Sheena Dec   "Seena"

ERJ-III - palkittu helmikuun 2014 tilaisuudessa (4 + 50 + 4,5 + 17 + 7,5 = 83 p.)
YLA2 - palkittu maaliskuun 2014 tilaisuudessa (24 (11+13) + 33 (21+12) + 17,5 + 12 + 2 = 88,5 p.)
KERJ-III - palkittu maaliskuun 2015 tilaisuudessa (5,5 + 40 + 0 + 20 + 15 + 0 = 80,5 p.)

Seenan isä Zimbabwe RUS on 150 cm ratoja hypännyt budjonnyiori Venäjältä. Orilla on Seenan lisäksi kaksi muuta jälkeläistä. Vauhdikkaan "Simban" esteura Suomessa jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, herra ehti keräillä 10 ERJ sijoitusta.

Seenan isänisä Royal RUS oli nuoruudessaan erittäin lupaava estehevonen, mutta joutui jo varhain onnettomuuteen radalla. Oriilta murtui kaulasta nikamia, ja sen kilpailu-ura katkesi sen sileän tien. Orilla oli kuitenkin niin hieno rakenne - ja ennen kaikkea vaikuttava suku - joten se toimi pitkään jalostusorina. Nyt jo edesmennyt ori vaikutti budjonnynhevosjalostukseen Venäjältä käsin, orista tuli yksi Strain siittolan suosituimmista jalostusoreista. Jälkeläisiä Royalille kertyi reilut sata, joista huomattavan moni on menestynyt esteradoilla. Simban lisäksi Royalin neljä muutakin orijälkeläistä on päässyt aktiiviseen siitoskäyttöön, kolme kantakirjapalkittuina. Väritykseltään ori oli kauniin kultaisen rautias, korkeudeltaan 164 cm.

Royal RUS:n hienoksi kehumani suku sisältää erään budjonnyijalostuksen kantaoreista. Royal RUS periytyy Venäjällä 1940-luvulla vaikuttaneesta huippuesteoriista, Desperistä (Seenan iiiii). Ori teki todella loisteliaan ja voitokkaan uran kansainvälisenä estehevosena, ja siirtyi viiden vuoden aktiivisen kilpailu-uran jälkeen siitoshevoseksi Venäläiseen suursiittolaan. Nimeen on kilpailumenestyksen jälkeen lisätty liite RUS, sillä ulkomaalaisille tammanomistajille haluttiin painottaa orin venäläisyyttä. Ori sai lukuisia jälkeläisiä, puhtaiden budjonnynhevosten lisäksi se astui useita täysiveritammoja. Desper RUS'in jälkeläisistä 6 oria kantakirjattiin, 4 I-palkinnolla ja kaksi II-palkinnolla, ja tämän lisäksi se on jättänyt jälkeensä useita kantakirjattuja ja AB- palkittuja tammoja. Desper RUS periytti lähes poikkeuksetta kaikille jälkeläisilleen erinomaista suorituskykyä ja hyvää luonnetta. Oriin jälkeläiset ovat myös erityisen kuuluisia kauniinmallisista päistään! Koska orin jälkeläiset muistuttivat niin selkeästi isäänsä (ja sukulaisuutta haluttiin mainostaa), useille sen oripuolisille jälkeläisille on liitetty nimeen tämä samainen "RUS". Lopulta RUS-liite onkin hallinnut kokonaista orilinjaa, suoraan alenevassa polvessa Desperistä.

Seenan isä Simba jatkaakin tätä hienoa orilinjaa isänisänsä Apachio RUS:n jalanjäljissä. Tämä hieno, 167-senttinen rautias ori on kilpaillut paljonkin. Ratana ori hyppäsi 160-senttisiä esteitä, irtona yli kaksi metriä! Ratsastaessa ori oli kylläkin kuuleman mukaan todella vaikea ja kuuma, mutta sen hyppykykyä ei voi moittia! Ja kyllähän se sitten urallaan nappasikin muutaman GP -tason voiton.

Isänisänemä Aurelija oli taasen kaunis rautias, hyviä varsoja periyttänyt estetamma. Pikkuinen, 162-senttinen tamma tulee hiukan harvinaisemmasta budjonnynhevossuvusta, mutta on aikanaan loistanut omalla suorituskyvyllään. Aurelija on loistavien hyppylahjojensa lisäksi saanut kehuja erityisesti estehevoselle ihanteellisesta rakenteestaan.

Seenan isänemä Ural's Zoya oli 166 cm korkea ruunikko tamma. Zoya hyppäsi teknisesti hyvin, mutta oli radalla liian laiska eikä koskaan oikein sijoittunut. Kouluratsastuksesta tämä tamma on kuitenkin rusetteja napsinut, jopa Intermediaire I -tasolta! Sukunsa puolesta Ural's Zoya oli siis estehevonen, mutta kyvyt viittasivat vähän muuhun. Tamma oli himpun verran raskasrakenteinen ja käsiteltäessä tempperamenttinen. Liikkeet olivat kuitenkin vertaansa vailla, ja ratsuna tamma oli nöyrä ja oppivainen. Zoya on kuollut ihan hiljattain, se ehti periyttää kahdeksan tervettä jälkeläistä, joista Simba on viimeisin. Tammat muut jälkeläiset eivät ole pahemmin erottuneet, joten menestyneellä esteorilla astuttaminen olikin ehkä paras päätös - näin Simba peri kaunista liikettä emältään ja toisaalta tarvittavaa nopeutta isältään Royal RUS:lta.

