3.9.2014, (Kimojen) orien maastoretki, osa 1
Olimme jo pitkään Tomin kanssa jauhaneet, että pitäisi tehdä yhdessä oikein kunnon maastoreissu. Tänään sitten kiskaisin miestä hihasta ja ehdotin, että mentäisiinkö. Ilma oli oikein nätti ja suurimmalla osalla kilpailevista hevosista olisi tänään vapaapäivä. Tom innostuikin heti ja sanoi tulevansa lempihevosellaan Aapolla. Mietin hetken kenet itse nappaisin, sillä omat (miljoonat) lempihevoseni ovat tammoja. Päätin ottaa Kroko-papparaisen, sillä piristävä maastoreissu tekisi sille ehdottoman hyvää! Kroko on jo oman kilpauransa päättänyt, tai mitä nyt toisinaan käymme kouluaitojen sisäpuolella näyttäytymässä. Joka tapauksessa hyppääminen ja kenttäkilpailut ovat takanapäin, vaikka herra ihan kunnossa vielä onkin. Haimme kimot tarhoistaan ja menimme talliin harjaamaan ja varustamaan, kun Päivi tuli paikalle. Nainen kertoi saaneensa päivätallin jo valmiiksi ja mietti itselleen tekemistä loppupäiväksi. Innostuimme Tomin kanssa heti, että totta kai Päivi lähtee meidän mukaan! Kunnon maastoilu tekee hevosillekin niin hyvää.
Kun asia oli päätetty, ryhdyimme pohtimaan että mikäs ihmeen ratsu me aralle Päiville tuupattaisi. Tammaa ei viitsisi orien sekaan ottaa, ja tallin mukavat ja helposti ratsastettavat orit oli aika lailla jo tässä meillä (Päivi on aloittanut ratsastuksen vasta aikuisiällä ja arastelee vähänkin energisempiä tapauksia). Hetken siinä pohdittiin, kun Tom keksi että hän ottaa mielellään riskin – muutamalla nuorella herralla on se elämän ensimmäinen kunnon maastoratsastus kokematta! Aapo on mukava ja luotettava, joten vaikka herra Tomin lempihevonen onkin, niin Päivi voisi hyvillä mielin ottaa sen, itse pysyisin Krokossa. Tom päätyi Bulleen, Aapon orivarsaan. Kyseessä ei enää ollutkaan kimojen maastoretki, vaan kimojen sekä vilkkaan keskenkasvuisen ruunikon oripojan retki. Tom lähti heti hakemaan Bullea tarhasta ja pääsimme vihdoin lähtemään ensin odoteltuamme, että nuorikko saatiin puunattua ja varustettua (tässä välissä joudun itse kiiruhtamaan ja viemään Viivin telinevoimistelutreeneihinsä, tulen jatkamaan poikien päiväkirjaan kirjoittelua huomenna!).
Kirjoittanut omistaja Cee
4.9.2014, Orien maastoretki, osa 2
No niin! Nyt on aikaa taas pyllähtää satulahuoneen sohvalle ja täydentää päiväkirjoja. Oltiin tosiaan eilen kolmistaan (kuusistaan?) maastossa: minä Krokolla, Päivi Aapolla ja Tom Bullella. Kiivettiin kaikki enemmän tai vähemmän tyylikkäästi satulaan tallipihassa, josta minä lähdin Krokon kanssa vetämään joukkoa. Järkevä Aapo sai olla viimeinen, jolloin ensimmäistä kertaa maastoileva Bulle saatiin kivasti motitettua meidän väliin. Bulle olikin alkuun melko levoton ja samalla todella innoissaan maisemanvaihdoksesta, mikä lähinnä nauratti selässä keikkuvaa Tomia. Ilman Tomin jatkuvia puolipidätteitä Bulle olisikin kiilannut meidän ohi, nuorella herralla kun oli kova hinku olla ensimmäinen.
