Ce's Prime Redcat   "Mimmi"

Saavutukset:
EV-II -palkittu Estevarsojen laatuarvostelun huhtikuun 2013 tilaisuudessa (110-130 cm: 5+9+8+3+6=31p.)
ERJ-I -palkittu marraskuun 2016 tilaisuudessa (5+43+20,25+20+15 = 103,25 p.)

Isänpuoleinen suku on tasan 4-polvinen. Emän puolelta suku jatkuu vielä osittain aina 6-polveen asti (emälinja 5-polvinen):

Koulutustaso: KO. Helppo A    RE. 130 cm    ME. 130 cm    KE. CIC2

25.3.13, Kouluvalmennus Elysessä (Helppo B), valmentajana Marja K.

Osallistuimme viikonloppuna Elysen kevättalkoisiin (ks. edellinen päivismerkintä) ja siitä kiitoksena talli tarjosi meille valmennuksen, ihan mahtavaa! Tässä valmentaja Marja K.:n kommentti meistä:
"Olitte tasainen, mutta näyttävä ratsukko, eikä tunnin tehtävät tuntuneet tuottavan teille vaikeuksia. Mimmi oli varsin vetreä ja nopeasti lämpenevä hevonen, vaikkakin loppuun hieman väsähti. Volttejanne voi kuitenkin vain kehua, mutta muista, ettet välillä jätä hevosta täysin "yksin", vaikka kehutkin sitä hyvästä suorituksesta. Myös laukkenne sujui hyvin ja muutamalla napakammalla käskyllä sait tamman liikkumaan eteen. Sovitte selvästi toisillenne kuin nenä päähän, ja sinulla on uskomattoman kaunis istunta. Ratsastit Mimmiä hienosti, vaikka sitä taisikin tallipihalta kuuluva vilske jännittää. "

- Cecilia

23.3.13, Kevättalkoot Elysessä

Hemmetin lumi ja loska, tulisi jo kesä! Onneksi aurinko kuitenkin jo lämmittää, ehkä se vielä tästä (vaikka harvase päivä on vielä ollutkin pakkasta, yäk). Kevättalkoot kuulosti kuitenkin jo ideana loistavalta ja ihanalta - nyt ON kevät ja pian kesä! Pirteällä mielellä saavuttiinkin Viivin kanssa tallille jo hyvissä ajoin. Olen ehdoton ulkoilmaihminen, mutta jotenkin päädyin yksäritalliin siivoilemaan ja järkkäilemään Kaisan kanssa. Viivi katosi jonnekin Emilian ja Katrin kanssa, ja annoin tytön mennä - toivoen parasta. Viivillä kun on tapana tehdä enemmän tuhoa kuin järjestellä...

- Cecilia

12.3.13, Aamutalli

Jaahas, taas oli oman tallivuoroviikon aika. Päätin raahautua tallille heti aamusta, niin olisi sitten loppupäivä ja ilta aikaa itsensä hemmottelulle. Olin päättänyt laittaa tänään pitkästä aikaa kynnet kuosiin sekä värjätä hiukset. Mutta mutta, takaisin tähän aamuun. Aloitin ruokkimalla ensin tallin hevoset, sitten pihaton. Kun ruuat oli laitettu, menin keittämään itselleni kahvia ja selailin samalla hieman päivän lehteä. Ei mitääään kiinnostavaa. Laitoin hevosten iltapöperöt valmiiksi (mikä on muuten ihan lempparihommaani! Kaikenmaailman papanoita ja jauheita on jotenkin niin kiva sotkea keskenään. Ohjeiden mukaan juu tietenkin).

En loimittanut tänään ketään, kerta keli oli hiukan plussan puolella, eikä edes tuullut juurikaan. Aloitin Riksusta, sitten vein Turren ja viimeisenä Mimmin ja Lallan. Tuttuun tapaan aloitin helpommasta - siivosin tallin karsinat ensin. Siinä ei kovinkaan kauaa mennyt, lakaisin lopuksi vielä käytävän. Pienessä hiessä siirryin siivoilemaan pihattoa poninpalluroiden keskelle. Onneksi kaikki olivat heinien kimpussa ja pysyivät poissa tieltä.:) Kun pihatto oli vihdoin siivottu, kävin vaihtamassa itselleni ratsastuskamat päälle. Hain Mimmin varusteet valmiiksi käytävälle ja sitten kävinkin nappaamassa hämmentyneen tammaneidin takaisin sisälle. Harjasin ja varustin Mimmin ja tamma oli hieman levoton ollessaan ilman toisia heppakavereita tallissa. Ihan hyvää harjoittelua tosin, eikä mitään sen suurempaa paniikkia saatu kuitenkaan aikaiseksi.:)

