|
Nagini Woods "Gina"KTK-III, ERJ-I, KERJ-III, YLA2
ERJ-I -palkittu kesäkuun 2015
tilaisuudessa (6,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 107,5 p.) HistoriaaS.S. Sport Horsesin kasvatti, ihastuttava hannovertamma Nagini Woods, saapui meille lokakuun ensimmäisenä päivänä 2012. Pikkutamma sai lempinimekseen Gina. Silloin vasta vähän aikaa sitten vieroitettu Gina teki suuren vaikutuksen rohkeudellaan - trailerimatka sujui ongelmitta, eikä uusi kotikaan tuntunut pahasti pientä järkyttävän. Pikkuinen vaikuttikin jo heti alkuun kovin uteliaalta ja virkeältä tapaukselta, se oli heti tutustumassa uusiin naapureihinsa ja oli oikein ihmisystävällinen ja hyvätapainen. Vaan vähänpä tiesin - alkuun hyvätapaisesta, suloisesta ja viattomasta varsasta kuoriutui varsin pippurinen tamma. Hoitamiset onnistuivat Ginan kanssa sinänsä ihan hyvin, mutta tamma oli hivenen arvaamaton. Tamman historia on sinänsä tavanomainen, että se ostettiin juuri vieroitettuna varsana ja kaupat tehtiin pääosin sukutauluun ja suvun meriitteihin perustuen. Erikoista oli kuitenkin se, että Gina oli ensimmäinen ulkopuolinen ostokseni yhdessä Jadessa Warmbloodsin Tikrun kanssa. Muuten minulla oli kokemusta ainoastaan omista kasvateistani, jotka olivat kieltämättä luonteeltaan helpompia, mutta myös hyppääjinä huomattavasti lahjakasta Ginaa keskinkertaisempia. Ginan mieletön potentiaali ja energisyys teki siitä elämäni hankalimman ratsutettavan. Kasvattajalta sain kuitenkin tukea ja hitaasti eteneminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu, vaikka aikanaan harmittikin siirtää ensimmäisiä kilpastartteja myöhempään ajankohtaan. Sittemmin tammasta on tullut kaikessa tulisuudessaan ehdoton suosikkini, josta on jäänyt aivan yhtä energiset tammalinjat omaan talliin kasvamaan. Nyt jo eläkkeellä kiukutteleva Kinkku-Gina on periyttänyt potentiaaliaan jokaiselle varsalleen – osittain luonteensa kera. 
LuonnekuvausPippurinen Gina on saanut talliporukan keskuudessa hivenen kyseenalaisen maineen, mutta Kilparatsuna Gina on lunastanut paikkansa tallin I-palkittujen joukossa. Potentiaalia tammasta on löytynyt juuri niin paljon, kuin jo varsasta asti ja ylipäätään sukunsa puolesta pystyi odottamaan. Ginalla on silloin tällöin varsinaisia kiukkupäiviä (usein kiimojen yhteydessä), jolloin tämä neitokainen muuttuu niiiiin niiiin herkkähipiäiseksi. Hyvä jos saat harjalla hipaista, vähänkin kovemmat otteet kostautuvat luimimisena ja ilman näykkimisenä. Gina onkin nyt vanhemmiten saanut vähän vähemmän imartelevan lempinimen tallilaisten keskuudessa - tämä kaunistakin kauniimpi prinsessatamma tunnetaan paremmin nimellä Diiva-Gina (Kiukku-Gina ja Kinkku-Gina ovat käytössä myös). Diivan elkeet tulevat ilmi erityisesti kurakeleillä, sillä ei tule kuuloonkaan, että vesilätäkköön voisi astua. Se joko kierretään hyvin hyvin kaukaa, tai sitten hypätään yli. Yli hypätessä pomppu lähtee mahdollisimman korkealta ja ylettää mahdollisimman pitkälle, tietenkin. Loikkaa seuraa usein myös pienoinen hepulikohtaus, diivathan tykkäävät draamasta. Gina onkin "hienolla" käytöksellään aiheuttanut sen, että pääsääntöisesti vain tallin