Prahetta   "Etta"

Saavutukset:
ERJ-II -palkittu elokuun 2016 tilaisuudessa (5,5 + 41 + 18 + 20 + 15 = 99,5 p.)
KERJ-II -palkittu joulukuun 2020 tilaisuudessa (6 + 42 + 18 + 11 + 15 = 92 p.)

Koulutustaso: KO. Vaativa B    RE. 140 cm    ME. 120 cm    KE. CIC3 / CCI/CIC***

Torstai 25.6.2015, Mammat maastoilee

Kesä on ollut ihan kökkö – missä se aurinko ja ihana lämpö oikein viipyy? Itse en tykkää ollenkaan, mutta hevoset sen sijaan vaikuttavat laitumella oikein tyytyväisiltä siihen, että ruoho on vihreää ja kosteaa, eikä paarmoista ole tietoakaan. Hepat ovat olleet täyspäiväisesti laitumella nyt noin kuukauden ja liikutus on ollut varsinkin vanhempien tammamammojen osalta vähäistä. Päätimmekin rennon eli tylsän tallityöpäivän päätteeksi lähteä Päivin kanssa vielä iltamaastoon. Sen verran kuitenkin laiskotti, ettei meitä kiinnostanut liikaa hikoilla tai tuskailla säikkyjen kilparatsujen tai nuorikoiden kanssa. Päädyimmekin valitsemaan ratsuiksi Tikrun ja Etan. Molemmat mammat ovat hyväluonteisia ja varmoja, ja vatsojen koosta päätellen pieni liikutus tässä välissä ei olisi varsinaisesti haitaksi.

Veimme tammat tallikäytävälle puunaukseen – etenkin Etan kohdalla siistimistarve oli huomattava – ja pitkän ja huolellisen harjauksen jälkeen varustimme tammat. Tikru haukotteli makeasti varustuksen aikana, Etta sentään nosti korviaan ujosti höröön. Kunnon tätiratsastus, täältä tullaan.;) Valitsimme maastoreitiksi selkeän, isoa hiekkatietä/-polkua seuraavan reitin, jonka varrella emme joutuisi liiaksi metsään. Näin iltasella hyttyset eivät kiinnostaneet (vaikka toki niitä olisi jonkun verran joka tapauksessa) ja muutenkin oli hieman hämärää runsaasta pilvisyydestä johtuen. Päivi ja Tikru johtivat joukkoa ja minä ja Etta pidimme perää. Tahti oli koko retken ajan melko rauhallinen, mutta selkeästi hevosetkin nauttivat pienestä maisemanmuutoksesta ja työnteosta. Maasto oli vaihtelevaa ja kiipeilyäkin tuli kiitettävästi, saimme sentään tammoille hien aikaiseksi laukkaamalla muutaman loivan mäen. Laukassa vauhti lisääntyikin sopivasti, mutta sen jälkeen ravissa ja käynnissä alkoi askel hieman painaa. Nauroimme Tikrulle ja Etalle sekä itsellemme – tämä oli todellakin oikea tätien ja heppamammojen retki hyvin rauhallisen ja turvallisen etenemisensä tähden. Mutta ei se mitään, olimme kaikki erittäin rentoutuneita retken jälkeen, eikä sitä aina jaksakaan sätkiä. Pesun ja pikaisen harjauksen jälkeen annoimme tammoille iltaruuat tallissa ja palautimme ne sitten laitumelle yöksi.

Kirjoittanut omistaja Cee

25.10.2014, Estevalmennus

Saavuin kentälle alkuverryttelyjen aikaan. Saisin pitää pienen verryttelyn siis ennen varsinaista tuntia. Pystytin neljän viidenkymmenen sentin estesarjan keskelle kenttää. Käskin ratsastajaa ottamaan jalustimet pois ja tulemaan esteet ravissa. Ratsukko lähestyi nätisti esteitä ja Ettakin nosteli jalkojaan hyvin. Se kulki muutenkin hyvin kauniisti, laiskuutta lukuun ottamatta. Pyysinkin ratsastajaa antamaan tammalle vähän lisää pohjetta, että se ei juurru maahan kiinni. He jatkoivat pientä verryttelytehtävää vielä hetken, kunnes pyysin laittamaan jalustimet jalkaan ja vaihtamaan suuntaa. Sitten pitikin nostaa kädet vaakaan ja ravata esteet toisesta suunnasta. Etta vähän aluksi ihmetteli sivussa heiluvia käsiä, mutta viimein se tottui ja ravasi oikein nätisti. Koivet nousivat välillä vähän turhankin korkealle, mutta muuten hevonen liikkui puhtaasti.