Talutin Mimmin pihalle ja kiipesin kyytiin. Lähdettiin maastoon, kun oli aika kiva ilma, enkä itse jaksanut kierrellä kentällä. Tehtiin rento, reilun tunnin lenkki. Mimmiä jänskätti selkeästi jonkun verran, kun oltiin ekaa kertaa yksin liikenteessä. Hienosti kuitenkin meni! Tamma oli energinen ja hieman jännittynyt, mutta käyttäytyi kuitenkin asiallisesti. Jes! Mimmistä tulee vielä jonakin päivänä hieno ja luotettava mammatamma.:) Harjasin Mimmin vielä maaston jälkeen, onneksi ei ollut tullut hiki. Veinkin tammulin takaisin tarhaan ja melkein heti perään kaikille hevosille heiniä. Hyvillä mielin lähdin kotiin, illalla tosin tulen varmaan vielä heittämään Viivin suoraan koulusta Ressua ratsastelemaan.

- Cecilia

23.2.13, Hämärä loskailta

Jaahas, kauhea väsymys päällä ja eikun tallille. Y-ä-k että voikin olla masentavat ilmat! Meidän Viivi on Italiassa isällään pari viikkoa lomailemassa, ja olen kyllä hiukan kateellinen. Viimeisimmän viestin mukaan: "hähääähää äiti, täällä maassa onkin aurinko ja lämpöä!". Forecan mukaan vain +14'C, mutta onhan sekin jotain ällöttäviin nollakeleihin verrattuna. Nooh, joka tapauksessa tallilla ollaan. Menin pussailemaan Mimmiä tarhaan, nappasin mukaani ja sidoin tamman käytävälle. Harjasin neitokaisen oikein hyvin, ja hiplailusta päätellen sitä ollaan oltu kovinkin hellyydenkipeitä parin vapaapäivän ajan. Selvitin hännän ja harjan show shinella ja leikkasin harjan tasaisen siistiksi - siitä oli jo tullut aikamoinen rokkitukka. Varustin sitten Mimmin ja raahasin tamman perässäni pihalle.

Pistin kentälle valot ja hiukan epäilevästi Mimmi seurasi minua sinne hämärään ja märkään. Kävelimme noin kymmenen minuutin alkukäynnit ja otimme sitten kevyttä ravia ympyröitä tehden. Mimmi oli hieman tavallista varautuneempi ja pöllömpi - pimeys taisi hieman jänskättää. Pari kertaa tyttönen teki sivuloikkia, mutta päätin sitten että tehdään lyhyt, tehokas treeni. Teimme käynti- ja raviväistöjä, avotaivutuksia, sulkuja sekä paljon suunnanvaihtoja ja voltteja. Aina silloin tällöin otimme johonkin väliin laukkaa ja Mimmi menikin oikein hienosti. Keskittyminen ei ehtinyt herpaantua mörköihin! Sitten vielä loppukäynnit (taas jänskätti vähän) ja talliin. Otin varusteet pois, sutaisin harjalla ja pistin fleeceloimen hikisen tammuskan niskaan. Vein Mimmin karsinaansa ja lähdin hakemaan hevosia sisään.

- Cecilia

20.1.13, Estevarsojen laatuarvostelu!

Kävimme tänään Mimmin sekä kaksivuotiaan Tikru -tammani kanssa pyörähtämässä estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa. Tai pyörähtämässä ja pyörähtämässä - valmistelut alkoivat jo eilen illalla varusteiden perusteellisella puhdistuksella ja jatkuivat luvattoman varhain tänä aamuna tammojen puunaamisella. Mimmi osallistui 4-vuotiaiden luokkaan ja tämä olikin tamman viimeinen mahdollisuus osallistua. Tilaisuus alkoi varsojen rakennearvostelulla ja kuten tiedossa oli, mitään parhaita pisteitä tammuskani ei kerännyt. Mimmi sai rakenteestaan 5/10p. Irtohypytyskään ei mennyt meidän osalta nappiin - Mimmiä taisi jännittää aika paljon. Tamma sai hyppäämisestään ainoastaan 3/10p., mikä oli kyllä aikamoinen pettymys. Askellajeistaan neiti sai sentään 6p. ja mikä parasta, myös varsojen käytös arvostelutilaisuudessa arvioitiin. Siitä hieno ja rohkea Mimmini sai ansaitusti 8p. ja tuomari oikein kehui neitokaisen asiallista käytöstä. Tuomarit olivat arvioineet myös jokaisen osallistujan suvun, siitä Mimmi sai mahtavat 9/10p. ja kasvattajana olen ylpeä! Yhteispisteitä Mimmi keräsi 31 ja ne oikeuttivat kakkospalkintoon. Mimmin meriittilista pääseekin loistavaan alkuun EV-II -palkinnolla. Jes!

