Mulberry Kokonut   "Koko"

ERJ-I -palkittu maaliskuun 2015 tilaisuudessa (9 + 42 + 20,25 + 20 + 15 = 106,25 p.)

Kokon sukujuuret puhtaisiin rotuihin asti, polveutuminen VRPL:n tarkastama & hyväksymä:

iiii. Mistorance (conn), iiie. Lady's Losana (swb)

eiei. We Party (nf), eiee. Hey Happy (rp 50% SWE (wm x ox))
eeii. Obely Rico (wB), eeie. Jay Rosmarie (rp 75% GBR (rp 50% (xx x dart) x wm))
eeei. Island O. (xx), eeee. Megan (exm)

iii. Jose Micho oli komea, ruunikko ratsuponiori. Jose Micho oli yksi kasvattajansa Michon Stablesin kuuluisimmista ja menestyneimmistä kasvateista. Ori menestyi hienosti jo nuorena niin koulu- kuin estekilpailuissakin, ja sille ennustettiin lupaavaa uraa siitoshevosena. "Jose" lunasti odotukset ja olikin varsin suosittu tammanomistajien joukossa. Jose on periyttänyt jälkeläisilleen hyvää hyppykapasiteettia, upeaa luonnetta ja komeaa ulkomuotoa. Yhteensä orilla on kuitenkin vain neljätoista jälkeläistä, sillä kasvattajat halusivat rajoittaa orin jalostuskäyttöä. Luonteeltaan tämä hieno ori oli rauhallinen ja helppo käsitellä. Josella oli erityisen hyvät kisahermot, se sieti hienosti vaihtuvia kilpapaikkoja ja kulki hienosti trailerissa. Myös ratsastettaessa ori oli helppo ja miellyttävä, varsinainen monitoimiponi. Kilpailumenestyksen lisäksi orin komea rakenne ei jäänyt noteeraamatta. Jose kantakirjattiin I-palkinnolla vuonna 2008.

iie. Fro's Barona oli entinen ratsastuskoulun tuntiratsu. Tamma syntyi ratsastuskoululla, ja se ratsutettiin sitä silmällä pitäen, että tamma jäisi tuntiratsuksi. Barona kuitenkin paljastui varsin potentiaaliseksi esteponiksi, ja se myytiinkin kilpakentille viisivuotiaana. Barona saavutti estekentillä hyvää menestystä, vaikka olikin haasteellinen ratsastettava. Maasta käsin tamma oli helppo käsiteltävä, mutta ratsastaessa se kuumui. Tammalla teetettiin neljä jälkeläistä elämänsä aikana.

iei. Scare Of You oli kiltti ja kaikin puolin mukava poniherra. Scare oli hoitaessa hyvätapainen ja ratsastaessakin juuri sopivan reipas ja hyvin apuja kuunteleva. Ori oli hyvin ratsutettu ja osasi koulua varsin hyvin. Sillä oli jonkin verran kapasiteettia myös esteille. Ori oli kaikin puolin toimiva ja ihastuttava yleisratsu. Scarea käytettiin jalostukseen jonkin verran, mutta sitä ei esimerkiksi koskaan kantakirjattu, eikä orilla ole menestystä aluetasoa korkeammalta.

iee. Let Me Go oli kiltti ja hieman ylienerginen tamma. Hoitaessa se ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan, vaan pyöri ympäri karsinaa. "Letti" oli myös kova karkaamaan, joten sen kanssa sai olla tarkkana. Poni oli kaiken kaikkiaan varsin kuriton, myös ratsastaessa. Oli harmillisen tavallista, että Letti yritti ryöstää ja pukitteli paljon. Aloittelijoille tamma ei sopinut ollenkaan, kokeneen ratsastajan kanssa sen sai sentään keskittymään. Tosin silti oli tavallista, että tamma kiihtyi jo pelkästä laukasta, hyppäämisestä puhumattakaan. Varsottamisen ajateltiin rauhoittavan tätä energistä pikkutammaa, ja osittain se toimikin. Letti oli kuitenkin hiukan arvaamaton ja kuriton ratsu koko loppuelämänsä.