Isänemänisä Innokentiy oli huikeat 171 cm korkea, hienosti hypännyt rautias ori. Ori oli tempperamenttinen käsitellä, radalla rohkea. Todella orimainen ori, joka on jättänyt jälkeensä useita jälkeläisiä. Innokentiy kilpaili kansainvälisissäkin estekilpailuissa ja ori on ollut liisauksessakin ulkomailla. Kuuleman mukaan ori oli todella vaikuttava ilmestys erityisesti kunnioittavan kokonsa puolesta. Innokentiyn menestys saikin Zoyan kasvattajan odottamaan tammalta yhtä loistavia hyppylahjoja.

Seenan isänemänemä Yelizaveta taasen oli ruunikko 163-senttinen tamma, jonka karvassa ei ollut häivääkään budjonnynhevosille tyypillistä kullanhohdetta. Syynä tähän ovat varmastikin tamman täysiveriset juuret. Tämä reipas tamma sai elämänsä aikana vain kaksi jälkeläistä, sillä "epäonnistuneita varsoja" teettänyt Yelizaveta päätyi lopulta harrasteratsuksi junioriratsastajalle. Tamman oletettiin olevan huippulahjakkuus, ja täysiverisyyden piti tuoda haluttua napakkuutta ja tehoa estesuoriutumiseen. Yelizaveta astutettiinkin ensimmäisen kerran jo 2-vuotiaana, jolloin Ural's Zoya sai alkunsa. Toinen varsa syntyi ratsutuksen jälkeen Yelizavetan ollessa 6-vuotias. Kumpikaan varsoista ei kuitenkaan pärjännyt pahemmin estekilpailuissa (eikä lopulta tamma itsekään), joten se sai vietettäväkseen harrasteratsun leppoisan elämän.

Seenan emän Atasha Wienejn tarina on hieman poikkeavampi. "Asta" on oma budjonnyituontini Venäjältä, kaltoinkohdeltu arka tamma. Kun Asta saapui tallilleni, mielessä kävi, oliko tamma kenties huumattu esittelyn ajaksi. Kaikki yksinkertaisimmatkin hoitotoimenpiteet piti tehdä hiljalleen, tamma ei ollut tottunut minkäänlaiseen käsittelyyn (tai todennäköisemmin sillä oli huonoja kokemuksia). Hitaasti, mutta varmasti edistystä kuitenkin tapahtui ja Astalla päästiin jopa ratsastamaan. Kaikki vaiva oli ehdottomasti sen arvoista, sillä vaikka Astalla ratsastaminen sisälsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hyppäsi tamma lopulta jopa 160 cm ratoja. Lahjakas Asta oli kuitenkin sen verran haastava ratsastettava, että kilpaileminen jäi hieman vähemmälle. Astalla on Seenan lisäksi toinen tammavarsa.

Seenan emänisä Yaroslav on jo edesmennyt, puoliksi täysiverinen (isälinjaltaan), mutta rekisteröity Venäjällä budjonnynhevoseksi. Ori oli väritykseltään perusruunnikko täysiveristen geeniensä ansiosta. Luonteeltaan tämä herra oli kuin sterotyyppinen täysiverinen: helposti kuumeneva ja vaikeasti käsiteltävä. Esteillä se kuitenkin osasi asiansa, ratana ylittyivät 160-senttiset esteet. Pompusta ei siis ollut kyse, mutta kilpailumenestys oli silti vaihtelevaa. Ori oli haastava ratsastaa, ja jarrut olivat usein hukassa. Ei ole epäilystäkään, mistä Asta oli luonteensa perinyt. Kovalla vauhdilla kaahaten läpi ratojen ori pudotti usein, vaikka sillä selkeitä lahjoja esteille olikin. Lähinnä se joko voitti ylivoimaisella ajalla, tai teki kilpailun ennätysvirhepisteet. Oli tietenkin niitäkin kertoja, jolloin se pudotti ratsastajansa temppuiluillaan. Jonkin verran ori ehti kuitenkin menestyä myös arvokisoissa ennen jalostuskäyttöön siirtymistään, missä se ehtikin sitten vaikuttaa kauan. Yaroslavia käytettiin paljon vanhojen budjonnynhevoslinjojen keventämiseen ja rakenteen parantamiseen venäläisissä siittoloissa. Ori jätti jälkeensä jopa vähän alle 50 jälkeläistä, suurimmaksi osaksi budjonnynhevosia, mutta se astui myös muutamia harrastekäyttöisiä puoliveritammoja.

Yaroslavin isä, Seenan emänisänisä Jagger JG^xx oli Venäjälle Englannista ostettu hieno täysiveriori. Ori oli rakenteellisesti ihanteellinen ja hyppykin kulki. Jaggeria onkin käytetty laajalti budjonnyi-, täysiveri- sekä puoliverijalostuksessa, jälkeläisiä on parisensataa. Ori on hyväksytty sekä Englannissa että Venäjällä I-palkinnolla kantakirjaan. Orin oma kilpaura jäi vain näennäiseksi - muutamia näytösluonteisia kilpailuja lukuun ottamatta orin kanssa keskityttiin ainoastaan jalostuspuoleen.