- Cecilia

10.12.12, Elysen Pikkujoulumaasto

Olimme vasta vajaa kuukausi sitten muuttaneet Elyseen, kun tallilla järjestettiin pikkujoulut. Osallistuimme kuitenkin Viivin kanssa, sillä mikä mahtava tilaisuus tutustua tallilaisiin! Rupattelin useiden tallilaisten kanssa glögin äärellä ja pääsin tutustumaan heihin hiukan. Viivi löysi itselleen kaverin Emiliasta, ja tytöillä olikin kovat ponivertailut meneillään. He myös suunnittelivat kovaan ääneen, kuinka molemmista tulee isona niin taitavia kilparatsastajia. Pikkujouluihin kuului myös joulumaasto ja kahlauskisa. Osallistuin reilu kolmevuotiaalla tammallani Mimmillä, joka on vasta perusratsutettu. Uskalsimme kuitenkin lähteä maastoon mukaan, sillä mikäs sen turvallisempaa, kuin mennä ensi kerta porukalla. Melina myös vakuutteli, että tahti olisi rauhallinen, sillä mukana olivat myös shetlanninponit. Muut olivat ilman satulaa (jopa Viivi!), mutta itse en sentään sellaista riskiä ottanut.

Maastoilu sujui kuitenkin oikein hyvin. Mimmi oli selkeästi hermostunut, mutta ei tehnyt mitään tyhmää, vaan seurasi kiltisti edellä menevän hevosjonon perää. Hankikisassa tyttönen innostui kovasti, mutta valitettavasti sen kunto ei ihan riittänyt muiden isojen hevosten tavoin. Ponit se kuitenkin voitti - etenkin kun hidas Ressu rupesi pukittamaan (ehkäpä turhautumistaan ollessaan häntäpäässä), ja Viivihän sitten muksahti alas. Onneksi pelto oli luminen ja pehmeä laskeutumisalusta, eikä Viiville tuntunut tulevan minkäänlaisia traumoja ainakaan hihityksestä päätellen. Olimme molemmat lähinnä hämmästyneitä, että Ressun kaltainen laiskimus ja kultaponi pystyi moiseen! Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut päivä ja Mimmillekin hyvin opettavainen.:)

Melinan kommentti: "Kylläpä pikkujoulut tosiaan osuivat hyvään saumaan teidän kannaltanne! Saittepa lyötyä parit kärpäset yhdellä iskulla, kun pääsitte tutustumaan talliporukkaan ja maastoihin kertarysäyksellä. Eiköhän se Mimmin kuntokin vielä kohene kunhan saamme järjestettyä muutamat hankilaukat talven kuluessa!"

- Cecilia

7.12.12, ERJ tarinakilpailut Namerissa, 2/5!

Tyttösen ensimmäiset estekilpailut ja heti napattiin sijoitus. Mahtavaa.:) Tässä kilpailutarinamme:
"Oh nou, tänään ovat Mimmin ihka ensimmäiset kilpailut! Matka kilpailupaikalle sujui hyvin, sillä olimme harjoitelleet kuljetusta. Perillä Mimmi tuntui jännittyneeltä ja valppaalta, mutta asialliselta. Taisin sittenkin itse jännittää enemmän kuin nuori tammani… Ryhdyin varustamaan neitiä, letit oli tehty jo kotona. Siirryimme verryttelyalueelle ja oma sydämeni pamppaili ihan hullunlailla. Mimmi tuntui kuitenkin oikein hyvältä ja liikkui energisenä. Rata meni varsinaisessa huumassa, mutta virhepisteittä – olen ylpeä!"

- Cecilia

5.12.12, Suunnitelmia

Ratsastaessa tyttönen on reipas ja sillä on kova halu miellyttää ratsastajaa. Kunto on vielä kovin huono ja taidot hyvin vähäiset, mutta tamma oppii oikein hyvällä tahdilla ja mielellään. Talven aikana meillä onkin tavoitteena parantaa Mimmin peruskuntoa ja saada hieman rutiinia tekemiseen. Maastoilu tulee toimimaan hyvänä piristyksenä ja kunnonkohottajana, ja ainakin Mimmistä on tulossa luotettava ratsu - niin varmasti se maastossa taapertaa ja ihmettelee - seuran kanssa tietenkin. Tulevana kesänä ajattelimme panostaa esteharjoitteluun paremmin, kevättalven ohjelmassa on luvassa hiukan irtohypytystä.

- Cecilia

3.12.12, Muuttopuuhia ja luvattomasti pakkasta

Hyyyyi hemmetti kun on kylmä! Kotona lämpömittari näytti -20'C. Joulukuussa! Huh. Viivi on ihan innoissaan, kun tuleekin valkoinen joulu. Itse pidän ainoastaan kesästä… Ja tietenkin kaikista päivistä tämä kylmin on juuri silloin, kun olemme muuttamassa hevosten kanssa uuteen talliin.

