† Lopetettu 31.12.2020. Lepää rauhassa <3
| Rotu, skp | Budjonnynhevostamma | Kasvattaja | Ivan Dolovy (EVM)  tuoja Jenna |
| Väri, säkä | Punarautias (ee/Aa), 162 cm | Omistaja | Cee Blankley VRL-01288 |
| Ikä, syntynyt | 27-vuotias (k. 2020), 14.07.2012 |
Kotitalli | Domenica Estate  |
| Rekisterinumero | VH14-039-0024 | Painotus | Esteratsastus, re. 120 cm |
Feeni saapui uudistamaan Domenican budjonnyikantaa syksyllä 2014. Tamma tuli meille välittäjän kautta. Olin jo jonkin aikaa etsinyt uutta verta jalostukseen, kun tämä kaunis ja siro estetamma osui kohdalle ja täytti kaikki kriteerit. Jennalla oli ilmoitus muutamasta maahantuodusta kilpahevosesta ja Feeniä kuvailtiin näin: "Helposti käsiteltävissä oleva tamma, jonka kanssa useimmat tulevat toimeen. Luontaista imua esteille mutta vauhtia tuppaa usein olemaan liiaksi." Kävin katsomassa ja kokeilemassa tammaa, mutta jo ilmoituksen perusteella olin ollut ostopäätöksestä kutakuinkin varma. Niin varma, että traileri ja käsiraha olivat valmiiksi mukana! Niinhän siinä sitten kävi, että reipas ja energinen Feeni lähti matkaamme saman tien, sillä jo suvullisesti se oli täydellinen lisä jalostukseemme.
Feeni on lempeä ja ystävällinen. Se on todellakin helppo käsiteltävä, sillä Feenin voi huoletta jättää seisomaan vapaana käytävälle. Tamma on utelias ja ihmisrakas, eikä säpsyile juuri mitään. Ulkonakin sen voisi ihan hyvin antaa kulkea vapaana pihapiirissä, sillä Feeni ei lähde minnekään. Hoitaessa se on helppo ja miellyttävä, sellainen tamma, joka nauttii huomiosta ja käsittelystä. Traileriin tamma kulkee varoen eikä se juuri välittäisi matkustaa, mutta kaikki muu onnistuu sen kanssa yleensä täysin huoletta. Muiden hevosten seurassakin Feeni on rento ja helposti kaikkien kanssa toimeentuleva, ei mitenkään johtaja-ainesta, muttei se kaikkein alistuvinkaan.
Ratsuna Feeni on miellyttävä, mutta hiukan mukavuudenhaluinen. Tamma kulkisi mielellään hieman pitkässä muodossa eikä alkuun malttaisi työskennellä mitenkään ihan liikaa. Verryttelyssä ja kouluratsastuksessa sitä saa ja pitääkin ratsastaa ensin reippaasti eteen. Jos liikettä ei ensin löydy, eivät onnistu kyllä mitkään liikkeetkään. Laukka sillä on kuitenkin vahva ja laukasta se usein myös innostuu, mitä kannattaakin hyödyntää jo verryttelyvaiheessa. Ravi ei ole kovin lennokasta tai näyttävää. Esteillä Feeni kuitenkin herää henkiin. Se ei ole mikään huippuhyppääjä, vaan itse asiassa varsin keskinkertainen rataestemaksimin jäädessä metrikahteenkymppiin, mutta intoa ja iloa Feenin hyppäämisessä on. Sen tekniikassa olisi parantamisen varaa ja jalat jäävät usein hitaiksi, mutta innokkuus ja halu suorittaa ovat ominaisuuksia, joita mielelläni jalostan jälkipolville. Työmoraali on esteillä huikea ja tamman kunto ihan loputon. Jalkojen aktivoimiseksi Feenin kanssa tehdään usein puomityöskentelyä, joka auttaa kyllä selkeästi – mutta vain sille kerralle, sillä tammalla on tapana palata mukavuudenhaluiseen, hieman laiskahkosti liikkuvaan kuplaansa. Kilpailutilanteissakin se säilyttää ihanan viilipyttymäisen luonteensa, ja innostuu vasta hypyistä. Maastossa Feeni on varma ja järkevä, eikä se ole koskaan lähtenyt kenenkään käsistä.