eii. Rebellion oli ruunikko, 145 cm korkea connemaraori. Ori asui koko ikänsä pienessä siittolassa Ruotsissa. Rebellion on kilpaillut jonkin verran esteillä ihan hyvin menestyen, mutta pääosin ori oli näyttely- ja jalostuskäytössä. Luonteeltaan ori oli hieman itsepäinen, mutta hyvin käsiteltävissä. Näyttelymenestystä kertyi ja ori oli varsin haluttu, harvinaisempaa sukulinjaa edustanut jalostusori. Jo edesmennyttä Rebellionia käytettiin niin connemara- kuin ratsuponijalostukseenkin, pääosin Ruotsissa, mutta myös muissa Pohjoismaissa.

eie. Criminella oli rautias ratsuponitamma. Criminellassa oli 75 % poniverta, ja tamma olikin varsin ponimainen. Tamma kilpaili esteillä hienosti sijoittuen. Criminella kilpaili kansallisella tasolla asti, hypäten 100 cm rataesteitä. Luonteeltaan tamma oli kiltti ja yhteistyöhaluinen. Tammalla teetettiin vain kaksi tarkkaan harkittua jälkeläistä. Criminella asui viimeiset vuotensa yksityistallilla Ruotsissa viettäen ansaittuja eläkepäiviään.

Kokolla on yhteensä 59 sijoitusta, joista 14 voittoja.
Koulutustaso: Ko: Helppo B, Re: 110 cm, Me: 90 cm

26.01.2014, ERJ tarinakilpailut Susirajassa, 90 cm, 11/19

Käytiin pyörähtämässä Susirajan estekilpailuissa, tällä kertaa Koko pääsikin hevosten kanssa kisamatkaan.
Tehtävänanto oli tällainen: Etsi netistä kuva tai gif, joka kuvaa suoritustanne. Kirjoita alle korkeintaan kahden virkkeen mittaiset saatesanat. Lisäys 30.12.: Arvostelussa otetaan huomioon, miten helppoa gif/kuva on ymmärtää ja miten hyvin saatesanat sitovat sen suoritukseen.
Suorituksemme: Katso kuva tästä!

Kilpailusuoritus by omistaja Cee

15.02.2015, Estetunti Viiville

Tyttäreni Viivi on ratsastanut Kokolla nyt noin vuoden verran. Tänään pidin tytölle valmennuksentapaisen estetunnin, jospa vaikka ratsukko uskaltaisi startata pienissä seurakisoissa piakkoin. Pyysin Viiviä ensin verryttelemään, kuten hänellä on itsenäisesti ratsastaessa tapana. Tarkkailin menoa vakavana, enkä voinut lopulta olla huomauttamatta.
”Viivi, älä laiskottele siellä! Laita Koko alusta alkaen töihin, pyydä sitä enemmän eteen. Noin, hyvä. Tee paljon voltteja, aluksi isompia ja pienennä niitä sitten. Nyt se poni ei taivu vielä yhtään. Ja taas reippaammin.” Ihme kyllä Viivi ei mutissut vastaväitteitä, mutta ilme oli melko tuima. Tyttäreni ei aina oikein osaa ottaa kritiikkiä tai ohjeistusta vastaan – ainakaan äidiltään.
”No niin, nosta sitten laukka, niin saadaan Koko-neiti herätettyä. Jes, juuri noin! Tai okei, muutamat pidätteetkin voisi olla paikallaan. Tee ympyrä ja muista asettaa ja taivuttaa. Vahvempi sisäpohje!”
Viivillä oli hyvin keskittynyt ilme, Koko työskenteli tapansa mukaan tunnollisesti. Poni ei kuitenkaan liikkunut itsestään, vaan vaati eteenratsastusta. Pyysin sitten ratsukkoa hyppäämään kasaamani ristikon, ja Koko ampaisi sen yli hieman liian vauhdikkaasti. ”Viivi, missä pidätteet ja valmistelu? Laske askeleita ja mieti ponnistuspaikkaa. Otetaanpa sittenkin ensin ravi- ja laukkapuomeja.”

