Sissin päiväkirja

Sissi on nukkunut pois 2014. Päiväkirja on säilytetty muistona <3
Takaisin Sissin sivuille (x)

Maanantai, 15.4.13, Maastoretki tallilla (kirjoittanut Cee)

Yäk tätä Suomen säätä, täytyy sanoa! Ilma oli inhottavan kylmä ja kostea, mutta ei sentään satanut. Jotain se on sekin! Keräännyimme kaikki kolme tallipihaan kolmen aikaan iltapäivästä, rupattelimme hetken ja lähdimme hakemaan heppoja sisään. brainchild meni Riepun kanssa edeltä ja vei orinsa hoitopaikalle. Susanna haki Riepun yhtä kahjon emän Iidan ja vei tamman toiselle hoitopaikalle. Cee tuli lepsakan Sissin kanssa viimeisenä ja raahasi tamman karsinaan harjattavaksi. Lähemmäs puolen tunnin ajan kaikki harjailivat ja puunailivat heppojaan (yäk mitä kurakinttuja!), samalla kun iloinen puheensorina pulppusi tallissa. Keskustelu alkoi suojien käytön tarpeellisuudesta maastossa ja päättyi tämän kevään trendikkäimpiin hiustyyleihin ja ryöstöhintaisiin kampaamokäynteihin... Hevoset saatiin kuitenkin valmiiksi, ja koko konkkaronkka hiippaili pihan puolelle.

Olimme päättäneet, että johtajatamman roolissa oleva Iida menisi ensin, valmentajamme Susannan ratsastamana. Sitten emänsä kaltainen hurjimuspoika Riepu brainchildin kanssa, ja perää pitäisi rauhallinen Sissi tallinomistaja Ceen kanssa. Huomasimme kuitenkin hyvin äkkiä, ettei tällainen järjestely oikein toiminut. Varsin viriilissä iässä oleva Riepu osoittautui aivan liian orimaiseksi kahden tamman väliin. Olkoon vaan oma mama, mutta Iidan takapuoli edessäpäin kiinnosti nuorta oria hieman liikaa, ja brainchildilla oli totisesti Riepussaan pitelemistä. Kaiken kukkuraksi ah niin ystävällinen Iida-rouvamme teki hyvin selväksi, ettei sen uloskasvaneen varsannulikan tarvinnut yhtään lähennellä. Takajalat ehtivat nousta ilmaan pariin otteesseen kunnon vinkaisujen saattelemana. Niinpä päädyimme vaihtamaan järjestystä - brainchild päätyi Riepun kanssa kärkeen ja Suski ja Iida turvallisen välimatkan päähän heidän peräänsä. Huvittavan tästä järjestelystä teki se, että brainchildilla ei ollut hajuakaan reitistä. Se menikin varsinaiseksi huuteluksi, mutta mitäs siitä!

Maastoilimme kokonaisuudessaan lähemmäs kahta tuntia, mutta koko matkan ajan tempo oli varsin rauhallinen. Kovin hurjia laukkapätkiä emme uskaltaneet ottaa, jotteivät hevoset ryhtyisi liikaa kilpailemaan (me kun olimme onnistuneet valitsemaan kaikista "kilteimmät" yksilöt, heh). Ceellä oli ainakin hauskaa (tai ehkä vähän noloakin), kun oma Iida tamma temppuili toisen ratsastajan alla, komea kasvatti Riepu riekkui myöskin ja mukavuudenhaluisesti oman takapuolen alla oli luotettava, kokenut Sissi. Valintakysymyksiä! Sitä paitsi, kukaan ei pudonnut ja nuori Riepukin sai tästä hyvää kokemusta ja maastovarmuutta. Kyllä Suski ja brainchildkin hymyilivät tallipihassa (kenties helpotuksesta, että retki oli ohi?). Joka tapauksessa, kiitos näistä ja maastoillaan joku kerta uusiksi!

