Ce's Apache

Aapo

Rotu, skp	Hannoverinhevosori	Kasvattaja	Domenica Estate
Väri, säkä	Mustankimo (Ee/aa/Gg), 168 cm	Omistaja	Cee Blankley, VRL-01288
Ikä, syntynyt	20-vuotias, 30.08.2013	Kotitalli	Domenica Estate
Rekisterinumero	VH13-011-0377	Painotus	Esteratsastus, re. 160 cm

ERJ-I -palkittu elokuun 2016 tilaisuudessa (7,5+42+25+20+15 = 109,5 p. Tilaisuuden parhaat pisteet!)
KERJ-I -palkittu joulukuun 2020 tilaisuudessa (7,5+42+22+20+15 = 106,5 p.)
EV-II -palkittu Estevarsojen laatuarvostelun tammikuun 2014 tilaisuudessa (110-130 cm: 8+9+9+6+7 = 39 p.)

Aapo on tallimme oma kasvatti, ja herra jäi asumaan meille puolivahingossa. Aapon emä Maija astutettin Lissu T.:n omistaman hienon Pick Up The Bones -ruunan pakasteella puhtaasti sillä mielellä, että varsa menee myyntiin. Ja niin Aapo menikin, oripojan nimi hillui myynti-ilmoituksissa parivuotiaaksi asti. Tyttäreni Viivi ihmetteli Aapon myymistä useaan otteeseen, sillä Viivin sanoin: Aapo oli varsoistamme ainoa, joka osasi käyttäytyä. Ori ei rynninyt taluttaessa päälle, ei karkaillut, ei pyörinyt karsinassa ympyrää kun harjattiin. Jo pienestä varsasta asti Aapo käyttäytyi rauhallisesti ja fiksusti kaikissa - uusissakin - tilanteissa. Minä kyllä tiedostin nuoren oripojan poikkeuksellisen miellyttävän luonteen, mutta jotenkin ajattelin sen pehmoutena. Kauppasin Aapoa kilttinä orina, joka voisi lähteä niin kisa- kuin harrastekotiinkin.

Muutama vuosi vierähti, Aapon tumma karva katosi jokaisen karvanvaihdon myötä ja Viivi haukkui Aapoa papaksi. Kimoutuva ori oli kaksivuotiaanakin muita ikätovereitaan fiksumpi. Silloin herran kohtalo jäädä Domenicaan sinetöityi. Irtohypytin kaikki nuoret kasvattimme läpi, ja yllätyin kyllä suunnattomasti. Olin aliarvioinut Aapon täysin. Tylsältä ja ehkä jopa hiukan vähä-älyiseltä vaikuttanut nuori ori löi minut ällikällä. Aapo hyppäsi selkeästi paremmin kuin yksikään ikäisensä, minkä lisäksi se käyttäytyi paremmin kuin kolme- tai nelivuotiaat enemmän käsitellyt nuorikkomme. Aapo yksinkertaisesti hyppäsi kaiken, mitä sen eteen keksittiin laittaa. Tekniikka oli kaunista ja sujuvaa, hypyt lähtivät vahvasti takajaloista. Aapo osasi valita ponnistuspaikkansa oikein hienosti. Kerta kaikkiaan näytti siltä, kuin pikkuori olisi tehnyt tätä aina.

Viivi (kahdeksanvee) lällätteli minulle, että hän oli ollut koko ajan oikeassa Aapon parhaudesta. Kieltämättä heti irtohypytyksen jälkeen poistin Aapon myyntilistoilta ja soittelin muutamille tutuilleni, jotka tietävät minua enemmän estehevosten arvostelusta. Sovimme yhdessä pienimuotoisesta irtohypytystilaisuudesta, jossa he tulisivat arvioimaan tallissa seisovia varsojani. Aapo ei pettänyt, vaan näytti taas parastaan ja sai ystäväni haukkomaan henkeään. Leppoisanoloinen ja mutkaton oripoika onkin ollut siitä asti estelupaukseni, eikä varmana ole enää myynnissä. Tukeva ja raamikas nuoriherra saavutti paikkansa omana lempparinani ja ihan syystä. Oikeastaan kaikki tallillamme taitavat rakastaa Aapoa.