Laitoin ravipuomit ison pääty-ympyrän muotoon, laukkavälein lasketut puomit olivat hieman uran sisäpuolella pitkällä sivulla. ”No niin, tule ensin pääty-ympyrä hallitussa ravissa – yritä olla oikomatta, pidä taas vahva sisäpohje. Huolellisesti nyt! Sitten nosta ihan rauhassa laukka, laukkaa puoli kierrosta ja tule laukkapuomit. Äläkä anna Kokon kerätä liikaa kierroksia ennen puomeja!”
Katselin kulmat kurtussa tyttöni ja ponini menoa, joka oli kieltämättä melkoista häseltämistä. Viivin kanssa Koko sai jotakin ihmeellistä uutta energiaa – tai ehkä se oli höyhenenkevyen ratsastajan vaikutusta. Näin Viivin ilmeestä, että tyttö yritti kyllä keskittyä. Koko vain vei hommaa 6-0, ja nautti vauhdista. ”Viivi, huolellisemmin jooko. Älä anna Kokon päättää vauhdista. Hypätäänpä nyt sitten sitä ristikkoa ja pientä okseria – mutta muista pidätteet.”
Vauhti oli edelleen kovempi kuin Kokolla yleensä, mutta Viivi keikkui hyvin selässä. Tytöllä on hyvä tasapaino, eikä hän häirinnyt ponin hyppyä. Koko teki esteisiin nähden liioitellun isot loikat, mutta Viivi myötäsi hyvin. Muutaman hypyn jälkeen per suunta pyysin ratsukkoa siirtymään rennon ravin jälkeen loppukäynteihin. Pienellä ratsastajalla ja talvikarvaisella ratsulla oli molemmilla hiki, eikä äiti tai tytär menettänyt hermojaan. Hyvinhän se siis meni!

- Kirjoittanut omistaja Cee

29.11.2014, Hankilaukan huumaa Kuuluodossa

Meillä on Kokon kanssa tiedossa kilpailut huomenna, ihan tässä Kuuluodon lähellä. Niinpä innostuinkin melkoisesti, kun kuulin Kuuluodon hankilaukoista. Ehdottomasti haluamme Koko-neidin kanssa mukaan silläkin varauksella, että tamma on huomisissa kilpailuissa väsynyt. Se vaara on kuitenkin melkoisen olematon: yleensä ongelmamme on täysin päinvastainen ja onkin kiva kokeilla ensi kertaa tällaista uuvutustaktiikkaa estekilpailuiden alla (hyppäämme sitä paitsi tavallista pienempää luokkaa).

Muut laukkailijat olivat pääsääntöisesti isompia kuin Koko, itse asiassa ainoastaan vuonohevosori Rontti taisi olla säkäkorkeudeltaan jotakuinkin samoissa kanssamme, mutta Rontti vaikutti silti isommalta rimppakinttuiseen ratsuponiini verrattuna. Me olimmekin Kokon kanssa letkan viimeisiä, kun poppoomme lähti metsän kautta pellolle. Edessämme näkyi suomenhevosruuna Surkun häntä, ja olipa onni, että mukana oli ruuniakin. Kokolla ja Rontilla kun meinasi alkaa jonkinlainen romanssi! Jossakin järjestyksessä Surkun ja Rontin edellä kulkivat lämppäriruuna Manu sekä suomenhevoset Aada, Rausku sekä Altsu. (Näistä en ole yhtään varma – en oikein osannut yhdistää, kuka suokeista oli kukakin). Joukkoamme johtivat Kuuluodon omistajatar Minttu ihanalla tupsujalkaisella irlantilaistammallaan Mellillä sekä Hanne hienolla puoliveriorillaan Sentillä.

