Shtraf Artjom   "Rafu"

Saavutukset:
KRJ-I -palkittu kesäkuun 2018 tilaisuudessa (7+41+18+20+15 = 101 p.)

i. Artjom II oli paljolti Rafun näköinen, rautias budjonnyori. Ori oli kuitenkin jonkin verran raamikkaampi ja rotevampi rakenteeltaan – kaikin puolin Rafua selkeämmin koulutyyppinen. Ori kilpaili kansallisissa kilpailuissa menestyksekkäästi, ja oli samalla jalostuskäytössä. Sen ura oli jo hyvin nuoresta selvillä, sillä Artjom II voitti 3- ja 4-vuotiaana rotunsa ikäluokkakilpailut kouluarvostelun puolella. Jälkeläisiä Artjom on jättänyt yli 20, joista kaikki ovat syntyneet Venäjällä.

ii. Arcanum oli jälkeläistensä tavoin venäläinen siitosori. Punarautias Arcanum oli Rostovin siittolan menestyneimmän orin Artjomin poika. Artjom periytti peräti kolme kantakirjattua orijälkeläistä ja useita menestyneitä tammoja. Arcanum jäi siittolaan jatkamaan isänsä perintöä, ja ori oli suurimmaksi osaksi jalostuskäytössä. Se oli tyypiltään selkeästi koulu- ja valjakkohevonen, vaikka varsinainen kilpaura jäikin lyhyeksi.

ie. Mayskaya oli siro ja kaunisrakenteinen, kullanhohtoinen vaaleanruunikko. Tamma oli herkkäluonteinen ja kuuma, mutta se liikkui äärimmäisen kauniisti. Valtionsiittolan kasvatti periytyi 1930-luvun alkuperäisistä budjonnyistä ja sen perimässä oli lisäksi jonkin verran täysiveristä ja orlovinravuria. Tamma teki kahdeksan vuoden kilpauran ulkomailla leasing-sopimuksella, mutta palasi sitten siitostammaksi. Mayska varsoi nuorena kerran ja kilpauran jälkeen vielä kolmesti. Artjom II oli sen toinen ja menestyksekkäin varsa.

e. Shia oli pienikokoinen ja siro tummanrautias. Tamma oli yksityisomistuksessa ja kilpaili omistajansa kanssa tavoitteellisesti koulua. Shia sijoittui parhaimmillaan Intermediate -tasoilla, vaikka debytoi myös Grand Prixissä. Tamma oli ratsuna hyvin paljon Rafun tyylinen: lempeä ja herkkä. Kiltti luonne ja rauhallisuus koituivat Shian kohtaloksi korkeimmalla tasolla, sillä sen liikkeistä puuttui se viimeinen kipinä, jolla se olisi erottunut muista. Myös Rafulla on jonkin verran samaa ongelmaa ja orin näyttävyys on pitkälti ratsastajasta kiinni. Shialla on Rafun lisäksi yksi tumma tammavarsa, joka on myös menestynyt kilpakentillä. Tammaa yritettiin varsottaa enemmänkin, mutta vanhoilla päivillään se ei enää tiinehtynyt.

ei. Salek oli komea kouluori, jonka kauempaa perimästä löytyy englantilaista täysiveristä ja arabia. Tummanrautias, 168 cm ori oli rakenteeltaan täysiverityylinen ja melko pitkäjalkainen. Kouluratsuna se oli kuuma ja näyttävä. Ori kilpaili Venäjällä menestyksekkäästi, mutta erilaiset pienet loukkaantumiset varjostivat sen uraa. Tapaturma-altis ori oli hätäinen ja levoton käsitellä, mutta luonteeltaan rohkea ja utelias. Yhdeksänvuotiaana orin omistaja kyllästyi hoitamaan ruhjeita ja myi raamikkaan orinsa siittolalle, eikä se enää kilpaillut sen jälkeen. Orin suvussa oli tuontihevosia Euroopasta ja siitä tulikin suosittu siitosori ja sukujen monipuolistaja.

ee. Nadym oli hyvin tavallisen näköinen, keskikokoinen budjonnyi. Tamma oli rautias ja aavistuksen romuluinen, mutta hirvittävän hyväluonteinen. Nadym oli todella yhteistyöhaluinen ja nöyrä tamma, jolla oli kauniin puhtaat liikkeet. Vaatimattomuudestaan huolimatta se menestyi kouluratsastuksessa kuin vahingossa: tamma eteni nuoren omistajansa kanssa taso kerrallaan ensin vaativiin luokkiin, sitten Intermediate I-tasolle asti. Tamma suoritti kiltisti kaiken, mitä siltä pyydettiin. Rakenteellisesti se ei ollut kummoinen, mutta suvusta löytyi perinteikkäitä nimiä aina rodunjalostuksen alkuajoilta asti. Se varsoi viisi tammaa, joista kaikki päätyivät kilpailemaan kohtalaisella tai hyvällä menestyksellä. Kaksi varsoista kilpaili kenttää, loput kouluratsastusta.