Luonteeltaan ori on pysynyt samana vanhetessaankin, herra on edelleen järkevä, osaava ja rauhallinen. Joskus ihan mietityttää, onko se ori ollenkaan! Ratsuna Aapo on reipas ja nöyrä, sekä hieman hitaastilämpenevä. Parhaiten Aapo toimii perusteellisen verryttelyn jälkeen. Esteet ovat ehdottomasti orin vahvuus, myös maastoesteet ylittyvät leikiten. Orin rohkeus ja varmuus sopii maastoon, joten Aapolla ollaan kilpailtu menestyksekkäästi myös kenttäratsastuksessa. Kouluosaaminenkin on ihan hyvällä tasolla, joskin turhautuessaan liian vaikeisiin tehtäviin Aapo saattaa alkaa painaa kättä vasten. Liikkeet ovat hyvät ja elastiset, joten kouluradan onnistuessa Aapo on hyvinkin uskottava ja näyttävä. Kilpailupaikoilla Aapo käyttäytyy Aapomaiseen tapaansa erittäin esimerkillisesti, mutta toki terveen valppaasti. Kultakimpaleori Aapoa tarjotaan mielellään jalostukseen, sillä tällaisten geenien haluaa todellakin jatkuvan!

Sukutaulu

Isälinja (1): Pick Up The Bones
Emälinja (1): Amaya II
→ Sukuselvitys

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

esteratsastus

maastoesteratsastus

Päiväkirja

3.9.2014 – Kimojen orien maastoretki, osa 1

Olimme jo pitkään Tomin kanssa jauhaneet, että pitäisi tehdä yhdessä oikein kunnon maastoreissu. Tänään sitten kiskaisin miestä hihasta ja ehdotin, että mentäisiinkö. Ilma oli oikein nätti ja suurimmalla osalla kilpailevista hevosista olisi tänään vapaapäivä. Tom innostuikin heti ja sanoi tulevansa lempihevosellaan Aapolla. Mietin hetken kenet itse nappaisin, sillä omat (miljoonat) lempihevoseni ovat tammoja. Päätin ottaa Kroko-papparaisen, sillä piristävä maastoreissu tekisi sille ehdottoman hyvää! Kroko on jo oman kilpauransa päättänyt, tai mitä nyt toisinaan käymme kouluaitojen sisäpuolella näyttäytymässä. Joka tapauksessa hyppääminen ja kenttäkilpailut ovat takanapäin, vaikka herra ihan kunnossa vielä onkin. Haimme kimot tarhoistaan ja menimme talliin harjaamaan ja varustamaan, kun Päivi tuli paikalle. Nainen kertoi saaneensa päivätallin jo valmiiksi ja mietti itselleen tekemistä loppupäiväksi. Innostuimme Tomin kanssa heti, että totta kai Päivi lähtee meidän mukaan! Kunnon maastoilu tekee hevosillekin niin hyvää.

Kun asia oli päätetty, ryhdyimme pohtimaan että mikäs ihmeen ratsu me aralle Päiville tuupattaisi. Tammaa ei viitsisi orien sekaan ottaa, ja tallin mukavat ja helposti ratsastettavat orit oli aika lailla jo tässä meillä (Päivi on aloittanut ratsastuksen vasta aikuisiällä ja arastelee vähänkin energisempiä tapauksia). Hetken siinä pohdittiin, kun Tom keksi että hän ottaa mielellään riskin – muutamalla nuorella herralla on se elämän ensimmäinen kunnon maastoratsastus kokematta! Aapo on mukava ja luotettava, joten vaikka herra Tomin lempihevonen onkin, niin Päivi voisi hyvillä mielin ottaa sen, itse pysyisin Krokossa. Tom päätyi Bulleen, Aapon orivarsaan. Kyseessä ei enää ollutkaan kimojen maastoretki, vaan kimojen sekä vilkkaan keskenkasvuisen ruunikon oripojan retki. Tom lähti heti hakemaan Bullea tarhasta ja pääsimme vihdoin lähtemään ensin odoteltuamme, että nuorikko saatiin puunattua ja varustettua (tässä välissä joudun itse kiiruhtamaan ja viemään Viivin telinevoimistelutreeneihinsä, tulen jatkamaan poikien päiväkirjaan kirjoittelua huomenna!).

kirjoittanut omistaja Cee

4.9.2014 – Kimojen orien maastoretki, osa 2

No niin! Nyt on aikaa taas pyllähtää satulahuoneen sohvalle ja täydentää päiväkirjoja. Oltiin tosiaan eilen kolmistaan (kuusistaan?) maastossa: minä Krokolla, Päivi Aapolla ja Tom Bullella. Kiivettiin kaikki enemmän tai vähemmän tyylikkäästi satulaan tallipihassa, josta minä lähdin Krokon kanssa vetämään joukkoa. Järkevä Aapo sai olla viimeinen, jolloin ensimmäistä kertaa maastoileva Bulle saatiin kivasti motitettua meidän väliin. Bulle olikin alkuun melko levoton ja samalla todella innoissaan maisemanvaihdoksesta, mikä lähinnä nauratti selässä keikkuvaa Tomia. Ilman Tomin jatkuvia puolipidätteitä Bulle olisikin kiilannut meidän ohi, nuorella herralla kun oli kova hinku olla ensimmäinen.

