| Nimi, lempinimi | Prontoponzio, Pontus, Pontso | Ikä, syntynyt | 6-vuotias, 21.06.2014  |
| Rekisterinumerot | VH19-029-0079, PKK3186 | Kasvattaja | Allevamento del Giugno (EVM) |
| Rotu, sukupuoli | Ratsuponi 25 %, ori | Kotitalli | Auburnin kartano  Om. Viivi, VRL-01288 |
| Väri, säkäkorkeus | Ruunikko (Ee/Aa) 148 cm | Painotus | Esteratsastus, koulutetaan |
Arvauksia luonteesta
Pontus on omalaatuinen ja hankalahko. Siitä ei pääse mihinkään. Pontuksen poniprosentti on alhaiset 25, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Vähäinen poniosa perimästä pitää sisällään voimakkaan annoksen itsepäisyyttä ja sitkeyttä. Täysiverisyyskin näkyy: Pontso osaa halutessaan mennä kovaa ja sen kestävyys on aivan omaa luokkaansa, myös mitä tulee kiukutteluun ja laiskotteluyrityksiin. Pontson sisäinen puoliverinen taas herää kilpailutilanteissa, joissa se kuumenee ja vireytyy kuin paraskin urheiluhevonen. Voisikin todeta, että orilla on monia erilaisia puolia, eikä se koskaan ikinä anna mitään ilmaiseksi. Ratsutuksen tasossa on jonkin verran puutteita, mistä syystä Pontusta läpiratsastavat aikuiset. Viivi ei vielä yksinään pärjää Pontukselle riittävällä tavalla, ei ainakaan viedäkseen sen tasoa tai ratsastettavuutta eteenpäin. Omistajaneiti Viivi on muuten julistautunut esteratsastajaksi, joten Pontsosta koetetaan tehdä hänen huippulaatuinen kilpaponinsa hyppäämisen jaloon maailmaan. Pontuksen lahjoista ja lahjattomuuksista ratsastuksen saralla tullaan saamaan tarkempaa tietoa projektin edetessä.
Hoidettaessa ja persoonana Pontus on poni. Onneksi Pontus ei ole käytökseltään juurikaan ori, ja se taitaakin olla lähes ainoa onni onnettomuudessa. Niin, ja se, että Pontuksella ei ole vetopaniikkia. Se on toinen onni, sillä huolimattomasti kiinnitettynä Pontus ryhtyy jyrsiväksi tuholaiseksi, joka hamuaa suuhunsa kaiken mitä ruuaksi saattaisi luulla, tai ehkä oikeammin: kaiken, mihin se ylettää (ensimmäinen kriteeri ei ole niin merkittävä). Harjatessa Pontso on onneksi tosi lungi, vaikkakin jossain vaiheessa se ryhtyy kärsimättömästi kuopimaan, mikäli puunaushetki on pitkästyttävän, no, pitkä. Joskus Pontus ei jaksa nostaa kavioitaan, etenkin jos jalkojen lepuutushetki on pahasti kesken. Kylkeen saa tällöin tuuppia oman aikansa koko painollaan, eikä poni vaivaudu ihan hetkessä avaamaan edes silmiään. Satulavyötä kiristettäessä Pontso on pullistelun mestari, tietenkin. Se osaa vetää hämmästyttävän määrän ilmaa pinkeään pallovatsaansa ja pidätellä sitä aivan yhtä hämmästyttäviä aikoja sisällään. Viivi onkin pari kertaa liukunut voltilla kohti poninsa kylkeä – haemme vielä sitä tiettyä satulavyön reikää, johon asti vyö pitäisi saada kiristettyä.
Taluttaessa Pontso on suoraan sanottuna ruohopossu. Vihreä on aina tähtäimessä, ja sinne päädytään varmasti, mikäli taluttaja ei ennakoi. Säikky Pontso ei sentään ole, paitsi silloin, kun se yhtäkkiä onkin. Joskus jotkin jännittävät uudet asiat pistävät pienen ponipojan pään sekaisin, ja sitten tuijotetaan ja päristään. Ehkä jopa sännätään tai hypähdetään pystyyn, ihan erityisesti jos ratsastaja sattuu keikkumaan juuri silloin selässä. Toistaiseksi nämä tällaiset ovat kuitenkin olleet harvinaisia, ja yleensä Pontuksen maailmankuvaa ei hetkauta mikään. Maastossa Pontus toimii oikeastaan parhaiten yksinään, sillä seurassa se tykkää kovasti kopioida huonoja tapoja eli esimerkiksi näitä jännitysjuttuja muilta. Jos seurassa haluaa siitä huolimatta mennä, kannattaa se valita tarkoin. Luonteeltaan Pontus on sosiaalinen, ja mikäli se tarhataan yksin, tulee näköpiirissä olla muita. Talliinkaan Pontusta ei saa jättää yksin, tosin myös ihmisen seura kelpaa sille. Ponin voi siis varustaa tyhjässä tallissa, mutta yksinään sitä ei saa sinne pidemmäksi aikaa jättää.