Koulutustaso: KO. Grand Prix    RE. 80 cm

15.09.2014, Rentoa koulutreeniä

Rafu on ollut viime päivinä melkoisen passiivinen hoidettava ja ratsastaessakin oudon nihkeä. Herra vaikuttaisi kuitenkin palautuneen jo ennalleen, sillä tänään harjaus ja varustaminen olivat sitä perinteistä sirkusta. Ori tanssahteli käytävällä sekä nappaili suuhunsa kaikkea mihin ylettyi: tällä kertaa fleeceloimen, harjoja sekä riimunnarun. Aina kun ehdin kieltää oria, tavara putosi kuolaisena maahan. Todella ihanaa siivoilla tällaisen iällisesti aikuisen, mutta sielullisesti ikuisen hevoslapsen sotkuja! Onneksi tavarat säilyivät sentään ehjinä, sillä jostain syystä Rafua ei huvittanut pureskella tänään mitään. Kun herra oli varustettu rapsutusten kerjäämisen ja heittelyshow'n jälkeen, lähdin taluttamaan oria kentän suuntaan. Ajattelin ratsastella tänään hieman rennommin, vaikka ori virkeältä jo vaikuttikin. Palautuupahan kunnolla viikonlopun rankoista valmennuksista, jotka olivat noin by the way aika rankkoja itsellenikin. Rento ratsastelu miellytti molempia, ja kivan höntsäilytunnin jälkeen puunasin Rafun vielä oikein hyvin ja annoin herralle parit porkkanat.

Kirjoittanut omistaja Cee

13.04.2018, Tarinakoulukilpailut Auburnin kartanolla

Hyvä ystäväni Isabella oli soittanut ja suorastaan vaatinut osallistumaan kartanollaan järjestettäviin kilpailuihin. Olin kilpaillut naisen tuppukylän omassa CUP:ssa jo viime vuonna ja tiesin, että puitteet olisivat ainakin hyvät. Olin kuitenkin vasta palannut Suomeen, mikä tarkoitti taukoa omien hevosteni ratsastamisesta. Harmi vaan, että Viivi kuuli puhelun. Tietenkin. Tytönretale oli suorastaan kärkkynyt tilaisuutta palata Auburnin maille (vaikka se ravasi siellä muutenkin valmennuksissa ja ratsastamassa edelleen!). Olin kyllästynyt Viivin itkuun siitä, miten Auburnissa oli hienompi talli, hienompi maneesi, meidän hienoimmat kasvatit ja suihkulähde, joka oli tytön kriteereissä nykyään yhtä pakollinen osa tallia kuin lantala. Alistuin, ja innostuksissani lähdin mukaan vähän joka lajiin.

Kilpailuiden luokkatasot olivat onneksi nousseet viime vuodesta, joten oli ihan uskottavaa osallistua GP-luokissakin kilpailleilla rautiaillani. Olin päätynyt valitsemaan kouluratsastukseen ratsuikseni Rafun ja Naican, sillä hienovaraista budjonny-lobbausta ei koskaan voinut harrastaa liikaa. Viivi oli hevosenhoitajani, vaikka vähän pelottikin antaa sille talutettavaksi oria. Rafu käyttäytyi kuitenkin ihanan herrasmiesmäisesti, ja Naicalla oli taas omanlaisensa tammapäivä. Neito osoittautui kinkkisemmäksi tapaukseksi, mutta Viivi pärjäsi hämmästyttävän hyvin. Auburnissa touhuaminen kummitädin silmän alla on tehnyt tytölle hämmästyttävän hyvää. Itse kilpailusuoritukset olisivat voineet mennä paljon paremminkin. Rafu esiintyi hienosti, mutta ei lähellekään omalla parhaalla tasollaan. Orin sijoitus Vaativassa A:ssa oli lopulta 4/8 (vaikka myönnetään, luokka oli kohtuullisen kovatasoinen) ja prosentteja saimme 68,929. Naican kiukku taas ylsi radalle asti, eikä yhteistyöhalusta ollut tietoakaan. Veikkaanpa, että neitokaiselle on kiima tulossa.

Kirjoittanut omistaja Cee

31.05.2018, Viime hetkien kouluvalmennuksia

Olen viime vuosina panostanut hävyttömän paljon este- ja kenttähevosiini (joita on tosin tallissa enemmistö) ja yksinkertaisesti myöhästynyt Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelun ilmoittautumisesta. Tai sitten emme ole mahtuneet mukaan, kun olen muistanut. Nyt olin kuitenkin ajoissa liikkeellä ja ainakin luulisin saavani Purrin ja Rafun näytille kesäkuun tilaisuuteen. Myhäilin onnellisena sille, että kerrankin muistin asian ajoissa ja valitettavasti heitin asian mielestäni sillä sekunnilla kun ilmoittautuminen oli lähtenyt. Arvostelupäivään oli enää himpan reilu kaksi viikkoa, kun havahduin siihen, että kummallakaan ratsuista ei oltu treenattu aktiivisesti ainakaan vuoteen.

Niinpä painostin Tomin keskittymään esteiden sijasta kouluun ja läpiratsastamaan hieman jo vanhuuden pulskistamaa Rafua, kun taas itse ratsastin Purria. Purri oli säilyttänyt sporttiset linjansa paremmin, joskin tammaa olikin liikutettu ahkerammin. Soitin tutuille valmentajille ja buukkasin meille kolme ohjattua treeniä viikkoon kolmen viikon ajalle, minkä lisäksi höntsäilisimme kouluratsuilla viikoittain kunnon mukaan. Suski sitten piti meille torstaina ensimmäisen GP-tasoisen valmennuksen vuosiin. Kumpikin ratsuista oli hämmennyksissään: Rafu oli laiskahko ja mukavuudenhaluinen ja keskittyi enemmän tamman tiirailuun kuin treeniin; Purri taas pisti kunnon kilpavaihteen päälle ja esitti ihan mielettömän hienoa liikettä. Kyllä Rafu-pappakin siitä sitten vertyi ja kaunis treenikaveri piti mielenkiintoa yllä, joten loppuun nähtiin oikein hieno laukkapiruetti budjonnyorin esittämänä. Purrilla oli jopa liikaakin intoa ja energiaa, mutta ainakin tänään sen sai kanavoitua hienosti tekemiseen. Saatiin Suskilta jopa positiivista palautetta, vaikka vähän se meidän ratsastajien ruosteisista taidoista näypäyttikin.

Kirjoittanut omistaja Cee