Noh, ei auta valittaa. Olin jo eilisiltana pakannut kaikki hevosten tarvikkeet ensin traileriin ja loput sitten autoon (niitä olikin aika paljon). Harjasimme Viivin kanssa Ressun ja Mimmin pikaisesti läpi, ja pistimme molemmille toppaloimet niskaan ja kuljetussuojat jalkaan. Tarkistin vielä, että Viivi oli laittanut kaiken kunnolla – mistä pikkuneiti tietenkin närkästyi, hänhän osaa jo. Viivi sai lastata Ressun ensin, ja tapansa mukaan poniherra asteli koiran lailla Viivin perässä traikkuun. Tulin Mimmin kanssa perässä ja tamma epäröi hieman, mutta seurasi kuitenkin hienosti ja asettui nuuhkimaan Ressua. Varmistin, että molemmat olivat asianmukaisesti kiinni ja suljin takapuomit ja nostin lastaussillan. Sitten olimmekin valmiit lähtöön. Matka Elyseen ei ollut kovinkaan pitkä, mutta keli oli sen verran huono, että ajelin hirmuvarovasti. Viivi valittikin useampaan otteeseen, että äiti on liian hidas. Olin kuitenkin kauhuissani etenkin Mimmin takia, nuori tammaneiti on matkustanut vain muutaman kerran. Saavuimme kuitenkin turvallisesti perille, ja saatoin huokaista helpotuksesta. Tallinomistaja Melina olikin meitä jo vastassa.

Melina auttoi avaamaan lumiseksi muuttuneen luukun ja menimme Viivin kanssa hevosten luo. Tulimme Mimmin kanssa ensin ulos, tamma peruutti haparoiden mutta pysyi onneksi sillalla. Ressu seurasi heti perässä. Neuvottelimme Melinan kanssa hetken ja koska kello oli vasta kymmenen aamulla, päätimme pistää hevoset suoraan tarhaan. Otimme kuljetussuojat pois, Ressulta myös loimen ja tarkastimme hevoset naarmujen tai muiden vammojen varalta. Kaksikko oli onneksi täysin kunnossa. Niinpä talutin jännittyneen, mutta yllättävän hyvin käyttäytyvän Mimmin suoraan tarhaan puoliveritamma Lallan kanssa. Viivi vei Ressun Melinan avustuksella pihattoon ponikavereiden sekaan.

Jäimme hetkeksi seurailemaan, miten hevoset tulisivat toimeen uusien kavereidensa kanssa. Mimmi ja Lalla riekkuivat hetken ja asettuivat sitten varsin kauas toisistaan. Mitään kriisiä tammojen välille ei onneksi kuitenkaan syntynyt, Mimmi oli nuorempana heti alistuvassa asemassa. Ehkä niistä tulisi jopa kavereita ajan kanssa. Ressukin oli omassa porukassaan hiukan raukkana, yritti olla mahdollisimman pieni ja huomaamaton. Se ei kuitenkaan täysin onnistunut, sillä uusi otus kiinnosti pihattokavereita tavattoman paljon. Uuno luimi ja ajoi Ressua useaan otteeseen pois, mutta Rusko ja Kimu olivat lähinnä vain uteliaan kiinnostuneita uudesta ponista. Etenkin Kimu oli halukas tekemään tuttavuutta tämän samankorkuisen poniherran kanssa, vaikka se samalla tekikin selväksi, kumpi määrää. Kaiken kaikkiaan näytti ihan turvalliselta jättää hevoset tarhoihinsa. Kyllä ne siitä tutustuisivat! Melina lupasi myös soittaa, jos jotakin mullistavaa tapahtuisi.

- Cecilia

1.11.12, Pikku-Mimmi

Oi onnea, rakas Inkku-tammani varsoi pikkuisen tammavarsan hienosta puoliveriorista. Varsa jäi ehdottomasti itselleni yksityiseksi ja kutsumanimeksi pikkuinen sai Mimmin. Luonteeltaan Mimmi on oikein ihana ja hellyyttävä nuori tammanalku. Mimmi on kovin utelias ja rohkea, ja tamman kanssa onkin helppo toimia ja opettaa uutta. Hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, sillä tamma rakastaa kaikenlaista huomiota ja rapsuttelua. Vilkkautensa takia Mimmi ei kuitenkaan ole ihan pienimpien hoidettava, sillä nuori tamma täytyy saada opetettua kunnon hevosen tavoille osaavien käsittelemänä. Mimmi onkin omistajansa kultamussu ja odotettu silmäterä.

- Cecilia