Emänisänemä Chakarone taasen tulee vanhasta venäläisestä budjonnyisuvusta. Tammalla oli kaunis rakenne ja kohtalaiset lahjat rataesteillä. Kaunis ja siro punarautias tamma on Jaggerin tavoin kilpaillut vain vähän, sillä tamma on viettänyt koko elämänsä samassa siittolassa - tietenkin varsoen. Chakarone sai elämänsä aikana yksitoista varsin monipuolista varsaa. Pitkälti isäorivalinnasta riippuen varsat ovat päätyneet niin siitos-, kilpailu- kuin harrastekäyttöönkin.

Seenan emäemä Anzhelika oli kaunis, rautias budjonnyi. Se varsoi vain kaksi kertaa elämänsä aikana, sillä se teki ensin erittäin pitkän ja menestyksekkään kilpailu-uran. Anzhelikan ongelmana oli, että se oli jo 13-vuotias ensimmäistä kertaa varsoessaan, 16-vuotias seuraavan kohdalla ja useampi ei sitten enää onnistunutkaan. Jo ensimmäisen varsan kohdalla oli paljon ongelmia ja Anzhelika loikin varsoja kolme kappaletta elämänsä aikana ja jäi useita kertoja kokonaan tyhjäksi. Astan lisäksi Anzhelikalla on orivarsa, joka vaikuttaa samassa siittolassa, jossa Asta on kasvatettu. Anzhelika kilpaili esteillä kansainvälisillä radoilla asti ja se menestyi erittäin hyvin. Tamma oli koko kilpailu-uransa ajan täysin terve ja ehkä myös siitä syystä varsottaminen myöhästyi.

Anzhelikan isä, Seenan emänemänisä Dmitri Duonn oli komea, sporttinen budjonnyi. Doni oli estepainotteinen kilparatsu, jota käytettiin kilpailujen ohella silloin tällöin jalostukseen. Kantakirjaan ori ei koskaan päässyt, mutta se sai astutusluvan kilpailunäyttöjensä perusteella. Doni hyppäsi parhaimpana aikanaan 150 cm ratoja Euroopan Grand Prix -luokissa. Paljon reissanut ori olikin todellinen suoritushevonen, jota käytettiin kykyihinsä nähden harmillisen vähän jalostuksessa.

Seenan emänemänemä Inga oli pienikokoinen, kaunis tummanruunikko. Inga oli taitavan junioriratsastajan hevonen, ja yhdessä ratsukko keräsikin jonkin verran menestystä Venäjällä. Tamma oli esteradoilla nopea ja ketterä, joskaan se ei hypännyt kovinkaan korkeita ratoja. Tamma kilpaili parhaalla kaudellaan 120 cm -tasolla. Kun Ingan ratsastaja siirtyi tasokkaampiin hevosiin, jäi tamma kuitenkin tämän omistukseen. Ingalla teetettiinkin viisi menestyksekästä varsaa.

Seenalla on yhteensä 143 sijoitusta, joista 27 voittoja.
Koulutustaso: Ko: Vaativa B, Re: 140 cm, Me: 120 cm, Ke: CCI/CIC*** / CIC3

ESTERATSASTUS: 78 sijoitusta, joista 15 voittoja. ERJ: 61 sijoitusta.

KENTTÄRATSASTUS: 37 sijoitusta, joista 8 voittoja.

MAASTOESTERATSASTUS: 31 sijoitusta, joista 8 voittoja.

Maanantai 24.9.12, Vauva!

Seenasta tuli tänään ekaa kertaa mamma! Tamma selviytyi synnytyksestä omin voimin, tuloksena aivan älyttömän herttainen pikkuneiti. Herkkä ja vaalea tammavaavi sai heti kutsumanimekseen Nuppu. Varsa jää meille Domenicaan kasvamaan, niin ihastuneita kaikki Nuppuun olivat. Vein Seenan jo illalla tarhaan varsulinsa kanssa, ja Nuppu liikkui oikein kauniisti - joskin varsamaisen hontelosti ja kömpelösti. Seena käyttäytyi oiken rauhallisesti ja fiksusti, ja antoi minun koskettaa varsaansa. Nuppua tämä tietenkin jännitti... Kaikki vaikuttaa siis olevan ok: Nuppu löysi nisät pienen etsimisen jälkeen, liikkuminen onnistuu räpeltäen ja eläinlääkäri antoi molemmille puhtaat paperit. Nuppu on kertakaikkiaan niin suloinen, että taidan haljeta ilosta ja onnesta! Innolla odotammekin, että minkälainen hevonen neitokaisesta oikein kasvaakaan!

- Kirjoittanut omistaja Cee

Lauantai 29.9.12, Kouluvalmennus (Helppo C) Joenmutkan tilalla

Oma tarina: Saavuimme Seenan kanssa hyvissä ajoin Joenmutkaan valmennukseen. Traikkumatka sujui hyvin, sillä tamma on tottunut matkustaja. Matkalla mietin ja ihmettelin itsekseni, että tämä on todellakin meidän ensimmäinen yhteinen valmennuksemme oman tallin ulkopuolella. On kyllä korkea aikakin! Seena on estehevonen, mutta myös osaamista sileällä olisi hyvä harjoitella ja kehittää. Niinpä tulimme tänne - kouluvalmennukseen. Valmennuksemme taso oli Helppo C, juuri sopiva, jottei liikaa hirvittäisi.