Aloitimme rauhallisella, mutta reippaalla tahdilla suurimmaksi osaksi kävellen. Valitsin meille alkuun melko pieniä polkuja metsän keskeltä, jolloin Bullekin joutui keskittymään enemmän jalkoihinsa ja vähemmän kaikkeen muuhun sähläämiseen. Kroko oli yllättävän kärsivällinen takanaan huseeraavan nuoren orin suhteen: muutaman kerran häntä pyörähti turhautumisesta, mutta potkimiseen tai luimimiseen homma ei onneksi mennyt (ja toki Tom pyrki pitämään mahdollisimman pitkän turvavälin). Pikkupolkujen rentouttavan hiippailun, kiipeilyn ja juurakkojen väistelyn jälkeen ohjasin meidät kohti päätietä: hivenen yhtä autoa leveämmälle hiekkatielle, joka kiemurtelee metsän keskellä. Aloitimme heti laukalla, ja sitä parempaa tunnetta ei kyllä maailmassa olekaan, kuin kannustaa ratsu menemään vielä vähän kovempaa raikkaassa ulkoilmassa, lievässä ylämäessä. Kilpailuksihan se meinasi mennä, ja itse asiassa niin Bulle kuin Aapokin livahti meidän ohi suoralla. Siirryimme ravin kautta käyntiin ja palautimme alkuperäisen järjestyksen – ilmeisesti pidätteet eivät menneet ihan niin hyvin Bullelle läpi ja Aapokin innostui kisaamaan, mitä Päivi ei ollut ollenkaan olettanut. Tämä jäikin ainoaksi kunnon laukkapätkäksi, muuten jatkoimme rennossa ravissa sekä toisinaan kävellen. Kukaan ei kuitenkaan tippunut, joten sinänsä reissu oli ihan onnistunut!
Kirjoittanut omistaja Cee
17.1.2017, Estevalmennus
Bulle tuntui yllättävän hyvältä. Alkuun se oli vähän ehkä jännittynyt, mutta rentoutui nopeasti ja alkoi työskentelemään kunnolla selän kautta. Alkuverryttely tehtiin pääasiassa ravissa voltein ja ympyröin, jossa tarkoitus oli ratsastaa hevosta eteen-alas ja pohkeen ympärille. Laukassa haettiin tasaisen reipasta, mutta maltillista tempoa pääty-ympyröillä, ja pitkillä sivuilla Bulle sai venyttää askeltaan. Se tuntui taipuvan niin hyvin tänään, että valmennus voitiin aloittaa ympyrän kaarella olevalla esteellä, jonka molemmin puolin oli puomit noin 11,5 metrin päässä. Väliin piti saada kolme laukka-askelta ja ensimmäisen kerran tunnustelun jälkeen tehtävä sujui kuin rasvattu.
Verryttelyhyppyjen jälkeen valmentajamme laittoi meidät hyppäämään neljän esteen sarjaa, joista viimeisin oli reilun kokoinen okseri. Kierros kierrokselta Bulle yritti mennä kolme ensimmäistä estettä vähän hosuen, kun se keskittyi jo viimeiseen esteeseen. Valmentaja oli kuitenkin tarkkana ja huomasi minun jäävän hieman suusta kiinni Bullen alkaessa lisäämään kierroksia, josta johtuen lähestymiset okserille ja itse hypyt eivät miellyttäneet silmää. Kun kuitenkin muistin myödätä kädellä, niin Bullekin hyppäsi pyöreämmin ja tuli paremmin takaisin esteen jälkeen. Tässäkin riitti pelkkä käsilihasten rentoutus, eli vähemmän puristusta käsillä ja enemmän töitä vatsalihaksilla! Loppuun vielä ravailut eteen-alas molempiin suntiin ja suuret taputukset Bullelle. Valmennuksen jälkeen valmentaja sanoi, että huomasi Bullen kaatuvan vähän sisälle käydessään kierroksilla, joten siihen tulisi kiinnittää erityistä huomiota seuraavilla kerroilla.
Kirjoittanut Heimo
ERJ-Cup - KK Bailador - 120 cm - 6/108