asiantuntevat työntekijät käsittelevät sitä. Nuoret tallitytöt eivät taluta tätä ladya edes tarhasta sisälle. Kaikesta tästä huolimatta Ginaa pystyy kyllä käsittelemään, kunhan tammaan tottuu. Huonolla tuulella ollessaan tammalle tulee antaa tilaa ja ylimääräistä lääppimistä on parempi vain välttää. Toisaalta Ginalla on paljon hyviäkin päiviä, jolloin normaali käsittely onnistuu ja neitokainen käyttäytyy mallikkaasti. Varustamisesta Gina ei välitä sen enempää kuin harjaamisestakaan ja pesullakin se on tottunut käymään. Kuljetus ja lastaus ovat tammalle onneksi arkipäivää, sillä muuten Ginassa olisi ehkä liikaa haastetta kilpailemista ajatellen. Matkustajana tamma on rento ja tottunut. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat tuttuja, ja he ovatkin vuosien varrella keksineet tavan käsitellä diivaamme. Ratsastaessa Gina on sähäkkä ja energinen. Tällä sirolla tammalla on oikein kauniit, hyvät askeleet, joilla pärjäisi varmasti myös koulupuolella. Gina on kevyt ja mukava ratsastaa, se asettuu hienosti ohjan ja pohkeen väliin sekä kuuntelee herkästi painoapuja. Vaikka Gina onkin sinänsä todella miellyttävä ratsastaa, tuovat tamman säpsyilyt omaa lisämaustettaan muuten aivan liian helppoon tapaukseen. Ratsastajan täytyy olla jatkuvasti tarkkana, sillä Gina keksii omia mörköjään etenkin jos energiaa on päässyt vähänkään patoutumaan. Säännöllinen, monipuolinen ja riittävän rasittava treenaus pitää kuitenkin tamman aisoissa. Lyhyellä sairaslomalla huomasimme tämän erittäin selvästi: Gina oli saanut haavan jalkaansa tarhasta ja lepäili sen takia noin viikon. Auta armias sitä menoa vapaiden jälkeen... Ginaa juoksutettiin ennen ratsastusta ja näimme samalla varsin hienon rodeo show'n, mutta silti hepulienergiaa riitti myös omistajan kestettäväksi. Apua sitä pukkien ja laukkaryöstöjen määrää! Minua ihan tosissaan pelotti. Siitä lähtien olen toivonut, että tamma joko säilyy lopun elämäänsä priimakunnossa tai että se vanhemmiten hieman tasoittuisi ja rauhoittuisi. Näin onkin onneksi käynyt ja nykyään Ginalla on oikein mukava ratsastaa. Esteillä vauhtia riittää edelleen varsin paljon, mikä onkin ehkä haasteellisinta Ginan kanssa. Toisinaan se kuumuu niin pahasti, ettei hyppäämisestä meinaa tulla mitään. Tekniikka on kuitenkin nätisti hallussa ja parhaina päivinä hypyt ovat oikeinkin sulavia ja tasapainoisia. Ja ainakin rata-aika on aina hyvä! Ratsastajaltaan tämä meidän Diiva-Gina vaatii mahdollisimman selkeitä ja päättäväisiä apuja sekä viileää päätä. Rauhallinen ratsastaja saa kyllä pidätteet läpi ja ohjauksen toimimaan, mutta osittain se vaatii Ginan tuntemusta. On varmaan selvää, että tammalla eivät aloittelijat ratsasta, mutta kokeneemmille Gina on miellyttävä haaste. Pomppua ja intoa löytyy, kunhan tammaa oppii ratsastamaan hallitusti. Iän myötä Ginalla on uskallettu maastoillakin enemmän, eikä mitään sen suurempia ongelmia ole ilmennyt. Tamma on yhtä energinen kuin aina, muttei yhtään pahempi. Pukittelua ei ole nähty sitten nuoruusvuosien ja ryöstämisetkin ovat (ainakin lähes täysin) jääneet pois myös, kiitos ruokavalion optimoimisen ja iän tuoman rauhallisuuden.
