Venicegrey - Vertti
|
Suomalainen puoliverinen, ruuna |
Rekisteritunnus VH16-031-0231 |
16-vuotias
Minulla ja Vertillä on jo melko pitkä yhteinen historia. Työskentelin Vertin kasvattaneella tallilla Domenica Estatessa, kun herra oli 3–4-vuotias ori. Pääsin itse asiassa osallistumaan Vertin ratsutukseen, sillä autoin tallitöiden lisäksi nuorten ratsutuksessa ja läpiratsastuksessa. Aluksi ajattelin, että Vertti on hieman tylsä: niin kovin rauhallinen, rento ja noh, helppo. Tykästyin enemmän niihin hieman hurjiin, kuten Vertin itsepäiseen ja oikukkaaseen isoäitiin (ie.) Lilaan, jossa oli luonnetta vielä nuorikkoiän jälkeenkin. Jossain kohtaa innostuin esteitä enemmän kenttäratsastuksesta, ja pääsin kilpailemaan ensimmäiset kunnon kenttäkisat Vertin emällä Mallalla. Mallakin olisi ollut entisen minäni mielestä tylsä: luotettava, osaava ja rento ratsu. Jotenkin iän myötä aloin kuitenkin arvostaa sellaisia ominaisuuksia, ja ihastuin Mallaan hurjasti. Esteille sain ratsukseni ihan yhtä leppoisan, mutta raudanlujan hyppyosaamisen omaavan Aapon (Vertin ii.) ja ihastuin hyväkäytöksiseen herraan palavasti. Olisin halunnut ostaa Aapon omakseni, mutta Cecilia ei sympaattista oriaan myynyt. Sen sijaan Cee ehdotti minulle Verttiä omaksi ja kehui juuri ruunattua herraa yhtä ihanaluonteiseksi kuin sukulaisensa Aapo ja Malla. Niinpä minä löysin Vertin uudelleen, tällä kertaa todellista ihastumista tuntien! Ja totta puhuen Vertti on tällaiselle harrastelijaratsastajalle parempi valinta kuin 160 cm -ratoja hyppivä Aapo-siitosori, johon minulla ei olisi ollut todellisuudessa edes varaa. Vertti on sitä paitsi sopivan monipuolinen minulle, joka vaihtaa lajisuosikkiaan kuukausittain. Vertillä on sukunsa puolesta edellytykset niin esteille kuin kenttään, ja niitä aiomme yhdessä kilpailla – meille sopivalla tasolla.
Luonteeltaan Vertti on siis mahdottoman herrasmiesmäinen, fiksu ja rauhallinen. Monetkaan tilanteet eivät ruunaa hetkauta ja Vertti suhtautuu uusiinkin juttuihin ihailtavan rennosti. Vertti on juuri täydellinen hevonen silloin, kun haluaa nauttia hevostelusta ilman mitään turhaa draamaa. Herra pitää hoitamisesta ja rapsuttelusta, varsinkin jälkimmäisestä, ja huomiota ei voi koskaan saada liikaa. Pesemiset, varustamiset, kengittämiset, raspaukset ym. perushoitotoimenpiteet onnistuvat ilman sen kummempaa häslinkiä, ja Vertin protesti on yleensä hyvin hienovarainen luimistelu, tuhahtelu sekä mahdollisesti – aivan ääritapauksessa – takajalkojen polkeminen. Herra siis kyllä ilmaisee tyytymättömyytensä esimerkiksi eläinlääkärin toimiin, mutta mitään ongelmia se ei koskaan aiheuta. Lastatessa Vertti on toisinaan vähän nyrpeä ja vastahakoinen, millä se lähinnä testaa lastaajan päättäväisyyttä. Ruuna kuitenkin luovuttaa nopeasti ja hankalimmissakin tapauksissa se on helposti lahjottavissa porkkanalla tai muhkealla ruohotupsulla. Taluttaessa Vertti on reipas, mutta kunnioittaa kuuliaisesti ihmistä.
Ratsuna Vertti on perusluonteensa mukaisesti rauhallinen ja luotettava, joskin toisinaan herra osaa yllättää. Vertillä on luonnostaan melko pitkä askel, joten löysänäkin liikkuessaan se saattaa tuntua selkään reippaalta. Kouluratsastuksen osalta hankalinta onkin saada Vertti kulkemaan tiiviinä. Tehokas verryttely on ruunalle tärkeää ja isoliikkeisenä se myös vertyy ja taipuu melko hitaasti. Esteillä Vertti on parhaimmillaan ja ruuna rakastaa hyppäämistä kovasti. Vauhti lisääntyy estetunneilla huomattavasti ja martingaalin käyttö onkin suositeltavaa, sillä jarrut ovat toisinaan vähän huonossa kunnossa tai täysin kateissa. Vertti on kuitenkin siitä mukava, että innostuessaankin se vain kaahaa menemään, muttei koskaan pukita tai hypi pystyyn. Ratsastaja voi siis luottavaisin mielin keskittyä vauhdin hillitsemiseen, tarvitsematta pelätä minkäänmoista rodeoshow'ta. Toisinaan Vertti on superreipas myös sileällä, mutta silloin sillä on yleensä useampi vapaapäivä alla (tai muuten vain kevättä rinnassa). Maastossa Vertti on niin ikään reipas ja luotettava, oikeastaan todella ihanteellinen maastoilukaveri. Ruunan kanssa uskaltaa maastoilla yksinkin, jos ei pelkää mahdollisesti kiihtyvää vauhtia. Kilpailupaikoilla Vertti on luonnollisesti kotitallia valppaampi, mutta pysyy hyvin käsissä. Kilpailutilanteessa pieni sähäkkyys on yleensä vain hyvästä, joten herran kanssa pystyy keskittymään täydellisesti kilpailusuoritukseen. Taidoiltaan Vertti on juuri minulle sopiva, kankeanakin se suorittaa helppoa A:ta, yksittäisinä liikkeinä vaativaa B–A:ta ja esteillä 130 cm rata sujuu helposti. Yksittäisinä esteinä Vertin hyppykyky riittää korkeammallekin.