Verryttelimme aluksi hieman, ja jakauduimme sitten kahdelle pääty-ympyrälle. Seena tuntui hieman tahmealta ja tehottomalta, uusi paikkakaan ei piristänyt tarpeeksi. Koetin ratsastaa tammaa parhaani mukaan eteen ja ohjan ja pohkeen väliin, samalla omaan istuntaani keskittyen. Olen aikamoinen konkariratsastaja jo, mutta tiettyjä virheitä tulee toistettua. Olkapäät eivät meinaa millään pysyä takana! Siitä sainkin kuulla useampaan otteeseen, kuin myös kommenttia Seenan takajalkojen vaisusta työskentelystä. Ympyrällä taivutimme vuorotellen sisään ja ulospäin. Harjoitus oli meille oikeastaan aika erinomainen, vaikka Seenalle ei olekaan oikean muodon kanssa ongelmia, ja tamma on suustaan oikein kevyt ja miellyttävä. Harjoitusta tehtäessä tamma venyi ja taipui kuitenkin hyvin, ja vertyminen näkyi myös vauhdin paranemisena! Enää minun ei tarvinnut hoputtaa tammaa jatkuvasti eteenpäin, vaan Seena liikkui reippaasti ihan omasta tahdostaan.

Seuraavaksi siirryimme tekemään harjoituksia kolmikaarisella. Käynti- ja raviosuudet sujuivat ihan hyvin, tosin Seena pääsi ihan hiukan lössähtämään taas - ilmeisesti neiti joutui hiukan liikaa töihin, ja myös ratsastajan kunto oli jo koetuksella. Vauhti ja into kuitenkin kasvoi, kun aloitimme saman laukassa. Uusi ongelma olikin sujuvat siirtymiset, sillä tammalta oli toisinaan jarrut hukassa. Saatiinpahan kuitenkin tekemisen meininkiä, ja muutama ihan hyvä suoritus. Seenalle ja minulle jäi valmennuksesta oikein hikinen ja positiivinen fiilis, kiitoksia!

Valmentaja Katerinan kommentti: "Hyvä suoritus! Sinun täytyy keskittyä pääosin omaan istuntaasi. Lonkat ja reidet puristavat huomaamatta hevosta sen verran, että sen ei tee mieli liikkua. Ja niin, olkapäät taakse. Kun sait ympyrällä itsesi rentoutumaan ja tamman venymään alkoi vauhtikin kasvaa ja Seenasta näki, että se liikkui ilmavammin ja vapaammin. Laukassa vauhtia oli jo hieman liikaakin, mutta Seena totteli sinua hienosti. Keskity myös motivoimaan – ei vain käskemään – tammaa, koska helposti haaveilemaan jäävänä runotyttönä se sitä tarvitsee."

- Cee

Maanantai 24.12.12, Jouluaaton tunnelmia

Nyt on vuosi jo niin pitkällä, että joulu on täällä! Vietin koko eilisen tallia koristellen - ripustin karsinoiden seinille havunoksia sekä leipomiani pipareita. Käytin paljon aikaa ja älyä siihen, että koristeet olisivat hevosten ulottumattomissa. Kuitenkin aamulla kun saavuin talliin ruokkimaan hevosia, oli osa koristeista silti tuhottu. Koko muu talli näytti samalta kuin eilen, paitsi - yllätys, yllätys! - Seenan karsinan edusta. Miten hemmetissä tamma on saanut possutettua ja puputettua hienot koristeeni kaltereiden lomasta?! Joku joulutonttu on aivan varmasti päästänyt tamman yöllä käytävän puolelle syöpöttelemään - muuten en kertakaikkiaan keksi, miten mamman kieli on koristeisiin ylttänyt. Paholaismamma itse hörhötteli minulle karsinastaan, lisää ruokaa hamuten tietenkin. Hörinä ei ottanut laantuakseen, joten minähän sorruin ja nakkasin mammuskalle varsin ison kasan heiniä. Pöhkö. Ja mamin oma suloinen possumussu!

- Kirjoittanut omistaja Cee

Keskiviikko 13.3.13, Estevalmennus

Kevät oli vihdoin saapunut. Sen huomasi erityisen hyvin leskenlehdistä kellertävien ojenuomien lisäksi kentällä verryttelevän tamman mutaisista jaloista ja kuraa tihkuvasta vatsasta. Cee oli pyynnöstäni ottanut omatoimisesti alkuraveja jo hyvän tovin ja taivutteli Seenaa parhaillaan suurehkolla ympyrällä.
Pujahdin notkeasti kuin näkkileipä kentän lankkuaidan välistä, valittelin kuuluvasti kipeitä lihaksiani ja tervehdin ratsukkoa. Luojan kiitos sain kerrankin olla valmentajan, en valmennettavan roolissa. Matka Ruotsista Suomeen asti Ceen tallille oli taittunut turistiluokan paikalla tupaten täyteen ahdetussa lentokoneessa, joten en ratsastaisi varmasti seuraavan kerran kuin vasta takaisin Ruotsissa.

Kokosin kolmen esteen jumppiksen, korkeudeltaan 80 cm. Tiesin jo etukäteen, että laiskanpulskeasta Seenasta kuoriutuisi esteillä taas varsinainen ohjus, joten kehotin Ceetä kiinnittämään huomiota siihen, mihin se innostumisen ydinvoimalan lailla tuottama energia käytetään hyödyllisesti päättömän juoksemisen sijaan. Heitin pitkälle sivulle myös ravipuomit, jolla aloitimme. Tamma liikkui reippaasti, mutta laahusti jalkojensa kanssa ja sotkeutui puomeihin pitkien kinttujensa kanssa alituiseen.