Sukutaulu ja selvitysIsälinja (2): Lupercus PB - Rasputin GER
iii. Servus Servorum oli komea, tummanruunikko hannoverori, jonka varalle oli jo varsasta asti suuret suunnitelmat. Servusta koulutettiin
saksalaisten huippuvalmentajien voimin ja ori olikin selvästi ikäisiään kehittyneempi esteratsu jo neljävuotiaana. Servuksen uran alku sujui juuri niin hyvin
kuin odotettiinkin, ja kuusivuotiaana se kilpaili jo kansallisella tasolla 140 cm luokkia. Valitettavasti orin kisahermot pettivät ja ura tyssäsi Servuksen
täyttäessä seitsemän vuotta. Edes Servuksen komea rakenne ei taannut menestystä jalostuspuolella ja virallisia jälkeläisiä onkin vain parisenkymmentä kappaletta.
Ori on kuitenkin hyväksytty sekä hannoverien ja että oldenburgien kantakirjaan.
iie. Aftermath oli musta, 166 cm korkea hannovertamma. Nuorena Aftermath kilpaili metrin esteluokissa junioriratsastajan kanssa, kunnes myytiin
saksalaisen hra Waltzin omistukseen. Tamma oli Waltzin kultakimpale, jota pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Aftermath varsoi neljä kertaa. Tammaa on kuvailtu
luonteeltaan lempeäksi ja yhteistyöhaluiseksi ratsuksi.
iei. Mercury VII polveutuu tunnetusta ja paljon arvostusta saaneesta hannoverlinjasta. Mustanruunikon orin syntyessä se nimettiin kuuluisan
esi-isänsä Mercuryn mukaan, jonka toivottiin ilmeisesti tuovan varsalle onnea. Valitettavasti Mercury VII:stä kehittyi kuitenkin arvaamaton,
suurikokoinen ori, jota kaikki pelkäsivät - niin orin hoitajat, omistaja kuin ratsastajakin. Mercury oli sentään taitava esteratsu, joskin sen aggressiivinen
luonne vaikutti jonkin verran myös kilpailumenestykseen. Oriin parhaimpiin tuloksiin voidaan lukea Saksan kansallisten kisojen mestaruudet vuosilta 2002 ja 2003.
Jalostuspuolella Mercurya ei kovin laajamittaisesti uskallettu käyttää, sillä luonne arvelutti. Vähäisistä jälkeläisistä suuri osa - kuten Ginan ie.
Luperca - on kuitenkin menestynyt esteratsastuksessa erittäin hyvin. Varsat ovat olleet myös kohtuullisen selväjärkisiä, sillä Mercuryn astumat tammat
valittiin viisaasti ja tarkoin.
iee. Eglantine oli kaunis, hyvärakenteinen punaruunikko siitostamma. Luonteeltaan tamma oli hätäinen ja herkkä, eikä se oikeastaan soveltunut
kilpahevoseksi. Muutaman epäonnistuneen kilpailuyrityksen jälkeen Eglantinen suhteen luovutettiin täysin. Suoritukset johtivat aina hylkäämisiin, joten tamma
päätettiin ottaa puhtaasti jalostuskäyttöön. Rakenteeltaan sulavalinjainen "Ellie" menestyi kuitenkin näyttelykehissä ja se
on mm. valittu vuoden tammaksi ja saanut useita kertoja näyttelyiden parhaan hevosen tittelin. 166 cm korkealla tammalla on viisi jälkeläistä.
eii. Comrat Russian oli komearakenteinen ori, joka herätti kunnioitusta massiivisuudellaan. Valko-Venäjällä
syntynyt Comrat Russian varttui Puolan valtionsiittolassa kolmevuotiaaksi asti, astuen muutamia tammoja jo nuorella iällä. Suorastaan äksynä ja
arvaamattomana tunnettu ori ratsutettiin vasta nelivuotiaana, joten Comrat Russian ei päässyt osallistumaan kolmevuotistesteihin. Ori oli vaikean luonteensa
vuoksi erittäin haastava ratsuttaa ja myöhemminkään ratsastaa. Haastellisuudesta huolimatta oriilla päästiin kilpailemaan esteitä kuusivuotiaana. Parhaimmillaan
punaruunikko ori kilpaili 140 cm luokissa, tehden jopa muutaman kansainvälisen debyytin. 160 cm korkean orin urasta ei tullut
kovinkaan kummoista hyvästä sijoitusprosentista huolimatta, enemmänkin Comrat Russian tunnetaan hyvästä suvusta ja suorasta isälinjastaan Gates of Valhallallaan
(Ginan eiiii). Jalostukseen Comratia käytettin ahkerasti, ja ori sai yhteensä noin sata jälkeläistä.