Aloitimme rauhallisella, mutta reippaalla tahdilla suurimmaksi osaksi kävellen. Valitsin meille alkuun melko pieniä polkuja metsän keskeltä, jolloin Bullekin joutui keskittymään enemmän jalkoihinsa ja vähemmän kaikkeen muuhun sähläämiseen. Kroko oli yllättävän kärsivällinen takanaan huseeraavan nuoren orin suhteen: muutaman kerran häntä pyörähti turhautumisesta, mutta potkimiseen tai luimimiseen homma ei onneksi mennyt (ja toki Tom pyrki pitämään mahdollisimman pitkän turvavälin). Pikkupolkujen rentouttavan hiippailun, kiipeilyn ja juurakkojen väistelyn jälkeen ohjasin meidät kohti päätietä: hivenen yhtä autoa leveämmälle hiekkatielle, joka kiemurtelee metsän keskellä. Aloitimme heti laukalla, ja sitä parempaa tunnetta ei kyllä maailmassa olekaan, kuin kannustaa ratsu menemään vielä vähän kovempaa raikkaassa ulkoilmassa, lievässä ylämäessä. Kilpailuksihan se meinasi mennä, ja itse asiassa niin Bulle kuin Aapokin livahti meidän ohi suoralla. Siirryimme ravin kautta käyntiin ja palautimme alkuperäisen järjestyksen – ilmeisesti pidätteet eivät menneet ihan niin hyvin Bullelle läpi ja Aapokin innostui kisaamaan, mitä Päivi ei ollut ollenkaan olettanut. Tämä jäikin ainoaksi kunnon laukkapätkäksi, muuten jatkoimme rennossa ravissa sekä toisinaan kävellen. Kukaan ei kuitenkaan tippunut, joten sinänsä reissu oli ihan onnistunut!

kirjoittanut omistaja Cee

31.10.2014 – ERJ tarinakilpailut Aaltolan perinnetilalla 160 cm, 2/2

Tehtävänanto: Kirjoita teksti katsomossa istuvan 7-vuotiaan tytön näkökulmasta suorituksesi ajalta. Mitä tyttö tuumii, keskittyykö hän teidän suoritukseenne, haaveileeko hän kisoihin osallistumisesta vai jotain ihan muuta?
Tarina: Osallistuin Aapon kanssa estekilpailuihin, ja tällä kertaa suorituksestamme kertoo tyttäreni Viivi: "Äiti pakotti mut taas katsomoon. Kuulemma pitää välillä katsoakin, että voi sitten isona muuttua hyväksi esteratsastajaksi. Mutta en mä kyllä tajua, hyppäämällähän sitä muuttuu hyväks eikä katsomalla. Varsinkaan jotain äitiä katsomalla, koska eihän se ees oo niin hyvä. Mielummin kattoisin jotain oikeesti huippuratsastajia, vaikka niinku olympialaisia tai horse show'ta. Ja sitä paitsi äitin pitäis kiittää mua, mä oon se ketä tietää jotain kasvattamisesta ja hyvistä estehevosista. Se olis ruunannu ja myyny Aapon, jos mä en olis sanonu että se on hyvä! Ja kellä se sit muka hyppäis noin korkeita luokkia? Aapo on nytkin ihan paras, äiti vaan roikkuu kyydissä ja antaa sille tilaa hypätä. Ja sit Aapo vaan hoitaa homman kotiin, se ei nytkään pudottanu yhtään! Se on vaan paras, onneks äitikin tajus viimein. Ja mä saan kaikesta kunnian, koska Aapo oli heti varsasta mun lemppari."
Tuomarin kommentti: Elävästi kirjoitettu teksti. Selkeästi pääsee jyvälle Viivin turhautumiseen äitinsä käskystä.

kirjoittanut omistaja Cee

Sukuselvitys

Kolmas polvi

Sukuselvityksen saa kopioida Aapon jälkipolville.