Kuuralehdon Muskoni - Mortti
|
Suomenhevonen, ori |
Rekisteritunnus VH16-018-2204 |
11-vuotias
Mortti on mittatilauksena syntynyt Kuuralehdon hevostilan kasvatti. Halusin omasta kultapoikaoristani Kärmeniemen Valedrosta toisenkin varsan itselleni ja olin jo jonkin aikaa etsinyt herralle sopivaa kumppania, kun sitten menin ja ihastuin Kuuralehdon tammaan Turmeltajan Malvinaan. Sporttinen ja kaunis ruunikko Malva oli juuri sitä mitä etsin, ja ajattelin tamman esteosaamisen paikkaavan Vallen puutteita (jospa vaikka syntynyt varsa olisi entistä parempi kenttäratsu). Heti kun pääsimme sopimukseen tilausvarsasta, ryhdyin haaveilemaan kauniin ruunikosta kenttätammasta. Vaan niin sitä sitten kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2016 putkahti maailmaan kulomusta ori.
No niinpä, rautiaasta ja ruunikosta voi tosiaan saada uljaan mustan – piti ihan tarkistaa faktat, sen verran yllättävää tämä minulle oli. Itse asiassa Mortin suvusta löytyy ruunikoiden ja tummanruunikoiden lisäksi eräs kulomusta ori, komea eiii. Topias. Noloa myöntää, mutta aloin vasta ajan kanssa olla todella onnellinen Sigurin soitettua minulle iloiset ja hämmentävät varsauutiset. Olin toivonut tammaa käytännön syistä, joskin myös mahdollisen orivarsan ruunaus oli käynyt mielessä. Mustaa en osannut haaveillakaan, ja nyt suunnitelmat ovat menneet uusiksi niin ruunauksen kuin ruunikon tammankin osalta. Kun kerran varsasta tuli näin komea, niin pakkohan se on katsoa olisiko siitä orina mihinkään. En siis ruunaa Pikkumustaa ainakaan ennen kuin nähdään, olisiko herrasta näyttäväksi jalostusoriksi.
Nimekseen pikkuinen oripoika sai Kuuralehdon Muskoni (Muskoni on Myskin ainesosa, Wikipedia tiesi kertoa). Alkuun Mustiksi kutsuttu varsa sai uuden kutsumanimen, kun se vieroitettiin ja asutettiin Myrttisuon tallille Vertin kanssa. Vertistä ja mustasta tuli heti hyvät ystävykset – ja mikäs rimmaisi paremmin kuin Mortti ja Vertti. Luonteeltaan nuori Mortti on utelias ja rohkea, sekä samalla melko voimakastahtoinen. Lastaamisen ja niinkin yksinkertaisen asian kuin kavioidennoston kanssa oli alkuun ongelmia, sillä Mortti on ollut jo nuoresta asti sille päälle sattuessaan erittäin itsepäinen. Jatkoimme kuitenkin sitkeää harjoittelua ja tapakasvatusta sekä pidimme sormet ja varpaat ristissä, jotta Mortista kasvaisi ratsastuskelpoinen ja käsiteltävissä oleva oriherra. Kasvoihan siitä, omalla tavallaan. Liian helppo Mortti ei ole, vaan jo varsana ilmennyt itsepäisyys on selkeä osa mustan persoonaa. Mortti on energinen ja liikkuu mielellään, mutta joskus sen kanssa ajautuu tahtojen taistoon jos mistäkin asiasta. Orimaisuus on iän myötä korostunut, ja nykyään Mortti tarhaa yksinään. Myrttisuolla vietettyjen vuosien jälkeen sain Papupolun kunnostettua, ja muiden hevosteni tavoin (hevosmäärän samalla salakavalasti kasvettua) myös Mortti ja entinen bestis Vertti muuttivat omaan pihaan. Herrat ovat yhä kaveruksia, mutta Mortti alkoi olla tarhassa hieman liian päällekäyvä ja kiusankappale kilttiluonteista Verttiä kohtaan ja joutui siten yksinäiseen oritarhaansa.
