Lyylillä oli kaikki hyvin, ja minulla oli oikein positiivinen fiilis koko tallista. Mahtia. :)

kirjoittanut omistaja Iina

Kooste vuodesta 2013

Elämä Lyylin kanssa on sujunut oikein ihanasti ja onnellisesti - joskin haasteita on riittänyt. Kesällä 2013 kasasin säästämäni rahat, ja päätin palkata meille asiantuntevan valmentajan. Kävin Lyylin kanssa kerran viikossa valmentautumassa (toisella tallilla, joten lastaus- ja kuljetusharjoituksia tuli samalla kivasti!) ja tämän lisäksi valmentajani Susanna Johansson ratsasti Lyylin itse toisen kerran viikossa. Muutoin yritimme sitten vain noudattaa oppeja... Joka tapauksessa, kolmen kuukauden intensiivisen valmentautumisen jälkeen tuloksia alkoi jo näkyä. Kovaa vauhtia eteenpäin painava laukkatamma alkoi kuunnella apuja ja soveltua englantilaistyyliseen ratsastukseen! Ennen ostoa Lyylillä oli kyllä jonkin verran harjoiteltu kouluratsastusta (myyjän mukaan), sillä huono laukkamenestys oli ennakoinut tamman myymistä ratsuksi.

Ihan nollasta ei siis onneksi tarvinnut aloittaa, ja onneksi Lyyli oli vielä nuori - elettiin tamman viisivuotiskesää. Estepuolella aloitin treenaukset irtohypyttämällä Lyyliä silloin tällöin ja kunnon kasvaessa koko ajan useammin. Kun tamma näytti ymmärtävän homman jujun ja suorastaan innostuvan esteistä, kokeilin hypätä myös selästä. Muutaman haparoivan hypyn ja maailman pienimmät esteet se vaati, mutta pääsimme yli ehjin nahoin ja pystyssä pysyen! Vauhtia on vain vähän liikaa ja tekniikka ontuu, mutta mutta, tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin (ylöspäin?). Koulu- ja estetreenien lisäksi arkeemme on mahtunut leppoisaa ratsastelua sekä paljon maastoilua. Olemme molemmat oppineet toisiltamme todella paljon ja onneksi suunta on oikea ja kehitys positiivista. Haaveissa olisi saada ratsu siihen kuntoon, että ensi vuoden puolella pääsisimme hiukan kisaamaankin.

15.3.2013 / kirjoittanut omistaja Iina

Oma soma arabitamma

Minun ja Lyylin yhteiselo alkoi siitä, että pitkästä aikaa oikein etsimällä etsin myytäviä hevosia sen tarkemmin tietämättä, mitä haluaisin. Vihdoin minulla oli opiskelijaelämän jälkeen vakituinen työpaikka - siis sekä rahaa että aikaa uuden hevosen hankintaa varten. Jossakin vaiheessa myytäviä hevosia tutkaillessani keksin, että minähän haluankin arabin! Olin tyystin unohtanut koko tämän kauniin, siron rodun. Ensimmäinen oma hevoseni ikinä oli arabialainen täysiverinen, sittemmin en olekaan arabeja omistanut. Niinpä ryhdyin kohdentamaan hevosten etsintää arabeihin, ja Alegresta tuntui löytyvän useampikin. Soittelin tallille ja sovin ajan, jolloin voisin tulla katselemaan myytäviä. Rohkeasti otin trailerin reissuun mukaan (krhhmm, varuiksi..) ja jännittyneenä lähdin matkaan. Alegressa olikin monia, toinen toistaan kauniimpia ja komeampia arabeja. Mikä valinnanvaikeus!

Olin kuitenkin hirmuisen avomielinen, ja *lumienkulin* suosituksesta päädyin tarkastelemaan myös laukkahevosia. Apua! Eihän minulla ole laukkahevosista minkäänlaista kokemusta! No. Voitte varmaan arvata, että niinhän siinä kävi - ihastuin tietenkin juuri Alysiaan, laukkapainotteiseen kauniiseen tummaan tammaan. Jo Alysian silmissä ja yleisilmeessä oli jotakin tavattoman vastustamatonta, ja kun katselin tamman liitoa vapaana kentällä, oli aivan myyty. Minähän vaikka opettelisin laukkamaailman saloja ja tarvittaessa palkkaisin jockeyn pienelle kaunottarelleni! Kaiken kukkuraksi Alysialla - josta tulikin pian puheessani Lyyli - on oikein hieno suku. Isä on puhdas egyptin arabi ja hienosti laukkaradoilla menestynyt. Epäilemättä Lyylinkin täytyi siis olla hieno! Koeratsastuksessa olinkin aivan myyty, herkkä pikkutamma kuunteli oikein nätisti kaikkia apujani. Kunhan hinnasta päästiin sopuun, oli kauppa sillä selvä.