Saavutukset:
ERJ-I -palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelun huhtikuun 2020 tilaisuudessa (7,5+40+20+20+15 = 102,5 p.)
| i. Afanasiy (EVM)
budj, prt, 166 cm |
ii. Lavrenti (EVM)
budj, prt, 164 cm |
iii. Lavrentinus
budj, prt, 163 cm |
| iie. Afgasia
budj, rt, 159 cm | ||
| ie. Irinne (EVM)
budj, rn, 165 cm |
iei. Irkaniy
budj, rt, 163 cm | |
| iee. Siddy
budj, rn, 161 cm | ||
| e. Marisha (EVM)
budj, rt, 162 cm |
ei. Rostoph (EVM)
budj, trt, 167 cm |
eii. Laurell
xx, rt, 163 cm |
| eie. Rostophia
budj, trn, 161 cm | ||
| ee. Leyla (EVM)
budj, prt, 164 cm |
eei. Kasmr
budj, prn, 167 cm | |
| eee. Ljayla
budj, rt, 156 cm |
Feenin isä Afanasiy oli komea punarautias kantakirjaori. Orilla oli komea ja selkeäleimainen ratsuhevostyyppi; rakenteellisesti se oli Feeniä rotevampi ja korkeampi, mutta kuitenkin estehevoselle tyypilliseen tapaan pitkänomainen. Ori kilpaili rataesteitä Venäjän kansallisella tasolla 140 cm luokissa asti ja menestyikin mainittavasti. Sen jalkoja alettiin kuitenkin säästellä esteuran ollessa vielä hyvällä mallillaan, ja Afanasiy lopettikin hyppäämisen menestykseen ja siirtyi nimeä kerättyään pelkästään siitos- ja näyttelykäyttöön. Venäjällä se on jättänyt toistakymmentä varsaa, joista suurin osa painottunut selkeästi rataesteisiin. Kantakirjajälkeläisiä orilla ei kuitenkaan ole.
ii. Lavrenti oli punarautias hyppääjä. Ori kilpaili elämänsä aikana kuitenkin vain hyvin vähän, sillä se kärsi erilaisista vaivoista ja loukkaantumisista. Komea, korkeakapasiteettinen ja temperamenttinen ori kiersi kuitenkin näyttelykehiä ja oli lopulta suhteellisen suosittu jalostusorina, vaikkei varsinaista nimeä kerännytkään. Ori oli täysin merkitön, karva kullanhohtoinen ja rakenteeltaan se oli ihanteellisen estetyyppinen. Ori jätti useita itseään menestyneempiä estejälkeläisiä, eivätkä herraa vaivanneet jännevaivat ole mainittavasti periytyneet. Viimeiset vuotensa Lavrenti vietti Ukrainassa harraste- ja jalostuskäytössä.
ie. Irinne oli tavanomaisen näköinen, pienimerkkinen ruunikko. Tamma oli kovassa kilpailukäytössä: se hyppäsi rataesteitä 130 cm luokissa asti sekä menestyi lisäksi kenttäratsastuksessa. Kuivajalkainen, pitkänmallinen Irinne periytyy emälinjassaan englantilaisista täysiverisistä, joiden vaikutus näkyi tamman rakenteessa, temperamentissa sekä voimakkaassa ja eteenpäinpyrkivässä laukassa. Irinnen sukulaiset ovat kilpailleet risuestelaukoissa ja tamma oli itsekin todella vauhdikas ja rohkea hyppääjä. Koska Irinnen kanssa keskityttiin kilpailuihin, jäi Afanasiy sen ainoaksi jälkeläiseksi useammista yrityksistä huolimatta. Tamma eli laadukkaan elämän ja pysyi ratsastuskäytössä viimeisiin vuosiinsa asti.