eie. Northern Light edusti uljaiden armeijaratsujen sukua. Neuvostoliitossa syntyneen solakan mustan tamman tulevaisuus oli selvästi esteratsastuksen
parissa; hyväryhtiseltä 161 cm korkealta tammalta odotettiin paljon. Northern Light kilpaili muutamia vuosia ennen kuin kantakirjattiin ja siirrettiin
jalostuskäyttöön. Tamma kantakirjattiinkin ensimmäisellä palkinnolla erinomaisten kilpailusuoritustensa vuoksi - Northern Light kun oli kilpaillut
menestyksekkäästi 140 cm radoilla. Northern Light sai yhteensä kuusi varsaa, jotka ovat nekin osoittaneet hyvää menestystä esteillä. Tamma on periyttänyt jonkin
verran myös hyvää ja rauhallista luonnettaan, samoin kuin erinomaista hyppytyyliään ja yhteistyöhalukkuuttaan.
eei. Admontite D oli kansainvälisten luokkien esteratsu, mutta tästä huolimatta ori ei ollut jalostusrintamalla niin suosittu mitä olisi voinut kuvitella, sillä tummanpunarautias hannover ori oli luonteeltaan ärhäkkä, äkkipikainen ja erittäin temperamenttinen. Admontite oli niin sanotusti yhden ihmisen hevonen, joka tuli tunnetuksi estekentillä lennokkaasta laukastaan ja korkeista pukeistaan esteiden väleissä. Orin luonne ei kuitenkaan siirtynyt kaikille sen jälkeläisille, joskin Ginassa näitä piirteitä on nähtävissä. Admontite D syntyi Irlannissa, jossa se vietti koko elämänsä. Jälkeläisiä tälle 165 cm korkealle orille kertyi lopulta 56. Admontite periytti esteosaamistaan huonosti, joskin Osa sen varsoista menestyi kohtalaisen korkealla tasolla, mutta muut eivät niittäneet menestystä lainkaan.
eee. Moonbeat oli kaunis 160 cm korkea musta hannovertamma, jolla oli varsin rämäpäinen ja rohkea luonne. Tamma menestyi korkeissa esteluokissa kansainvälisellä tasolla erittäin hyvällä menestyksellä, napsien lukuisia sijoituksia ja voittoja. Myös Moonbeat oli irlantilaistamma ja musta kaunotar saikin viettää eläkepäiviään myöten elämänsä samalla tallilla. Tamma sai viisi jälkeläistä, joille se on periyttänyt hyvää hyppykapasiteettia. Osa jälkikasvusta peri lisäksi neitokaisen räväkän luonteen. Jälkeläiset
Kilpailumenestys
Ginalla on yhteensä 100 sijoitusta, joista 17 voittoja. ESTERATSASTUS:
KENTTÄRATSASTUS:
MAASTOESTERATSASTUS:
NÄYTTELYT:
Päiväkirja ja valmennukset
10.5.13, Tarinaestekisat @ Team Häiriköt (110 cm) 6/7 Tarina: Selailin tympääntyneenä avoimia kilpailukutsuja, kunnes silmiini osui Team Häiriköiden synttärikarkeloiden kutsu. Yksi luokista kuulosti nimittäin siltä, että osallistumista ei voisi jättää väliin! Olen ihan hirvittävä varusteurheilija ja rakastan pukeutua ihan mihin tahansa kissanristiäisiin. Toivon, että minut vielä aikanaan haudataankin kauniissa juhlamekossa ja siroissa korkokengissä. Arvaatte varmaan - kyseiseen esteluokkaan on tarkoitus pukeutua juhlavasti! Uuuuu, mama! Naputtelin koneella kisailmoittautumista menemään ja asua suunnitellessani mietin sopivaa ratsua. Nuori Gina -tammani on uskomattoman kaunis ja lisäksi musta (en vielä tiedä minkä värinen mekkoni tulee olemaan, mutta sen täytyy ehdottomasti sointua hevosen väriin), joten Gina voisi olla juuri sopiva ja elegantti