"Nyt pitää saada voimaa jalkatyöskentelyyn", huusin kentän toiselta puolelta ja Cee nyökkäsi. "Noin, näyttää jo paljon paremmalta". Seena alkoi tajuamaan mistä on kyse, sillä puomien ylittäminen tuntui saavan molemmissa suunnissa vauhtia: varsinkin kun puomien väliä pidennettiin. Puomiverryttely meni kaiken kaikkiaan mukavasti ja hymyilin itsekseni. Ratsukko näytti hyvältä.

Annoin Ceelle luvan lähestyä jumppista laukassa. Seenan koko kehonkieli muuttui hetkessä pyöriväksi pallosalamaksi, tai siltä sen puolelta toiselle poukkoileminen, laukkojen vaihto suoralla ja liian lähelle osunut lähestyminen antoi olettaa. Kaksi viimeistä estettä tippuivat kolahtaen. "Ota kierros laukkaa, kokoa pitkillä sivuilla", ohjeistin. "Tee sama toiseen suuntaan ja tule uudestaan sarjalle". Seenan laukka rauhoittui kierroksien aikana merkittävästi ja uusi lähestyminen osui jo paremmin kohdilleen. Cee taputti pärskivää tammaa kaulalle.

Hyppyjen jälkeen ratsukko oli nuutunut ja kurainen. Korjasin jumppiksen ja rakensin tilalle vielä yhden pystyn, jota laskin n. 50 cm korkeudelle. Pyysin Ceetä nostamaan jalustimet kaulalle ja ottamaan hillityn ja nätin ravin. Kun meno näytti tasaiselta ja hallitulta, pyysin Ceetä kääntämään Seenan esteelle. Kikatuksen saattelemana pieni pysty ylitettiin kunnialla, ja mikä tärkeintä, vauhtikin pysyi samana. "Vautsi, kyllä se kato siitä lähtee", naurahdin ja annoin Ceelle luvan ottaa loppuravit.

- Valmentajana brainchild

Maanantai 15.4.13, Uusi hoitaja!

Ollaan tosiaan Seenan kanssa muutettu ihanalle Kuohun tallille, maaseudun rauhaan. Ajattelin, että se olisi tammalle sekä minulle ihanaa vaihtelua kisatallin hulinaan. Hyvin me ollaankin viihdytty, siitä tarinaa hiukan myöhemmin! Mahtavaa on myös se, että Seena on saanut ihka oman hoitajan! Tallin naapurintyttö Janika pyysi saada hoidella Seenaa silloin tällöin, ja tietenkin suostuin! Tässä heidän ensimmäisiä yhteisiä touhuilujaan:

"Mä olin tänään tallilla hoitamassa Seenaa ja ratsastamassa Lotalla. Seenan karsina oli siivottu aamulla ja neiti oli ollu koko päivän tarhassa, joten karsina oli siisti. Putsasin kyllä ruokakipon (ole hyvä Cee, nyt sun ei tarvi sitä kakkakippoa putsata;). Sitten hain Seenan tarhasta ja putsasin pesarissa. Huuhtelin possun jalat ja harjasin monella harjalla piiitkäään mun kultsia. Ceen kanssa oltiin sovittu, että saan käydä taluttamassa Seenaa maastossa, joten otinkin sitten pari porkkanaa mukaan ja talutin tammuskan pihalle.

Elina juoksutti mun toiseen käteen Emman, ja niinpä mä lähin kahen hepan kanssa talutusretkelle. Oli se onneks aika helppoa, vaikka vähän pelkäsin että mitähän noi kaks keksii. Emma oli kiltisti ja pysy hienosti Seenan tahdissa. Seena sai siis kävelylenkin ja Emma enemmänkin juoksulenkin :DD Lenkin jälkeen harjasin myös Emman ja vein molemmat tammat takasi tarhaan. Sitten huilin ja söin eväät koska ihan kauhee nälkä ja tulihan siinä aika pitkä lenkki käveltyä heposten kaa." - Janika.

Cee: Oi kiitos paljon, erityisesti ruokakupin putsaamisesta - se on inhottavaa hommaa ja valitettavan arkipäiväistä. Kiva, että tutustuitte maastolenkillä.:) Tulen itse treenailemaan Seenalla aika paljon nyt kevään mittaan, sillä kesällä olisi tarkoitus kilpailla 130-140 cm luokissa säännöllisesti. Saat kuitenkin ratsastaakin Seenaa jos haluat, sillä ihan joka päivä en ehdi tammaa liikuttamaan (kunhan yksi vapaa jää kuitenkin joka viikolle). Voisit ratsastella ensin kevyesti ja totuttautua tammaan, ja jos yhteistyö lähtee rullailemaan, saat kokeilla myös hypätä! Se onkin sitten menoa se, mutta ainakaan hyppylahjoista ei ole puutetta - jos nimittäin tahdot kokeilla oikein "hienoa, osaavaa esteheppaa".:D

Perjantai 19.4.13, Hoitotarina

Sataa sataa ropisee, pili pili pom. Seenan selkä on kurassa, pili pili pom pom pom.. Tulin tänään koulun jälkeen tallille Jonnan kanssa. Vähän kyllä ärsyttävää, koska mun piti sitte kokoajan vahtia sitä. Ja huomennakin Jonna tulee tallille koska se menee tunnille Emmalla. Plääh. Haettiin Jonnan kanssa Seena ja Ruu tarhasta ja harjattiin ne. Niille ei oltu aamulla laitettu sadeloimia päälle, koska oli kuulemma näyttäny tosi aurinkoiselta aamulla. Siks ne oli sitte aivan kurassa. Seenaa harjasin ja pesin ja jynssäsin valehtelematta varmaan tunnin. Jonna luovutti Ruun kanssa aikasemmin ja meni lukemaan lehtiä satulahuoneeseen. Harjasin siis Ruunkin loppuun Seenan jälkeen.