info in other languages
 |
Omistaja Vivienne Blankley VRL-01288 kolmikielinen, s. 2007 Cee Blankleyn tytär |
Italiano
Riding pony 25 % |
 English
Riding Pony 25 % |
Pontuksen tarina
Viivin mielestä Pontuksen nimi on vähän hassu. Se on italiaa: pronto tarkoittaa nopeaa, mutta sen lisäksi se on myös vakiintunut tapa vastata puhelimeen. Ponzio taas on erisnimi, jonka käännös on sekä latinaksi että suomenkielisessä raamatussa Pontius. Ajatellessaan poninsa oikeaa nimeä Viivin päässä pyöriikin mielikuva puhelimeen vastaavasta ponista, jonka lempinimi taipuu Viivin suussa yhä useammin itse asiassa Pontsoksi. Pontso-Pontius saapui Viiville tytön toisesta kotimaasta Italiasta. Alun perin Viivin piti saada hieno puoliveriori Calaggio, jonka hän kyllä tavallaan saikin. Korkean tason puoliverinen, joka oli kaiken kukkuraksi säkäkorkeudeltaankin korkea, ei kuitenkaan ollut äiti Ceen mielestä sopiva lahja pikkutytölle, jolla on kotipiha poneja ja hevosia täynnä. Italianpuoliveriori Calaggion ostanut Viivin isä, Lucio Silvani, ei vähästä lannistunut ja päätyi ostamaan kullanmurulleen toisenkin orin, tällä kertaa juuri ja juuri ponikokoisen sellaisen. Niinpä kun Cee ja Viivi vierailivat jokavuotisella kevätreissullaan Italiassa, otettiin matkaan mukaan hevosauto ja kotiin tuotiin ei yksi, vaan kaksi Viivin nimiin kirjattua oria.
Calaggio paljastui hirvittävän lahjakkaaksi hyppääjäksi, eikä sitä ollut ollenkaan vaikea myydä. Domenican kilparatsastaja Tom oli lievästi sanottunut myrtynyt orin lähtiessä uuteen kotiin sen jälkeen, kun hän oli saanut ratsastaa sitä myyntikuntoon. Pontson piti lähteä samalla trailerikyydillä kohti Kallaa ja uutta kotitalliaan, mutta poni ei kerta kaikkiaan lastautunut. Domenicassa, Blankleyden omalla tallilla, oli kuitenkin vielä tyhjiä karsinoita osan hevosista viettäessä laidunlomaansa. Niinpä Pontus jätettiin Ceen ratsastettavaksi (oikeastaan ratsutettavaksi) ja pienehköön käytöskouluun, ennen kuin se kehdattaisiin kärrätä tulevaan kotiinsa Auburnin kartanolle. Omassa tallissa tilaa orille ei pidemmän päälle ole, ja mikä tärkeämpää: Auburnin kartanon omistajatar Isabella Sokka sattuu olemaan sekä Viivin kummitäti että riittävän tyhmä mitä lapsiin tulee. Isabella on nimittäin vuosia sitten luvannut, että kunhan Viivi saa ihan oman kilpaponin, löytyy tälle karsinapaikka kumminsa tallilta. Viivi luonollisestikin vaali tuota lupausta mielessään, eikä missään nimessä unohtanut sitä – toisin kuin lupauksen antajalle kävi. Vanhempi neiti Sokka on silti sanojensa mittainen nainen, ja niinpä noin puolitoista kuukautta Suomeen tuontinsa jälkeen Pontus muutti yksityiseksi Auburnin kartanotalliin.
Tapahtumien kulku tarinoissa
Maaliskuu 2019: "Lucio on ilmeisesti ostanut Viiville hevosen."
Toukokuu 2019: Cee (nyrpeänä) ja Viivi (innoissaan) matkaavat Italiaan
Touko-kesäkuu 2019: Pontso jää Domenicaan käytöskouluun
Kesäkuu 2019: Calaggio myydään
Heinäkuu 2019: Pontus muuttaa Auburnin kartanolle
→ Jatko: lue päiväkirjaa
DRP 50 %
PFS 50 %