Perjantai 5.4.13, Varsatarinoita

Huomasin, etten ole kommentoinut Sissin jälkikasvua millään tavalla - apua, mikä vääryys! Ensimmäisen tammavarsansa Sissi sai jo Dellassa vuonna 2009, suloisen Zahara Decin. "Zara" osoittautui erittäin lahjakkaaksi kilpahevoseksi, ja nuori tamma meni emänsä ohi kilpasijoituksissa jo aikoja sitten! Zara on haalinut itselleen yli 50 ERJ:n alaista sijoitusta, mistä saan kyllä kasvattajana olla ylpeä. Helmikuussa Sissi sai toisen varsansa, suloisen Ce's Nenentskiy -tamman. Nenaksi kutsuttu neitokainen on kovin kaunis ja fiksu, ja sen kanssa kaavaillaan näyttelyuraa. Nyt sitten tänä keväänä Sissi varsoi kolmannen kerran, jälleen tamman. Tyttönen sai nimekseen Ce's Shilka, ja tämä "Hikke" onkin jo matkannut uuteen kotiinsa Susirajaan. Innolla odotan ja seurailen, mitä Hikestä vielä tuleekaan.:) Sissin itsensä osalta kuulumiset ovat samaa vanhaa - aloitimme kisavalmistelut vauvaloman jälkeen ja treenaamme säännöllisesti. Pyrimme kilpailemaan suhteellisen aktiivisesti ja vielä me Sissin kanssa haalimme menestystä, se vain antaa hieman odotuttaa itseään! - Cee

Keskiviikko 19.12.12, Kuulumisia

Jaaaaahas, Sissin kuulumisia ei olekaan tullut kerrottua piiiitkiin aikoihin. Meidän yhteinen taipaleemmehan alkoi 2008 tallillani Della Écuriessa - Sissi on oma Venäjäntuontini. Nyt kuitenkin parin vuoden taukoilun jälkeen puuhailen tamman kanssa jälleen! Neitokainen oli tällä välin (2010-12) ylläpidossa serkullani Britanniassa, jossa se pääsi loistamaan estekentillä ja näyttämään taitonsa estemestarina. Tammuska kuitenkin palasi uudelle tallilleni Domenicaan tänä syksynä. Tarkoitus on kilpailla tammalla lisää ja nostaa estekorkeudet jopa 150 cm:n. Toisena tarkoitusperänäni oli saada tämä ihana tammanen aktiiviseen budjonnyijalostukseen... Tulevaisuus näyttää, kuinka käy! - Cee

3.1.2009, Estevalmennus (100 cm) Yksityistalli Papupolulla, valmentajana Erika.

(Kirjoittanut Cee)

"Alkuverryttely oli juuri sopiva Sissin luonteelle. Lisäykset ja kokoamiset, joita tehtiin joka askellajissa, saivat sen työskentelemään ja keskittymään kunnolla. Laukkaa lisätessä se innostui kyllä vähän liikaakin, ja tuntui puskevan kovasti kuolainta vasten. Ratsastajan naaman punaisuudesta päätellen Sississä oli kova piteleminen, ja verryttelyhypyt mentiin vauhdilla yli. Pikkupysty pitikin hypätä useampaan otteeseen, ennen kuin valmentaja oli tyytyväinen. Varsinainen tunnin tehtävä / aihe oli suhteutetun välin hyppääminen, ja se aloitettiin tutustumalla molempiin esteisiin, jotka olivat alkuun 80 cm:n korkuisia. Ensimmäinen este oli pystyeste, ja Sissi ylitti sen hallitusti. Sitten hypättiin okseri, ja tässä ratsastajalla oli jo vähän enemmän haastetta, sillä Sissi imi esteelle niin innoissaan, että hyppäsi ensi yrittämällä ihan turhan kaukaa. Toisella kerralla askeleet osuivat jo paremmin.

Seuraavaksi kokeiltiin molemmat peräkkäin, eli ensin pystyeste, sen jälkeen jonkin verran suoraan, melko tiukka kaarre ja heti perään okseri. Sissille tämä tuntui olevan melko helppo, sillä tamma näyttää taipuvan hyvin sekä käyttävän takajalkojaan tehokkaasti. Voisi kuvitella, että tällä hevosella saa ratsastettua todella tiukat tiet esteradalla. Esteet nostettiin metriin, ja tultiin uudelleen suhteutetulle. Sissi ei esteiden nostamisesta paljoa hätkähtänyt, tosin okseria edeltävä kurvi venyi vähän pitkäksi, ja lähestymisestä ei tullut ihan suoraa. Este tultiin vielä muutamaan otteeseen, mutta ratsastajan pikkuisista "ohjausvirheistä" - eli lähestyminen okserille ei aina tuntunut osuvan nappiin - huolimatta tamma meni aina puhtaasti yli. Helposti korjattavin asia voisi olla ratsastajan oma rentous, sillä Sissi tuntui kyllä tulevan nätisti takaisin ja kuuntelevan apuja, kunhan ratsastaja itse oli rento."