- Kirjoittanut Janika

Cee: Kiitoksia paaaaljon puunailusta! Tulin iltasella itse ratsastamaan Seenan, treenattiin pitkästä aikaa oikein kunnolla koulupainotteisesti. Oli ihana tulla puhtaan tamman luo, ihan mahtavaa kiitos!

Perjantai 16.8.13, Suskin estevalmennus

Olen vihdoinkin kunnostautunut valmentautumisen suhteen - tuntuu nimittäin, että jumitan kehityksessä paikallaan. Itsekseni ratsastaessa olen laiskistunut. Nyt onkin aika tehokkaalle valmennusputkelle, siinä minua auttaa tietenkin Suski. Ja voin kertoa, että olen aivan puhki. Tänään Suski laittoi minut ja Seenan treenaamaan radan ratsastusta. Lämmittelimme muutamalla jumppasarjalla, ja Suski nosti estekorkeutta tasaiseen tahtiin. Seena oli alkuun tavallinen tahmainen itsensä, mutta muutama verryttelyhyppy pisti tammaan vauhtia. Olin hiestämärkä jo siinä vaiheessa, kun Suski aloitti radan kasaamisen. Harjoittelimme optimaalista teiden ratsastusta - ensin rauhallisesti ja huolellisesti perusrataa ajatellen, sitten nopeasti ja oikoen uusintaa ajatellen. Minulla oli hiukan ongelmia hallita Seenan vauhtia, mutta kaiken kaikkiaan suorituksemme parani koko ajan. Suski käski myös kiinnittää parempaa huomiota lähestymisiin, minä kun kuulemma luotan liikaa Seenan omaan taitoon ja silmään (no tietenkin!). Erityisesti leikkimämme "uusintarata" oli haastellinen - Seena meni toki kovaa, mutta ohjaus siinä sitten kärsi. No mutta, tästä on suunta vain ylöspäin! Superhikinen ratsastaja kiittää ja kuittaa.

- Kirjoittanut Cee

Perjantai 23.8.13, Suskin estevalmennus

Jaahas, Suskin estevalmennus part two. Oli meinaan ihan yhtä kamalaa rääkkiä kuin edellinenkin! Kattavan (ja piiskaavan) alkuverryttelyn jälkeen Suski laittoi minut hyppäämään sarjaestettä. Jouduin laskemaan lähestymisaskeleita sekä esteiden väliin jääviä askeleita ääneen. Huh, olipas aika haastavaa! Tunnnen kyllä Seenan laukan, eikä laskemisessa siis sinänsä ollut ongelmaa... Mutta. Olen ehkä jotenkin yksinkertainen ihminen, mutta tunnustan, että tuokin tehtävä sai keskittymiseni valumaan ties mihin. Laskin askeleita niin tunnollisesti (ja ilmeisesti jotenkin vajaamielisen ihmisen elkein), että en tahtonut päästä sitten hyppyyn mukaan. Lopulta Suski luovutti ja totesi vain, että Seena on tuhatkertaa lahjakkaampi hyppääjä kuin minä. No, joo-o, tuliko yllätyksenä? Eivaan, en minä Suskille ole vihainen - hyvä vain, kun pistää tämän tempperamenttisen omistajattaren treenaamaan mukavuusalueensa ulkopuolella. Hypyt sujuivat muuten oikein hyvin, ja kyllä harjoitus auttoi minuakin jollain tasolla hahmottamaan Seenan askeleita paremmin. Tyttönen oli muutenkin jotenkin harvinaisen hyvin hallinnassani, joten teknisesti hypyt olivat varsinkin lopputunnista oikein hyviä. Tehtiin muuten uusi ennätyskin - hypättiin Seenan kanssa yksi 155 cm korkea pystyeste, wow! Olipahan mahtava fiilis, ja tamma kulki tänään kuin unelma. Tai siis, kulki silloin kun kuskikin oli henkisesti mukana - eikä esimerkiksi laskeskellut muutamaa askelta vähän jälkijunassa.

