Quantico Dom

Tico

Rotu, skp	Hannoverinhevosori	Kasvattaja	Domenica Estate
Väri, säkä	Mustankimo (Ee/aa/Gg), 166 cm	Omistaja	Cee Blankley, VRL-01288
Ikä, syntynyt	15-vuotias, 03.01.2016	Kotitalli	Domenica Estate
Rekisterinumero	VH16-011-0099	Painotus	Kouluratsastus, Grand Prix

KRJ-I -palkittu joulukuun 2020 tilaisuudessa (6,5+42+23,5+20+15 = 107 p.)
KV-II -palkittu nuorten kouluhevosten laatuarvostelun XI tilaisuudessa 20.4.2016 (2-vuotiaat: 8+3+3+1+12 = 27 p.)

Tico on oma kasvattimme, jonka emätamma Ce's Furrinalia on ensimmäisen polven kasvatustyön tulosta. Cirion- ja Holmes-sukuinen Purri-mamma (jonka emä oli myös omistuksessani) astutettiin Hukkapuron hienolla, kimolla orilla Quantum Wolfilla ja syntynyt pikku-Tico jäi meille Domenicaan kasvamaan. Orista on tullut komea, ryhdikäs ja jatkuvasti lisää kimoutuva herrasmies. Ticoa on mukava käsitellä, sillä ori on rento ja järkevä. Käytös on mallikelpoista useimmissa tilanteissa. Kuljetus ja lastaaminen onnistuvat rutiinilla, vaikka Tico saattaakin stressaantuneena (tai tylsistyneenä) osoittaa kopissa mieltään potkimalla. Taluttaessa komea kimo on orimainen ja ketjunarun käyttöä suositellaan. Tammat kiinnostavat ihan ehdottomasti, joskin ratsastaminen samalla kentällä tai maneesissa onnistuu kyllä. Tällöin orilla tarvitsee vain olla riittävästi omaa tekemistä, mihin keskittyä.

Ratsuna Tico liikkuu reippaasti eteen ja omaa lennokkaat, näyttävät askeleet. Ori on melko herkkä suustaan ja kuuntelee painoapuja tarkasti. Kaikkein energisimpinä päivinään ori täytyy tosin pitää kiireisenä, jottei se keksisi omaa kivaa ryöstämisen tai pukittelun muodossa. Tällä hetkellä Ticolla on kuitenkin melko tarkka treeniaikataulu sekä kaksi taitavaa, vakituista ratsastajaa, joten possutteluja ei ole näkynyt pitkään aikaan. Myös ruokintaa on koetettu optimoida vuosien varrella sopivammaksi, mutta eniten on varmasti rauhoittanut ikä ja kokemus. Pienen rodeoshow’n mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa, sillä tältä kimolta löytyy sitä kuuluisaa pilkettä silmäkulmasta.

Kapasiteettia Ticolta löytyy aina Grand Prix -tasolle asti. Herran ollessa 8-vuotias saimme viimein piaffen ja passagen treenattua kilpailukuntoon, minkä jälkeen menestystä onkin tullut oikein urakalla. Erityisesti piaffen treenamisessa sekä piaffe-passage -siirtymissä oli haasteita, sillä Tico turhautuu helposti, jos siltä vaaditaan jotain mitä se ei osaa. Harjoittelu täytyi tehdä hyvin pienissä pätkissä asteittain vaikeuttaen. Useampi vuosi käytettiin toki ensin lihaksiston vahvistamiseen. Laukanvaihdot askeleessa ori oppi sen sijaan varsin helposti, ja ne ovatkin yksi sen vahvuuksista. Esteitä tällä kouluratsastukseen painottuneella komeudella ei ole juurikaan hypätty, muutamia ihan pieniä mielenvirkistykseksi, mutta maastossa sen sijaan käydään säännöllisesti. Maastossa ori on todellakin energinen, joten hevosseura ja varma ratsastaja ovat suositeltavia "varusteita". Hypätessä Tico muuttuu melko riehakkaaksi, joten sitä ei pahemmin harrasteta orin pitämiseksi ehjänä. Kavaletteja tai puomeja sisällytetään treeniin toisinaan, mutta ainakin vielä aktiivisen koulukilpailu-uran aikana jätetään Ticon hivenen holtittomat hyppäämiset minimiin.

Sukutaulu

Isälinja (2): Quantum Wolf - Quantanmo Bay
Emälinja (3): Ce's Furrinalia - Cirion Feralia - Scipia

i. Quantum Wolf hann, rtkm, 168 cm	ii. Quantanmo Bay hann, rt, 170 cm KRJ-I	iii. Questo Amore (EVM) hann, trn, 171 cm
		iie. Hermione Bay (EVM) hann, trn, 168 cm
	ie. Dorett hann, mkm, 163 cm KRJ-II	iei. Donatle Grün (EVM) hann, mkm, 170 cm
		iee. Retescha (EVM) hann, m, 162 cm
e. Ce's Furrinalia hann, trn, 163 cm KRJ-I	ei. Ferdinand Holmes hann, trn, 169 cm KRJ-I	eii. Fallen Knight hann, prt, 166 cm KRJ-II, HANN-II
		eie. Shapeshifter hann, trn, 170 cm Ch, KRJ-II
	ee. Cirion Feralia hann, mrn, 162 cm KRJ-I	eei. Floris Noir hann, m, 163 cm
		eee. Scipia hann, trn, 167 cm

Jälkeläiset

s. 14.11.2016

#1 hann-o. Quakertown Dom

e. Clarone RGE

Om. Cee, VRL-01288

Päiväkirja

01.07.2019 – Lajin huipulla

Ticon, kuten muidenkin parhaimpien kouluratsujemme kanssa, oli kierretty Kouluratsastusjaoksen Cup-kilpailuissa heti kun rahkeet siihen riittivät. Arvokilpailuissa taso on kuitenkin aina kova, joten menestystä saatiin odottaa. Ensimmäisissä arvokilpailuiden GP-tason luokissaan Tico oli vielä varsin vihreä (no, oikeasti tietysti harmaa). Kuitenkin kokemuksen kartuttua Tico paransi suorituksiaan jatkuvasti. Toisinaan sillä ratsastin minä, toisinaan Suski, mutta suunta oli sama: prosentit paranivat, ja sata-jotain sijoituksilta kivuttiin ensin kaksinumeroisiin (poikkeuksena orin debyytti, 30. sija inter II:ssa, jota juhlittiin kuohuvalla jo kesällä 2016).