valinta. Hymyillen painoin enteriä ja osallistuminen oli siinä, vaan aika vähänpä minä asiaa tajusin pohtia. Olin keskittynyt ainoastaan ulkonäköseikkoihin, joten paniikki iski eräänä päivänä Ginalla ratsastellessani. En edes treenannut kisoja varten, en hypännyt ja mikä olennaisinta - minulla ei ollut mitään erikoisia, mahdollisesti hulmuavia tai hankalia vaatteita päällä. Ja silti, silti Gina sai jonkun hepuli /paniikki/ vouhotus -kohtauksen. Mitään näkyviä mörköjä ei ollut, Gina oli vaan taas niin Diiva-Gina. Joten ei hyvää päivää. Silloin se iski - ehkä minut tosiaan haudattaisiin juhlamekossa ja korkokengissä. Päivänkin taidan tietää jo etukäteen. Kisapäivä kuitenkin koitti, ja mietin jo hetken osallistumisen peruuttamista tai mahdollista asunvaihdosta. Jos olisin tylsä ja vain meikkaisin juhlallisesti? Ihastelin kuitenkin valkoista paljettimekkoani ja tulipunaisia korkokenkiäni, enkä voinut sanoa niiden edessä ei. Sitä paitsi, mahdollisuudet Ginan sekoiluun ja suorituksen täystuhoon olivat ihan yhtä suuret ilman mitään erikoisvaatteitakin. Joten mokataan sitten edes hyvännäköisinä! Puunasin Ginan superhyvin ja läträsin show shinella oikein olan kanssa. Letit menivät kertaalleen uusiksi - ne eivät olleet ensin tarpeeksi symmetrisiä ja siistejä. Kun lopputulos miellytti, laitoin Ginalle puhtaan, kaulakappaleella varustetun talliloimen päälle suojaamaan aikaansaannostani. Sitten ryntäsin kuin viimeistä päivää satulahuoneeseen laittamaan itseäni. Kiharsin hiukset kunnon jenkkityyliin kauniille prinsessalaineille, ja loihdin silmiini smokey eyes -meikin. Huulet saivat olla suhteelliset hillityt, kauniin vaaleanpunaiset. Vaatteet minä vaihtaisin vasta kilpailupaikalla. Kun olimme perillä, minua alkoi jo hieman jännittää. Ei kuitenkaan auttanut muuta kuin käydä kurkkaamassa lähtölistaa ja todeta, että verryttely täytyisi aloittaa hetimmiten (ilmeisesti fashionably late ei toimi tämäntyyppisissä tilaisuuksissa..). Hyvin vaivalloisesti vaihdoin vaatteet heppa-autossa - aikaa WC:n metsästykselle ei yksinkertaisesti ollut. Kiskaisin kypärän päähän ja överikalliit korkokengät kainaloon. Sitten nopeasti Gina ulos trailerista, varusteet niskaan (mukaan lukien uudet hienot hopeisenväriset suojat ja huopa) ja itselle korkkarit jalkaan. Selkään nousu oli niiden kanssa erittäin vaivalloista ja luulen, että takapuolenikin taisi vilahtaa suhteellisen lyhyen juhlamekkoni alta... Verryttely meni miten meni, ja ainakin tuli huomattua, kuinka vaikea korkokengillä onkaan ratsastaa. Ja siis vain lahjattomat olisivat harjoitelleet kotona tai ylipäätään kokeilleet moista. Kauhunsekaisin tuntein sitä sitten mentiin radalle, ja meno oli lopulta niin holtitonta ja traumatisoivaa, että täysiä muistikuvia ei ole. En rehellisesti sanoen tiedä, kuinka kykenimme suorittamaan esteet oikeassa järjestyksessä ilman kieltoja tai pudotuksia. Oletan, että Gina teki ihania jumboloikkiaan ja roikuin itse jotenkuten kyydissä. Ainoa, mitä muistan, on häpeä. Mekkoni tosiaan oli liian lyhyt! Niinpä kisayleisö sai ihastella pikkuriikkisiä