Matka peltoa kohti meni oikeastaan paremmin kuin hyvin, vaikka välillä minua hirvitti, sillä olin päättänyt jättää satulan pois. Kokon pyöreä ja pistelevänkarvainen selkä oli kuitenkin ihanan lämmin (ja loppua kohden hikinen), mikä toi kyllä ehdottomasti lisää tunnelmaa. Enkä edes tippunut, vaikka Kokoa tuntui alkuun vähän kismittävän viimeiseksi jääminen, ja muutama pieni pukki ja vastalausekin saatiin jo heti alkumetreillä. Tamma kulki kyllä hyvin mukana, eikä ainakaan tarvinnut murehtia joukosta jäämistä. (Itse asiassa joku suomenhevosista taisi toisinaan vähän jumittaa ja jarrutella menoa). Pellolla päästettiinkin sitten kaikki höyryt – herran jestas miten Koko lähti! Tamma pinkoi minkä kintuistaan irti sai ja vaikka hanki oli suhteellisen syvää, vauhtimme riitti muutaman hevosen ohitukseen. Kiistatta nopeimpana taisi laukata Sentti, mutta kyllä suomenhevosissakin potkua riitti. Hankilaukassa Koko ei pukitellut, kiisi vain, joten sain itsekin tilaisuuden rentoutua ja nauttia vauhdinhurmasta. Päivä kruunattiin glögillä, pipareilla sekä jälkipulinoilla, ja oli kyllä ihan ehdottomasti tekemisen arvoinen reissu!
Koko ja Cecilia kiittävät (ja toivovat, että ratsastajan kunto riittää huomisiin kilpoihin).

- Kirjoittanut omistaja Cee

01.03.2014, Varsakuulumisia

Kokon saapuessa meille Domenicaan tamma oli jo startannut muutamissa kilpailuissa sekä varsonut yhden tammavarsan. Kokon esikoisvarsa Mulberry Keylime asustaa mintulla Hillamäessä ja on jo ihan kivasti menestynyt esteradoilla hänkin. Koko itse on jo saavuttanut suurimman kilpailutavoitteensa: vähintään 40 sijoitusta esteratsastuksesta, siitäkin huolimatta, että kilpakausien välissä tamma varsoi kerran. Kokon toinen varsa oli myös tamma, neito nimettiin Apple Rouletteksi. Varsominen ja pieni loma kilpahevosen arjesta tekivät seitsemänvuotiaalle Kokolle hyvää (tamma oli nelivuotias varsoessaan Keylimen), ja neito olikin reilun vuoden loman ja lomaltapaluun jälkeen entistä pirteämpi poni. Kuten jo aiemmin mainitsin, Kokon aktiivisin kilpaura alkaa olla takanapäin. Täyspäiväisen kilpailemisen lopettamisen jälkeen Koko on nyt varsonut kaksi kertaa: tammat No Burberry sekä Graveyard Cherry, joista ensin mainittu jää meille Domenicaan kasvamaan.

Orivarsoja Kokolle ei ole suotu, saa nähdä josko tamma astutetaan vielä. Toistaiseksi jalostuskäyttöä ei ole suunniteltu, mutta yksi tai kaksi varsaa lisää ei ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Ikääkin tammalla vielä riittäisi niihin puuhiin, jos vain vielä tiinehtyy. Tällä hetkellä neidon elämään kuuluu satunnaista kilpailemista lähinnä maastoesteiden muodossa, mikä onkin piristänyt ponia huomattavasti. Rataesteet eivät enää sytytä Kokoa samalla tavalla kuin ennen, mutta maastoilusta ja siellä hyppäämisestä poni nauttii. Kokon miellyttävä luonne, varmuus ja kokemus takasivat myös sen, että aktiiviuransa jälkeen Kokosta on tullut opetusponi. Koko saa kunnian toimia opettajana, kun yhdeksänvuotias tyttäreni Viivi harjoittelee esteratsastusta vähän osaavamman ratsun selästä.

- Kirjoittanut omistaja Cee