Oli tuuletuksen paikka, kun jo arvokkaasti valkaistunut Tico rysäytti Mandelbacken GP-luokassa 16. sijoitukselle melko huimilla prosenteilla. 76,429 % oli hyvän aikaa orin paras tulos grand prixissä, kunnes vajaata vuotta myöhemmin saimme todeta, että kokemus, kokemus, kokemus – siinä kolme hyvää valttikorttia ikääntyneelle kouluratsulle. Syksyllä 2019 tulivat ensimmäiset viralliset KRJ-Cupin sijoitukset, kaksi kerrallaan. Lähellä oltiin käyty jo aiemmin, mutta Kaihovaarassa Suski sai Ticon todella loistamaan, ja arvostelupapereissakin komeilivat orin parhaat prosentit.

kirjoittanut omistaja Cee

11.2.2017 – Kouluvalmennus

Ticosta oli päivä päivältä hassumman näköinen. Sen talvikarva oli kuin hömötiaisella ensimmäisen pakkaspäivän aamuna – hölmön näköisesti pörhöllään ja eri sävyisten harmaiden ja valkoisten laikkujen kirjailema.
"Täytyy klipata Ticokin pian", sanoin Suskille ääneen, sillä ori oli alkanut liikkua useammin ja pidempiä aikoja kerrallaan, mikä tarkoitti talviaikaan ja hömötiaislookilla melkoista hikeä.
Valmentajan ajatukset olivat ilmeisesti samansuuntaiset.
"Ihan kuin ruma ankanpoikanen. Taitaa jäädä papurikkokuviota pitkäksi aikaa? Hieno kimo siitä kyllä vielä tulee", Suski arvioi ja lisäsi sitten kuivalla valmentaja-äänensävyllään: "Ala vaan jo verrytellä."

Tein työtä käskettyä ja ryhdyin jumppaamaan nuorta oria kevyessä ravissa. Vasempaan kierrokseen ori taipui paljon huonommin, huomasin sen varsin pian. Ei ollut vaikea yhdistää asiaa omiin heikkouksiini: vasen kierros oli haastavampi itselleni. Yritin pitää vasemmalla kädellä saman tuntuman kuin oikealla ja pidentää oikeaa kylkeäni (heikkous, jonka tiedostin), mutta Suski ei antanut armoa vaan päätti aloittaa valmentamisen.
"Ihan hyvä korjaus, mutta olet edelleen vähän rutussa oikealle. Lonkat samalle tasolle Cee, istuinluut yhtä vahvasti satulaan. Keskelle", vaalea kurttu ohjeisti, mikä ärsytti pienesti – olinhan itsekin jo hoksannut ongelman. Saatoin suorastaan kuulla päässäni, miten Suski olisi halunnut varoittaa potentiaalisen, ehkä tulevaisuudessa jopa GP-tasoisen nuoren pilaamisesta ja toispuoleistamisesta oman vartaloni epäsymmetrian seurauksena. Suski oli kuitenkin hiljaa, ja sattumalta tiesin, että rouva valmentajan (joka myös ratsasti Ticoa) omat heikkoudet ja vahvuudet menivät juuri toisinpäin. Ehkä me siis suoristimme oria toistemme jäljiltä – parasta olisi tietysti löytää suoruus itse, mutta käytännön toteutus ei ollut aina niin helppoa. Pitäisikin muistaa yrittää siivota karsinoita pidellen talikkoa eripäin kuin yleensä: se ei varmasti ainakaan auttanut toispuoleiseen kenotukseen.

"Pysytellään ihan perusasioiden äärellä tänään. Ala jumppailla sitä jatkuvasti molempiin suuntiin: vaihtele taivutusta sisään ja ulos, samoin tee usein suunnanmuutoksia. Katso varsinkin vasempaan suuntaan, ettei lapa karkaa tai Tico valu ulos. Nopeampi pohje. Jep, hyvä, myötää vähän."

Oli hassua, miten toisena päivänä saattoi treenata laukanvaihtoja askeleessa, sulkuväistöjä tai vaikkapa hioa piaffea, kun sitten taas palattiin tähän. Taivuttamista molempiin suuntiin. Tai siirtymisiä käynnin, ravin ja laukan välillä. Toki Tico oli vielä suhteellisen nuori, kääntyisi viisivuotiaaksi, mutta oli sen taso jo enemmän. Oli oikeasti aika lohduttavaa ja mukavaa puurtaa perusasioita – vieläpä valmentajan haukan katseen alla, missä omaa istuntaa viilattiin suurennuslasilla. Tico käyttäytyi tänään ihmeen hyvin. Se ei pitänyt minkäänlaista esitystä, ja pehmeni täydellisesti niskastaan ja kyljistään, kiitos sen viilatun istunnan. Taputin orin kaulalle hellät kiitokset, kun Suski antoi luvan lopettaa hyvään, rentoon ravipätkään. Ori sai ylleen villaloimen, itse nappasin maneesinlaidalta toppatakin, ja lähdimme loppukäynneille talviseen maastoon.