pitsisiä aluspöksyjäni (onneksi olin sentään pukenut kauniit). Jokaisessa hypyssä helma heilahti luvattoman ylös - mietin jopa, jos en myötäisikään ollenkaan enkä nousisi esteistuntaan. Mutta se olisi julmaa nuorelle kokemattomalle tammalle, joka vasta totuttautui isoihin esteisiin. Niinpä sitä sitten vilauteltiin, oikein urakalla. Toinen tiedostamani asia oli korkokenkieni julma kohtalo (tämä valkeni oikeastaan vasta kisojen jälkeen). En tiedä, mikähän ratkaisu oli laittaa ratsastuskisoihin Louboutinin 600 euron korkokengät - arvokkaimmat ja kauneimmat omistamani. Noh, eipä ole enää kauneimmat. Kuuluisat punaiset pohjat ovat nimittäin aivan pilalla, kai ne ovat iskeytyneet jalustimiin ah niin hallituissa hypyissä. Että semmoista tällä kertaa, vaikka selvittiin me sentään hengissä.Kirjoittanut omistaja Cee Lauantai 12.10.13, Estevalmennus Kuohun tallilla Nuoren hevosen kanssa Cee toivoi "peruskivaa pientä estehyppelyä". Tunti toteutettiin maneesissa, sillä kenttä oli sadepäivien jäljiltä liian liukas hyppelyyn. Alle on koottu Eevan kommentteja tunnilta, itse tehtävät jätetään nyt sivummalle. - Jokaisella sivulla on puomeja, joten ala ratsastamaan uran sisäpuolella puomeja askellajeja vaihdellen. Siinä on nyt rennon reipas ravi Ginalla, pidä tästä rytmistä kiinni. Kun nostat laukan, niin kerää heti pyöriväksi se laukka, älä päästä sitä Ginaa humputtelemaan omiaan. Muista palkita jokainen apuunvastaaminen hellittämisellä, älä jää vetämään tai puristamaan yhtään. Nyt siinä on sulla Cee todella hyvä tuntuma siihen tammaan: hyviä puomilinjoja ja tasainen rytmi säilyy kaikissa askellajeissa. - Istu alas Cee, älä lähde suotta ajamaan sitä hevosta liikaa eteen laukassa. Gina laukkaa siinä nyt oikein hyvin, tule tässä laukassa nuo pikkupystyt kiemurauralla. Älä jää ennen estettä pidättelemään hevosta, Gina olisi äskenkin löytänyt paremman paikan hypätä, mutta sä otit vähän liikaa kiinni ja jäit varmistelemaan ettette hyppää liian kovaa. Seuraavalla kerralla kokeile antaa sille enemmän tilaa ja ota vasta esteen jälkeen takaisin kiinni se laukka. - Kun se Gina aina välillä säpsyilee ja pyrähtelee vähän sinne tänne, niin istu vaan ite rauhassa ja päättäväisenä siellä selässä, kuitenkin niin että tarjoat Ginalle enemmänkin tukea ja turvaa kuin sellaista pomottavaa käskytystä. Justiinsa tuossa kiemurauran esteillä tuli välillä se tilanne, että Gina pyrähti esteelle hirvittävää vauhtia ja otit vähän reilummin suusta kiinni, jonka seurauksena se hevonen meni vähän hämilleen ja kielsi sen vuoksi. Yritä luottaa siihen, että vaikka se menee reippaasti ja suorastaan sinkoaa eteenpäin, saat sen laukan kiinni esteen jälkeen ja kaikki on hyvin. Totta kai hevoselle on asetettava rajat ja lähestymisten tulis olla hallittuja, mutta iha kokeilun vuoksi on syytä testata sinunkin luottamusta hevosta kohtaan. Eli nyt esteelle reippain mielin, annat sen mennä vähän reilumpaa laukkaa ja otat kiinni heti esteen jälkeen. Valmentajana Eeva Oma kommentti/ pohdintaa: Hih, olipas ihanaa aloittaa kunnon simppelillä puomityöskentelyllä, eikä