Feenin emä Marisha oli sirorakenteinen, pienehkö rautias. Tamma oli luonteeltaan nöyrä ja ihmisystävällinen, mutta säikky. Rautias tykkäsi hypätä, mutta esteillä se kuumeni suuresti. Voi olla, että Marisha ei kohdannut sopivaa omistajaa, mutta estekilpailuissa se ei hyppykyvystään ja -innostaan huolimatta koskaan oikeastaan pärjännyt. Kaunisluonteinen ja lempeä pikkutamma varsoi kolme kertaa, ja varsoista viimeisin jäi sen kasvattajan omistukseen (kun kukaan ei ostanut sitä). Tamma periytti kaikille jälkeläisilleen hyvää luonnettaan. Varsojen jälkeen, 12-vuotiaana, Marsiha myytiin pietarilaiseen ratsastuskouluun, jossa siitä tuli suosittu tuntihevonen. Tamma jatkoi opetusratsuna hyvin pitkään, laidunsi eläkepäivillään ja lopetettiin lopulta vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.
ei. Rostoph oli hieman silakanmallinen, merkitön tummanrautias. Ori oli erilaisuudessaan hurjan näyttävä ja luonteeltaan energinen ja kuumuva. Puoliksi täysiverinen Rostoph teki nuorena epäonnistuneen laukkauran – menestystä ei tullut lainkaan. Risuesteitä se hyppäsi kyllä pelottomasti, mutta kilpaileminen rinnakkain muiden kanssa oli sen pääkopalle liikaa. Vauhdikkaan ja ratsastettavuudeltaan haastavan orin kanssa yritettiin myös tavallisia estekilpailuita, mutta siitä tuli kilpailupaikoilla kamala ja lähes vaarallinen. Sen silloinen omistaja teetti herrasta kaksi varsaa, onneksi mahdollisimman kilteillä ja hyväluonteisilla tammoilla, mutta paras päätös oli kuitenkin ruunaus. Ori myytiin uuteen kotiin nuorelle, kunnianhimoiselle ratsastajalle, joka osti ruunatun Rostophin sekä sen nuoren orivarsan. Harrastekäytössä ori eli lopulta ihan hyvän peruselämän.
ee. Leyla oli mielettömän kaunis tamma; kullanhohtoinen, sukkajalkainen ja läsipäinen punarautias. Leyla ei ollut kaunis ainoastaan päältä, vaan sillä oli myös hurjan hyvä ja lempeä luonne. Ratsuna Leyla oli kuitenkin laiskahko ja mukavuudenhaluinen, ja sen jälkeläisiin haluttiin vauhtia ja temperamenttia. Tamma asui lähellä Rostophin omistajien tilaa, eikä raha vaihtanut lainkaan omistajaa Marishan saadessa alkunsa. Leyla varsoi Marishan lisäksi vielä neljä kertaa ja se muutti elämänsä aikana vain kerran. Tamma ei koskaan kilpaillut ja oli todella rennossa käytössä, mutta sen jälkeläiset ovat sittemmin menestyneet niin näyttelyissä kuin este- ja kouluratsastuksessakin, joskaan eivät huipputasoilla, mutta uskottavissa luokissa kuitenkin. Tamman kaunis ja luottavainen luonne on periytynyt Feeniin asti.
Saa kopioida jälkipolville sellaisenaan tai muokaten.