- Kirjoittanut Cee

Maanantai 29.9.13, Sänkipeltoratsastusta

Hip hei, tänään olikin superkiva päivä! Ensinnäkin harjasin ja puunasin mutaisen Seenan oikein huolellisesti. Hommaan vierähti reipas tunti, mutta väitän, että me molemmat nautimme hommasta. Seena nyt rakastaa kaikkia rapsutuksia, ja minä sain mekaanisesta harjaamisesta kaipaamaani aivotonta hommaa kiireisen arjen keskelle. Kun puunaukset oli suoritettu, varustin Seenan ja lähdimme maastoon kävelemään. Reippaan alkukäynnin jälkeen suuntasin menomme naapurin sänkipellolle, jolla on onneksi lupa ratsastaa. Ulkona ei edes satanut (wow!) ja vielä näki eteensä, joten ratsastuslenkistä täytyisi ottaa kaikki ilo irti. Niinpä nostinkin laukan ja kannustin Seenaan painelemaan täysiä. Siis aivan mahtava fiilis!! Jokaikisen väsyneen työläisen täytyisi päästä kokemaan reipas sänkkärilaukka, niin mahtavaa terapiaa se on! Toki me yritimme Seenan kanssa nypläillä jotain järkevääkin, laukkaspurttien jälkeen jäimme pienemmälle alueelle harjoittelemaan muutamia kouluratsastusliikkeitä. Loppuun otimme vielä hiukan laukkaa, mutta säädyllisemmällä nopeudella. Ratsastuksen jälkeen puunailinkin sitten Seenaa jälleen, koko masu ja jalat olivat aivan kuraiset. Mutta olipahan ihana piristysruiske ankean syksyn keskelle. Lisää näitä! xoxo

- Kirjoittanut Cee

Lauantai 9.11.13, "Kenttätreeniä"

En vienyt Seenaa ollenkaan tänään tarhaan, vaan päätin ratsastaa kunnolla jo aamupäivästä. Harjasin tammamammani hyvin, varustin ja laitoin uudet pinkit jännesuojat joka jalkaan. Päätin, että tänään kokeillaan rankahkoa "kenttätreeniä" (eli paljon kaikkea pientä)! Aloitimme maneesissa ensin kouluratsastuksella. Seena oli kuitenkin tavanomaisen nihkeä, joten vaihdoin alkuverryttelyn hyvin äkkiä muutamaan esteeseen. Hyppäsimme parit pienet esteet, jotka maneesista löytyivät valmiiksi rakennettuina. Johan tuli tammaan kaivattua energiaa! Lyhyen estetuokion jälkeen siirryimme jälleen koulunypläyksen pariin. Teimme ensin raviväistöjä, joihin Seenalla riitti mukavasti puhtia. Avotaivutuksiin siirryttäessä tamma alkoi kuitenkin taas lössähtää. Kiinnostus oli lopahtanut, ja jouduin itse tekemään varsin kovasti töitä. Tosin kyllä ne taivutukset sieltä sitten irtosivat - hiukan nihkeästi tosin. Kun molemmilla oli jo hiki, päätin, että kaikkia säiden jumalia uhmaten menemme vielä maastoon hetkeksi laukkailemaan. Hyppäsin selästä sen verran alas, että sain maneesin oven avattua ja suljettua, sitten heti takaisin. Suuntasimme hiekkatielle, jossa olisi varmasti sopivan kuratonta laukkailla. Onneksi ei ole vielä tullut ensilumia! Laukka irtosikin oikein mukavasti, Seenakin nautti. Ulkoilma toi selkeästi molemmille lisää puhtia. Ja jottei sillisalaattitreenimme olisi liian yksipuolinen, suuntasimme vielä maastoesteradalle. Hyppäsimme radan muutamat ensimmäiset esteet, ja hypyt olivat ihanan energisiä ja onnistuneita. Teki mieli jäädä pidemmäksikin aikaa maastoilemaan, mutta vilustumisen pelossa suuntasimme reippaassa käynnissä tallia kohden. Olipahan epätavallisen monipuolinen ratsastuspäivä, mutta joskus näinkin!

- Kirjoittanut Cee

Tiistai, 5.2.14, Rapsuttelua, rentoilua ja pohdintaa

Tänään oli taas sellainen päivä, jonka uhrasin lähestulkoon kokonaan Seenan paijaamiseen. Mammanmussu mikä mammanmussu! Harjasinkin mamman hyvin, ja puruja ja heinänkorsia lukuun ottamatta näkyvää likaa oli yllättävän vähän. Pitkän rapsutteluhetken päätteeksi menimme maneesiin ratsastelemaan kevyesti. Huomenna meillä olisi Suskin koulutreeni kenttäkisoja silmällä pitäen, joten nyt en jaksanut ottaa liian rankasti. Hetken ratsastelun jälkeen sain päähänpiston ja hyppäsin hetkeksi selästä alas. Otin Seenalta satulan pois ja laitoin sen katsomon laidaille kiikkumaan. Johan tuli sitä kaivattua puskameininkiä ratsasteluun! Humputtelimme kevyesti ja koettelin omaa tasapainoani. Seena oli mukavan pyöreä, pehmeä ja lämmin. Päätimme ratsastuksen reippaaseen laukkaan, ja pitkien loppukäyntien aikana ryhdyin miettimään tulevaa. Olen ajatellut vieväni Seenan laatuarvosteluihin, sillä etenkin kilpailumenestys ja jälkeläiset ovat osoittaneet, että tunnustukselle voisi olla aihetta. Suvultaan Seena ei ole kummoinen, mutta eikö juuri se ole hienoa, että näinkin vaatimattomista lähtökohdista voi ponnistaa korkealle? Pohdintani vei minut ajattelemaan taas varsoja - Seenasta on jälleen tullut useita kyselyitä tilausvarsoja koskien. Tammuska onkin kieltämättä ihana ja pätevä, niin kyvyiltään kuin luonteeltaankin. Toistaiseksi en ole oikein varma, haluanko mammallani teettää lisää varsoja, vaikka toisaalta ei neljä vielä kovin paljoa ole (varsinkaan, kun Seena on vielä pirteä ja terve. Tiinehtyminen on sitten asia erikseen). Ihan täysin poissuljettu mahdollisuus viides - tai kuudeskaan - varsa ei ole. Tulevaisuus näyttää!