Sitten päätin jo aloittaa varsinaisen tehtävän. Olin päättänyt, että tänään voitaisiin koettaa vähän treenata hyppytekniikkaa. Pystytin muutaman esteen, jotka olivat kaikki jotenkin hankalassa paikassa, mutta oikealla tekniikalla ne pystyisi hyppäämään helposti. Ensimmäinen oli nurkassa, joka kuuluisi hypätä niin, että sinne tullaan oikealta ja se hypättäisiin vähän viistosti, muttei paljon. Sen jälkeen jyrkkä kaarros ja heti sen jälkeen este, joka tulee hypätä niin, että jyrkän kaarroksen aikana hevosta valmisteltaisiin jo valmiiksi esteelle. Tämän jälkeen olisi loivan kahdeksikon aikana tuleva sarja, joka pitää hypätä ns. kaarteessa. Sen tarkoitus olisi se, että saataisiin hevonen pidettyä suorassa, vaikka tulisikin käännekohtia. Sitten tämän jälkeen olisi vielä toinen kulmaeste, jonne on vähän vaikeampi hakeutua. Annoin ratsukolle käskyn lähteä ja he lähtivät. Laukka oli sopivan tempoista ja sujuvaa. Kehuinkin heitä siitä.

Muistuttelin ratsastajaa turhan lyhyestä ohjasta ja sitten päästiinkin jo ensimmäiselle esteelle. Ratsastaja sai tamman oikealle kohdalle ja este hypättiin kunnialla. Kaarrosesteellä oli vähän ongelmallisempaa, nimittäin hyppy lähti liian aikaisin ja liian sivusta. Este hypättiin silti ihan "turvallisesti". Mitä nyt puomit kolisi alas, mutta muuta ei onneksi sattunut. Sen jälkeen tultiin sarjalle, joka oli Etalle hankala juttu. Se koetti pysyä radalla ja samaan aikaan hypätä kaikki kunnialla. Kyllähän tuo onnistuikin, vaikka muutama puomi tipahti, mutta ei suinkaan kaikki. Viimeinen kulmaeste oli hyvin haasteellinen kummallekin. Ratsastaja koetti löytää oikeaa kohtaa hypätä ja ohjata hevosta. Sillä aikaa hevonen yritti hahmottaa kunnon hyppykohtaa, joka loppujen lopuksi löytyi ja tämä este hypättiin parhaiten. Annoin heille lopetuskäskyn ja jäin ohjailemaan loppuverryttelyjä.

Valmentajana Akita

10.9.2014, Ratsastusleikkejä Kuuluodossa

"Ennen kuin kenttä jäätyy ensimmäisitä pakkasista, on aika laittaa pystyyn kunnon ratsastusleikkitunti! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on luvassa, joten valitsethan ratsuksi vikkelän ja energisen hevosen, joka ei potki muita hengiltä vaikka oltaisiin todella lähellä. Tunti alkaa kello 12.00 ja ensimmäiseksi ravaillaan ja tehdään muutama vauhdikas laukkaharjoitus. Sitten koko lopputunti ollaankin ratsastusleikkien kimpussa!

Leikki 1. Viesti
Tuntilaiset jaetaan kahteen eri joukkueeseen (kanssamme samassa joukkueessa oli Pierre & Toska) ja tehtävänä on hakea kentän toiselta puolelta puominkannatin, joka on luonnollisesti kiinni estetolpassa. Jonon ensimmäinen lähtee niin npeasti kuin mahdollista (eli laukassa) estetolpalle, ottaa kannattimen ja palaa takaisin jonon hännille pujotellen tötteröitä. Jos ratsukko kaataa tötterön tai kaksi, joutuu jonon hännille palaamaan naistensatulassa.

Leikki 2. Seuraa johtajaa
Toinen leikki kestääkin koko lopputunnin. Jokainen on vuorollaan johtaja, joka vie ratsukkoja eteenpäin haluamallaan tavallaan. Kentältä löytyy muutama este, tötteröitä, puomeja sekä muutama heinäpaali, joita voi käyttää hyväkseen. Muista, että vain taivas on rajana tehtävien keksimisessä! Vauhtia ja nopeutta saa olla mukana tottakai!"