| s. 14.03.2014 | #1 budj-t. Geninaj Dom | i. Krokodil Gena | Om. Cee, VRL-01288 |
| s. 06.05.2015 | #2 budj-o. D.E. Korkol | i. Krokodil Gena | Om. HM, VRL-00096 |
| s. 18.11.2016 | #3 budj-o. D.E. Dakovo | i. Denrado | Om. sarqquu, VRL-04374 |
Koulutustaso: KO. Helppo B RE. 120 cm ME. 100 cm KE. Helppo luokka
|
ERJ: 3054.15 pistettä (vt. 7) KERJ: 1539.65 pistettä (vt. 4) KRJ: 1567.95 pistettä (vt. 4) |
Kuuliaisuus ja luonne: 1567.95 p. Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1486.20 p. Nopeus ja kestävyys: 53.45 p. |
|
01) 31.05.2016 ERJ-Cup - Ventos - 110 cm - 16/215
|
12.5.2019, Maastopalaveri
Laatuarvosteluhaaveet oli lyöty lukkoon, joskin meidän piti vielä tiimin kanssa sopia siitä, kuka valmistelisi kenetkin ja mitä täytyisi vielä tehdä. Esittämiskelpoisiksi osoittautuivat budjonnyt Dali, Feeni ja Nami, sekä ruunattu ja miellyttävästi rauhoittunut hannoverilainen Wallu. Aamutallin kahvipaussin lomassa päätimme lähteä ulos suunnittelemaan – hevosten selästä käsin tietenkin. Vaikka Dali oli voimakastahtoinen ja Päivi luonteeltaan mukavuudenhaluinen ja arkakin, päätettiin, että nainen ratsastaisi orilla. Dali oli nimittäin porukasta kaikkein maastovarmin, joten he saisivat olla kärjessä. Tom tulisi suosikillaan Wallulla, Suski yhä sähäkällä joskin jo rouvasikään ehtineellä Feenillä, ja minä suosikillani Namilla. Ilma oli varsin leuto mutta poutainen, ja kävelimme alkuun paljon. Suunnitelmat oli kuitenkin pian juonittu, ja loppumatkasta innostuimme laukkaamaan mäen sekä pitkän suoran. Kiersimme pidempää reittiä kotiin, sillä kellään ei ollut kiire jatkaa tallitöitä. Kukaan ei pudonnut, ratsut eivät keksineet tyhmyyksiä, ei satanut, emme eksyneet. Varsin onnistunut ratsastuspalaveri siis.
Kirjoittanut omistaja Cee
20.5.2019, Estevalmennuksia
Yleensä Suski piti minulle yksityisvalmennuksia, mutta tänään meillä oli tehopäivä Tomin kanssa. Ystäväni Isabella saapui valmentamaan, ja kauhukseni olin sopinut kahdesta peräkkäisestä valmennuksesta. Tom saisi ratsastaa orit, minä tammat. Päivi auttoi meitä hakemaan Dalin, Wallun, Feenin ja Namin sisälle (minä talutin tammat kaksin). Aloitin puunaamalla Feeniä hoitopaikalla, Tom taas laittoi Dalia käytävällä kuntoon. Mies oli minua nopeampi liikkeissään, mutten suostunut lyhentämään omaa harjausrutiiniani. Isabellakin saapui Kallasta ennakkoon, ja ehdimme rupatella varustamisen lomassa. Päivi ja talliin saapunut Viivi olivat innokkaita pääsemään yleisöön, ja he saivat maksaa innostaan radan rakennuksen merkeissä.
Verryttelimme itsenäisesti ja Feeni tuntui virkeältä lämmettyään. Tamman korvat kääntyivät uteliaaseen höröön esteet nähtyään. Tom taas mutisi alkuun Dalin tynnyrimäisestä rakenteesta ja mataluudesta, joskin ihan sopusuhtaiselta se selässä näytti. Ori liikkui tömisevästi ja hörähteli ohittaessaan Feenin. Isabella oli rakentanut (siis laittanut apulaiset rakentamaan) suhteutetun linjan pystyllä ja okserilla, sekä muurin viistoon linjaan maneesin keskelle. Suhteutettu oli molemmille varsin helppo tehtävä, sillä ratsut laukkoineen olivat meille tuttuja. Sen sijaan viisto lähestyminen aiheutti enemmän ongelmia: Feeni säpsyi, kielsi kerran sekä yritti oikoa liikaa. Dali taas tömisteli pidätteistä läpi ja nappasi muutaman puomin.