aina heti korottaa esteitä. Gina oli tänään oikeastaan tosi kiva, vaikka menikin kovaa, niin kuunteli silti. Olit ihan oikeassa siinä, että vähän täytyy luottaa. Aika hyvin Ginan saa takaisin tuntumalle hypyn jälkeen, se tuli ainakin todettua ja testattua tänään. Samoin tyttönen osaa ihan selkeästi itsekin katsoa hyvät ponnistuspaikat. Kaikkiaan valmennuksesta jäi todella positiivinen mieli, Ginasta tulee vielä hieno esteheppa. Luottamukseni tammaan kasvoi ihan ehdottomasti. - Cecilia 31.10.2014, ERJ-Cup, tarinaluokka 140 cm, 3/8 Tehtävänanto: Karkki vai kepponen? Suorituksemme: Vainoharhan kierre oli taattu: jo kilpapaikalle saapuessa ratsastaja oli mutaiseen maahan saatu. Cecilia näki karmivat koristeet; kurpitsan, aaveen ja zombin – ja pelästyi heti Ginan pelästyvän. Tamma ei ollut moksiskaan, mutta ratsuaan taluttanut neito liukastui ja siitäkös Ginakin vilkastui. Alkoi hyppy ja pomppu ilman esterataa ja piankos laukattiin tuhatta ja sataa. Tällä kertaa ei edes otettu osaa kilpaan, sillä Cecilia ei saanut ratsuaan kiinni kompuroinniltaan. Loppu hyvin kaikki hyvin: ratsastaja sai järjestäjiltä kiitosta, kun yleisö tumman tamman ohjelmanumeroon rakastui. Pimeässä laukannut tamma toi tunnelmaa karmivaa, ja kilpojen taustalla soi aavemaista hirnuntaa. Kirjoittanut omistaja Cee Keskiviikko 10.6.15, Kinkkuilua On ollut kyllä ihan säällittävän surkea kesänalku! Siitä huolimatta Gina on saanut laiduntaa muiden tammojen kanssa jo lähes kuukauden verran. Liikuntaa on ollut tänä aikana hävettävän vähän, sillä Gina on kilpailunsa kilpaillut ja olen itse ollut kiireinen nuorempien kanssa valmentautuessa kesän kisoja varten. Ja kuten arvata saattaa, Ginan selkään ei ole hirveätä tunkua talliporukan keskuudessa, joten jos minä tai Tom emme ehdi, saa Gina lomailla. Entisestä hienostelevasta ja hurjastelevasta Diiva-Ginasta onkin hiljalleen muodostunut huomattavasti pyöreämpi Kinkku-Gina. Suorastaan kauhistuin, kun huomasin tamman masun "hieman" kasvaneen ja itse asiassa varasin parin päivän päähän eläinlääkärin, sillä mistäs sitä tietää vaikka Kinkku kantaisi vahinkovarsaa. Tänään pulskimus saisi kuitenkin huomiotani, sillä olen mennyt ilmoittamaan tamman Esteratsastuksen laatuarvosteluun (hohoo, vihdoinkin!). Lähes unohdin koko tilaisuuden, ja meinasi jäädä Kinkku-G puunaamatta. Päivän varoitusajalla sitten päätin kavuta rouvan selkään, ja ei herranjestas Ginahan käyttäytyi! Mamma oli suorastaan veltostunut eli liikkui normaalien hevosten vauhtia ja kuunteli pidätteitä. Koko ratsastusaika menikin siihen, että hymyilin kuin idiootti ja tein siirtymisiä aina yhtä ällistyneenä rakettiratsuni yhtäkkisestä tottelevaisuudesta. Lämmin ilma, ikä ja kertyneet kesäkilot taisivat tehdä tehtävänsä. Mikään laiska Gina ei silti ollut, päinvastoin aivan täydellinen. Täytyykin muistaa sanoa Ginan varsoja kaupitellessa, että no worries, kyllä se kymmenen vuoden päästä toimii kuin kelpo ratsu! Ilahtuneena Ginan selväpäisyydestä päädyin pesemään ja puunaamaan koko tamman. Leikkasin harjaa ja häntää siistimmiksi ja vein Ginan