Oma tarinamme: Saavuimme Etan kanssa hyvissä ajoin Kuuluotoon, ja verryttelimme kävelemällä sekä ravailemalla lähimaastossa. Etta oli suhteellisen reipas ja virkeä (omaksi itsekseen), mutta leikkiseurallemme tamma ei vetänyt vertoja. Minulle kävi hyvin äkkiä selväksi, että olisin voinut valita ratsuni paremmin. Olin tutustunut kutsuun ilmeisesti aivan liian pintapuolisesti ja innostunut ehkä liikaa. Olin ilmoittautuessani ajatellut, että mahdollisimman pomminvarma ja rento ratsu olisi sopiva leikkeihin - enkä sitten huomannut suositusta: "Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on luvassa, joten valitsethan ratsuksi vikkelän ja energisen hevosen". Hups. No, näillä on mentävä!

Eikä Etta lopulta niin huono valinta ollutkaan. Ainakin saimme hauskuutettua muita! Kieltämättä menomme oli melkoisen kömpelöä ja kaadoimme lähestulkoon kaikki matkalle osuneet esteet, sillä yritimme vain pitää uskottavaa vauhtia yllä. Tarkkuushan siinä sitten kärsi ja pahastikin! Jotenkin selviydyimme silti viestistä, ja toki nopeasta ja hienosta western-hevosesta kilpaparina oli apua. Viestiparimme Pierren ja Toskan vuoro johtajina oli toisaalta kyllä sitten vaikeinta, Etta kun ei kovinkaan tarkasti peruuttanut labyrinttiä tai suoriutunut juuri mistään pujotteluista. Osasyynä voidaan tietysti pitää myös ratsastajaa, jolla ei riitä malttia tai tarkkuutta oikeastaan edes kouluradalle. Estehevosen ja ratsastajan summittaisuudella siis mentiin! Meidän johtajuusvuorolla tehtiin pikaisia ja yllättäviä siirtymisiä, muutama laukanvaihto, sekä hypättiin kaikkien niiden esteiden yli, jotka edellisellä kerralla tuli pujotella. Lopuksi käännyttiin vielä satulassa väärinpäin, ja Etta saikin ohjata koko porukkaa aivan omin päin. Kiitokset vielä järjestäjille ja kanssaleikkijöille, meillä oli oikein hauskaa!!

Kirjoittanut omistaja Cee

Sunnuntai 28.7.13, Uintiretki Järviluodossa

Jes, vihdoin mahdollisuus uittoon! Oman talviturkin voisi heittää samalla ja saadaanpahan Etallekin uusi kokemus. Olin aivan innoissani heti siitä alkaen, kun kuulin uittomahdollisuudesta - vieläpä yhdistettynä maastoesteisiin. Suunnitelmat olivatkin kerralla selvät. Tulin ajoissa tallille puunaamaan Etan pintapuolisesti (ei olisi järkeä käyttää tuhottomasti aikaa harjaamiseen, kerta tarkoitus on uida). Rupattelin samalla muutaman tallilaisen kanssa ja varustin Etan. Sää oli ihan mahtava - suorastaan kuuma - joten olisi fiksua tehdä treenailut ensin ja vilvoittautua vedessä sitten.

Lähdimme yksiksemme maastoon hiemaan verryttelemään, ensin parisenkymmentä minuuttia reipasta käyntiä ja sitten kevyttä ravia pehmeällä tuntumalla. Etta oli oikein virkeä ja puiden suojassa oli mukavan viileä mennä. Reilun vartin rennon ravailun jälkeen nostin laukan, ja Etta totteli kuuliaisesti. Laukka pyöri oikein hyvin ja vauhtia oli sopivasti. Otimme reippaan spurtin ylämäkeen - ai että teki hyvää omalle mielialalle!! Spurttailun jälkeen rauhoitimme menon ravipätkän kautta käyntiin ja lähdimme suuntaamaan kohti maastoesterataa. Olin aiemmin käynyt lenkkeilemässä radan yksikseni läpi, jotta tiesin mitä odottaa.

Siitä sitten vain laukkaan ja radalle - tosin jouduimme odottelemaan hetkisen, jotta muutama edellemme ehtinyt ratsukko pääsi ratsastamaan radan rauhassa ensin. Rata meni oikein hyvin - Etta oli mahtava oma itsensä ja hyppäsi rohkeasti jokaisen esteen. Toki estekorkeus oli aika maltillinen, olemme kisailleet jo korkeammissakin luokissa. Oikein hyvä treeni kuitenkin, muutaman viimeisen esteen hyppäsimme pariin kertaan (koska se nyt vaan oli niin mahtavaa!). Taputin Ettaa ja lähdin suunnistamaan muiden ratsukoiden perään.