Ratsujen vaihto tapahtui sukkelasti, sillä Viivi ja Päivi olivat varustaneet ja taluttaneet Namin ja Wallun valmiiksi. He myös loppuverryttelivät ratsumme, joskin annoin Feenin Viiville epäluuloisin tuntein (hyvin tyttö silti pärjäsi). Nami oli ihana, hyppäsi Feeniä varmemmin ja suuremmalla ilmavaralla. Esteitä korotettiinkin varsin paljon, ja lopulta innostunut Tom (”now we’re talking!!”) pääsi leiskauttamaan Wallulla 160:n pystyn. Ruuna oli liekeissä, mutta kuunteli jokseenkin järkevästi pidätteitä. Loppuravien jälkeen lähdimme yhdessä maastoon kävelemään, ja Isabella tuli mukaamme. Puhuimme itse asiassa enimmäkseen tyttöjen juttuja, mutta kielimuurintakaista Tomia se ei haitannut.
Kirjoittanut omistaja Cee
10.6.2019, Laatuarvosteluvalmistautumista
Suski oli kerrankin suostunut tekemään aamutallin, saanut varmaankin auringonpistoksen. Olin raahannut Viivin ensin balettiin (miksi kummassa niillä ei ollut kesätaukoa?), kun vihdoin kevyen lounaan jälkeen sain keskittyä hevosiin. Päätin liikuttaa budjonnykolmikon, ne, jotka olisivat pian matkaamassa laatuarvosteluun. Näytettäväksi pääsisivät vanhaherra Dali, tammamamma Feeni, sekä hienon kilpauran jo nuorena tehnyt Nami. Namin kanssa tuntui varmimmalta, sillä tamma kilpaili edelleen jonkun verran. Sen esittäminen ratsain tai maasta ei olisi kummastuttavaa, mutta Dali ja Feeni olivat pysytelleet kauempana karkeloista jo varsin pitkän aikaa. Dali saattaisi ryhtyä näyttäväksi Siitosoriksi ja pelleillä, Feeni saattaisi vetää herneen siroon nenäänsä, mikäli arvostelupaikalla olisi jotain mieltä järkyttävää.
Aloitin operaation puunaamalla Namin, ja tamma olikin siisti ja nopea harjattava. Varustin kauniin ruunikon ja suuntasin alkukäynneiksi maastoon. Teimme noin vartin kävelylenkin ja Nami liikkui virkeästi eteenpäin. Harkitsin kenttää, mutta helteestä johtuen päädyin vastentahtoisesti maneesiin. Tein perustyöskentelyä noin 40 minuuttia ja tamma tuntui hirveän hyvältä. Seuraavaksi puunasin Feenin ja tein saman kävelyn huomattavasti säpsyisämmin. Punarautias puri sitkeästi vasempaan kuolaimeen ja jouduin ratsastuksessa keskittymään oikeastaan vain irrotteluun. Pitäisi tarkistaa, oliko neidillä kenties jotain jumeja. Olin kuitenkin lopulta ihan tyytyväinen: suoruus löytyi ja tamman liike parani.
Kun olin palauttanut Feeninkin tarhaan pikaisen pesun jälkeen, otin viimeiseksi operaatiokseni Dalin. Muhkearakenteinen ori aloitti kakkaamalla käytävälle, puremalla riimunnarua ja sekä yrityksellä kieltäytyä nostamasta oikeaa takajalkaa (sillä herra halusi aivan väkisin lepuuttaa takajaloista toista). Tuskastuttavan taistelun ja napakan ärähdyksen jälkeen pääsin voitolle, mutta kirosin jo ennakkoon itsepäisen Dalin kärräämistä tuomariston eteen. Ratsastuksessa ori oli kuitenkin lämmettyään varsin virkeä ja yhteistyöhaluinen. Otin loppuun muutamat hypyt, ja vanha kilpahevonen rautiaan sisällä heräsi. Fiilis oli kaikista hyvä, ja sitä paitsi, saisin tilaisuuteen onneksi apukäsiä mukaani.
Kirjoittanut omistaja Cee
kuvat © Norpatar | tausta © Subtle Patterns | kaikki muu © Domenica | virtuaalihevonen | a sim-game horse