takaisin laitumelle. Huomenaamulla ajattelin herätä vielä ratsastamaan tamman kevyesti sekä letittämään kinkkusen paraatikuntoon. Nyt vaan peukut pystyyn, että Gina käyttäytyy myös huomenna! xoxo Cecilia 15.5.16, Puunausta ja rento maasto Vietin tänään ”Kinkku-päivää”. Ajattelin, etten ratsasta muita tänään lainkaan. Olin henkisesti tsempannut itseni pahimman luokan kiukuttelijaan, mutta harjatessani Ginaa tamma olikin lempeä. Päädyin rapsuttelemaan tammaa tavallista enemmän ja käyttämään puunaamiseen aikaa. Olin ensin ajatellut hyppääväni vähän, mutta koska tamma oli niin kivalla tuulella ja sää oli hyvä, menimmekin maastoon. Ratsastin yksin rennon ja ihanan lenkin Ginan kanssa, mikä oli harvinaista herkkua. Ginakin tuntui nauttivan! Kirjoittanut omistaja Cecilia 27.4.17, Estevalmennus Täytyy sanoa että Gina osoittautui kyllä sellaiseksi energiamummoksi että meidän nuoremmatkin hevoset kyllä jäisivät kauas taakse! Rennon estevalmennuksen aikana hypättiin tamman tasoon nähden melko matalia ratoja lähinnä kunnon ylläpitämisen merkeissä. Gina liikkui eteen todella energisellä tahdilla, mutta kunnon kisaveteraanin tavoin kuunteli esimerkillisesti ratsastajansa apuja. Todella kauniisti tamma hyppäsi ja oli ilo huomata kuinka innoissaan se suhtautui työskentelyyn vaikka kaikki sille jo varsin tuttua puuhaa olikin! Sarjat ylittyivät kylmällä päättäväisyydellä ja vaikka muutamissa mutkissa olikin hilkulla ettei vauhti olisi päässyt hiukan liian reippaaksi, ylittyivät esteet siitäkin huolimatta helposti. Radalle pyörittämäni tynnyrit tosin saivat alkuvalmennuksen aikana Ginan hiukan levottomaksi liehuvine koristeineen, mutta pienen tutkailun jälkeen nämäkin todettiin täysin vaarattomiksi. Kaikenkaikkiaan ihanan miellyttävä ja rento valmennus, jonka aikana itsekin sai välillä vain ihastella rautamummon menoa! Valmentajana Liia 4.5.17, Uusi yritys Kinkku alkaa olla valmis. Tamma on kiertänyt riittävästi este- ja kenttäkilpailuissa sekä näyttelyissä ja jättänyt jälkeensä viisi hienoa varsaa. Neitokainen on eläkepäivänsä ansainnut, sillä suurin osa arvostelutilaisuuksistakin on jo käytynä. Gina on nyt palkittu sekä ERJ-, KERJ- että YLA-palkinnoin ja hyväksytty kantakirjaan. Vielä on kuitenkin yksi juttu, joka kismittää. Nimittäin se Yleislaatuarvostelu! Menin hätäilemään Ginan kanssa ja ilmoitin tamman samalla kertaa kuin vanhemmat hannoverini Rallin ja Iidan. Gina ei ollut kuitenkaan parhaimmillaan ja minulla ei ollut selvitystä kaikista neidon sukulaisista. Puunaukseni meni siis aivan hukkaan, sillä tilaisuudessa esiintyi pahimman luokan Kiukku-Gina saaden käytöksestään ihan ala-arvoiset pisteet. En yleensä perusta hevosten viemisestä uusintaan, mutta Ginan kanssa homma jäi harmittamaan paljon. Keväällä onkin aika uudelle yritykselle, sillä I-palkinto ei jäänyt turhan kauas! Pidetään peukut ja kaviot pystyssä, että Gina-mummo jaksaisi skarpata käytöksen kanssa... Kirjoittanut omistaja Cecilia |
kuvat © KKJ | tausta © Ritva's Gallery | kaikki muu © Cee, ellei toisin mainita | virtuaalihevonen | a sim-game horse