- Kirjoittanut Cee

31.01.2014, Tammikuun ERJ-Cup, Tarinaluokka 120 cm 5/7

Tehtävänanto: Vaikka uusi vuosi meni jo, niin tammikuun cupin tarina-aiheena on vuodenvaihde. Kerro, miten sinä ja ratsusi vietitte uutta vuotta. Olitteko yhdessä vai erikseen, mitä tapahtui, pelottivatko raketit? Voit kertoa joko sinun tai ratsusi näkökulmasta tai yhdistää molemmat. Muistathan osallistuessasi, että tarina on ratsukkokohtainen, joten jokaisen ratsun kohdalla tulee kirjoittaa oma tarinansa! Muista myös osallistuessasi ilmoittaa haluamasi taso.

Suorituksemme: Lähes jokaisena uutena vuotena olen hoitanut iltatallin kuntoon iltakuuteen mennessä ja painellut sitten tuttavaporukan kanssa viettämään kosteahkoa uutta vuotta. Joskus olemme ajautuneet yökerhoon (todella tylsä vaihtoehto - tungos on tukahduttavaa, ja usein vuosikin vaihtuu huomaamatta vessajonossa), kun taas joskus olemme saunoneet ja pelailleet jonkun kotona. Tänä vuonna olen jostakin syystä kadottanut kaverini – tai siis, mitään suunnitelmia ei ole tehty etukäteen, eikä minulla siis ollut paikkaa minne mennä. Tyttäreni Viivikin matkusti pitkästä aikaa Italiaan isänsä – ex-mieheni - luo juhlimaan, joten olin yksin koirani ja lukuisten hevosteni kanssa.

Hetken aikaa ajattelin vain katsoa televisiota ja nauttia pullollisen viiniä (sekä toimia henkisenä tukena rakettikammoiselle Audrey-koiralleni), mutta sainkin paljon paremman idean. Joulumaastot on niin nähty, minähän lähden ratsain katselemaan raketteja! Mikäs sen parempi tapa vaihtaa vuosi, kuin metsän keskellä hevosen selässä. Innoissani ryhdyin pukemaan ratsastuskamppeita päälleni, sekä pohtimaan minkä hevosen kanssa minä uskaltaisin suunnitelmani toteuttaa. Yhtäkään uljaista ratsuistani ei ole toistaiseksi käytetty poliisihevoskoulussa tai muuten varmistettu luotettavuutta rakettien paukkuessa, joten päätin ratsuni poissulkumenetelmällä. Nuoriin kasvatteihini en luottaisi ikipäivänä, ja muutama vanhempikin sai tavanomaisten hepuleidensa ansiosta auttamatta hylsyn. Siispä ratsuni olisi joku vanhoista ja luotettavista – no tietenkin Seena! Seena on aina ollut jollakin tasolla lellikkini, ja hieman laiskahko tamma ainakin pitäisi olla hyvin hallittavissa (fingers crossed).

Hymyillen lähdin talsimaan talliin – olihan se suorastaan ilmiselvää, että uusi vuosi vaihtuisi juuri Seenan kanssa. Tyhmä minä, kun en heti tajunnut! Tunkeuduin heiniä mussuttavan tamman karsinaan ja ryhdyin harjaamaan pörröistä budjonnyitä. Kello oli jo yli yksitoista, ja ulkona oli valitettavan pimeää. Haalin käsiini kaikki mahdolliset heijastimet, ja ripottelin niitä tamman ylle kuin joulukoristeita konsanaan. Harkitsin hetken aikaa vahvempien kuolaimien vaihtamista suitsiin, mutta totesin sen vain pahan onnen manaamiseksi ja päätin mennä tutuilla nivelillä. Sen sijaan laitoin tammalle ekstrana martingaalin, jospa se auttaisi mahdollisten pukkilaukkakohtausten hallitsemista. Sitten olimmekin valmiita lähtöön, ja kieltämättä vatsassani kutkutteli tavallista enemmän.

Valitsimme tutun reitin ja suuntasimme kulkumme kylän ”keskustaa” kohti. Metsässä kukaan tuskin mitään raketteja ampuisikaan. Seenan korvat olivat tarkkaavaisesti pystyssä, kun sieltä täältä kuului vaimeaa pauketta. Päätin, että pysyttelisimme varmuuden vuoksi pelkästään käynnissä. Kellon lähestyessä kahtatoista pauke koveni, ja etsin polulta aukeamman kohdan, josta näkisimme taivaalle. Raketteja alkoi pamahdella tiuhempaan tahtiin – yksikään ei kuitenkaan onneksi tullut kovinkaan läheltä – ja Seenan huikea reaktio oli pysähdys. Tamma stoppasi epävarmana, ja minä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Kirkkaalla taivaalla näkyi sekä hienoja että täysin laimeita raketteja, ja olin erittäin, erittäin onnellinen valinnastani uuden vuoden vietoksi. En voisi aloittaa uutta vuotta yhtään paremmassa tai luotettavammassa seurassa. Hetken fiilistelyn jälkeen ohjasin Seenan kotia kohti, ja jälleen uusi yhteinen vuosi voisi alkaa.

Kirjoittanut omistaja Cee