Vihdoin päästiin parhaaseen osuuteen - uittoon! Hyppäsin sen verran selästä alas, että jätin (kalliin) nahkaisen estesatulamme rannalle, ja kapusin uudelleen kyytiin. Kikatuksen saattelemana kannustin Etan veteen - ja ai että hikinen tammuska nautti! Uiton jälkeen syöttelin tammaa vielä nurmikolla ja juttelin muun talliporukan ja omistaja Tarun kanssa. Kiitokset tästä, todella onnistunut ja mukava tapa viettää kesäpäivää. :)

Kirjoittanut omistaja Cee

Lauantai 1.6.13, Hevosten lasku kesälaitumille

Laitumillelaskusta oli ilmoitettu kaikille tallilaisille, ja pääsin onneksi itse paikalle. Onhan se nyt ihanan kutkuttavaa nähdä, kuinka hevoset säntäävät onnellisina ruohomereen! Laidunkauden alku on (melkein) suurempi juttu kuin kesän ensimmäinen irtojäätelö - ilman sitä kesäfiilistä ei vain synny. Aurinkokin sattui vielä porottamaan täydeltä terältä, joten hyvä tuuli oli taattu. Tulin tallille ajoissa ja harjasin Etan hyvin. Varustin tyttösen ja kävimme lyhyellä, rentouttavalla maastolenkillä ilman satulaa. Lenkki ei ollut kovinkaan pitkä, mutta juuri täydellinen laukaisemaan hieman työstressiä.

Hipsuttelimme rauhalliseen tahtiin tallipihaan, jossa olikin jo joitakin hevosia matkalla kohti laitumia. Kävimme nopeasti tallin kautta - vaihdoin suitset riimuun ja pyyhkäisin Etan pienoiset hikiläntit pois kostealla sienellä. Liityimme siitä suoraan heppaletkaan, josta tunnistin ainakin Bean, joka olisi Etan kanssa samalla laitumella. Lähdinkin seuraamaan tamman ruskeaa peppua ja mustaa häntää, Etan hiukan ihmetellessä mihin oikein oltiin matkalla. Laitumelle tuli Etan ja Bean lisäksi neljä muuta tammaa, joista tunnistinkin hämmästyksissäni yhden. Etan kanssa laiduntaisi oma budjonnyikasvattini Roosa! Moikkasin yllättyneenä narria, ja ihmettelin vain, ettemme olleet törmänneet aiemmin tallilla.

Hevoset päästettiin irti, ja voi sitä ilon määrää. :) Niin oli onnellisenoloisia konimuksia, että! Meitin Etta ei kylläkään kovin kauaa jaksanut riekkua ja tamma keskittyikin hyvin äkkiä ruokapuoleen. Tammat myös vaikuttivat tulevan ihan hyvin toimeen keskenään, mitä nyt pientä nahistelua oli ilmassa. Eiköhän meno kuitenkin tasoitu, kunhan arvojärjestys selkiytyy. Kuvailin tammoja hetken, rupattelin muiden kanssa ja nautin kauniista kesäsäästä. Kotiin lähdin hymyssä suin, Etalla oli kaikki enemmän kuin hyvin.

Kirjoittanut omistaja Cee

Tiistai 30.4.13, Kouluvalmennus Järviluodossa

Prahetta vaikutti alkuun hieman säpäkältä, mutta kentälle siirtyessä tuo innostus valitettavasti taisi hieman lässähtää ratsun tahdista päätellen. Lyhyiden alkukäyntien jälkeen pyysin sinua verkkaamaan tammaa ensin hetken ravissa, tehden tempon vaihteluita ja tämän jälkeen samaan tyyliin laukassa, taka-ajatuksena saada tammaan lisää puhtia. Etta innostui nopeasti vauhdikkaammista laukkapätkistä ja se alkoi saada omankin moottorinsa paremmin käyntiin. Sinä istuit tamman selässä hyvin rauhallisesti, ratsastaen kauniin eleettömästi sekä hyvin vaivattoman näköisesti, jolloin ratsukin alkoi hakeutua paremmalle kuolaintuntumalle ja ottaa takajalat mukaan työskentelyyn.

Verkan jälkeen neuvoin sinua lähtemään pitkän sivun lopussa heti "päätykulmasta" voltille, niin että ratsastit voltin vain puoliksi, jatkaen matkaa pituushaljaisijalle. Pituushalkaisijalla sinun tuli jatkaa vuoroin avo- ja vuoroin sulkutaivutuksessa pituushalkaisijaa pitkin. Suoristus ennen kääntymistä ja asettamista halkaisijan lopussa tuli tehdä huolella. Etta toimi käynnissä ensin melko virkeästi, mutta vauhti meinasi toisinaan hiipua, kun unohdit käyttää eteenajavia apuja ja jäit miettimään omia apujasi liikaa. Avotaivutuksissa poikitus oli sopiva,mutta vaatiessasi Ettaa tekemään hieman enemmän, tamma alkoi ehkä hermostumaan aavistuksen verran. Sulut sujuivat pääosin hyvin, mutta tässä Etta meinasi lähinnä väistää, eikä kunnollista taivutusta päässyt tulemaan sisäkylkeen. Taivuttamalla napakammin sisäpohkeen ympärille ja muistamalla ulko-ohjan tuen virhe kuitenkin alkoi korjaantua. Ravissa tehtävät sujuivat huomattavasti paremmin kuin käynnissä, ja niihin minulle ei juurikaan jäänyt korjailtavaa. Tamma oli jokseenkin tasavahva kummaltakin puolelta, ja molemmat suunnat sujuivat samaan tyyliin.

Loppuun pyysin sinua vaihtelemaan vielä kootun laukan ja keskilaukan välillä, niin, että keskilaukassa Etta sai kulkea hieman pidemmällä kaulalla. Avo- ja sulkutaivutustehtävässä Etta oli hyvin kootussa muodossa, joten pieni venytys tekisi sille oikein hyvää ennen työskentelyn lopettamista. Pienen herättelyn jälkeen siirtymät sujuivat taas hyvin jouhevasti, niin, että ulkopuolisen olisi varmasti ollut vaikea huomata pieniä ja hienostuneita apujasi. Etta oli selkeästikin antanut kaikkensa, ja tamma suorastaan nautti koko valmennuksen ajan saadessaan kehuja ja pieniä taputuksia omistajaltaan onnistumisten jälkeen!

Valmentajana Riia

Perjantai 15.3.13, Estevalmennus 110-130 cm

Etta on ollut nuoresta asti tallimme yllättäjä ja varsinainen rusettihai. Jo ensimmäisistä kilpailuistaan tamma nappasi sijoituksia, mutta taitavaa ratsastajaa tamma vaatii. Tyttönen kun on hirveän huono arvioimaan itse ponnistuspaikkoja, ja ratsastajan täytyykin osata auttaa. Etta on myös hirmu rohkea (jopa tyhmänrohkea) ja turha kaahotus ja sähellys radalla olisi hyvä saada kuriin. Keskittymistä ja pitkäjänteteistä harjoittelua simppelisti - sitä me kaivattaisiin lisää.

"Cee ja Etta asustavat Domenicassa, joten ratsukon etuna oli tuttu valmennuspaikka. Verryttely sujui tavanomaisella rutiinilla, tosin melko reipasta eteenratsastusta tamma Ceeltä vaati. Ensimmäiset verryttelyesteet ratsukko hyppäsi hieman häseltäen, eivätkä ponnistuspaikatkaan menneet oikein nappiin. Useita pieniä pidätteitä ja monia voltteja vaadittiin, jotta laukka saatiin jota kuinkin hallitunoloiseksi. Ensimmäiset yritykset radanratsastuksesta menivät nekin kaahaillen, joten ratsastajalta vaaditaan varsin kovaa keskittymistä ja napakkuutta. Seuraavilla kierroksilla Cee saikin Etan jo paljon paremmin hallintaansa - tai ehkä tamma oli jo ehtinyt väsyä hieman. Joka tapauksessa ratsastajalle jäi vielä kovasti työtä, sillä tamma oli kyllä auttamattoman huono arvioimaan ponnistuspaikkoja.

Otimme hiukan takapakkia ja radan sijaan laitoin ratsukon hyppäämään muutaman sarjaesteen. Cee joutui oikein ääneen laskemaan tamman askeleet ja sovittamaan ne hyväksi lähestymiseksi. Muutaman toiston jälkeen tasainen laukkarytmi alkoi löytyä, ja rataakin uskalsi yrittää uudelleen. Oikaisuja tai lyhyitä teitä Etan kanssa ei kyllä päästy tänään tekemään, sen verran häsellystä oli ilmassa. Cee keskittyi sen sijaan mahdollisimman hyviin ja onnistuneisiin lähestymisiin. Lopputunnista meno alkoikin sujua ihan eri tavalla, eikä valmentajan tarvinnut enää pelätä, että ratsukko päätyisi pää edellä esteiden sekaan. Paljon treeniä, kyllä se siitä!"

Valmentajana Susanna, kirjoittanut Cee